Todistus

On tärkeää tuntea Herran tahto ja olla sille kuuliainen. Rukouksessa on turvallista kysyä sitä suoraan Herralta ja odottaa vastausta. Oma toimeliaisuus tai intoilu ei tuo muuta kuin lihan suorituksia, jotka eivät pitkälle kanna. Usein niistä on vain haittaa ja vahinkoa, erityisesti itselle.

Oma tehtäväni Herran elopellolla kirkastui minulle lokakuussa 2001, jolloin Jeesus ilmestyi minulle kahden muun miehen kanssa uninäyssä aamun viimeisellä hetkellä ennen heräämistäni. Jeesuksen sanat minulle olivat: ”Evankelioimista on lisättävä!”

Yhden oven avasin itse ja muut ovet on avannut Jeesus tämän tapauksen jälkeen. Kutsujen kohdalla olen tehnyt selkeitä valintoja, koska kaikki eivät ole olleet evankelioimista eteenpäin vieviä. Yli kymmenen vuotta on kulunut ja esimerkiksi Alfa-kursseja – kristinuskon perusasioista on jo melkein kaksikymmentä takana. Lisäksi Raamattupiirien vetämistä ja muuta evankelioivaa on mahtunut niin paljon, että kalenteri on lähes täynnä.

Vuosien 2011 ja 2012 vaihteessa kysyin Herralta, mitä nyt teen kun Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan ja Kansan Raamattuseuran järjestämää Alfa-kurssia ei ala tammikuun lopulla, vaikka olet kutsunut minut tekemään evankelioimisen työtä. Aivan samassa Herra vastasi minulle: ”Ala nyt kirjoittamaan muistiinpanoja omasta elämästäsi.” Sitten Hän antoi Hengessä minulle vielä sanat: ”Sellaisia, missä Hän on ollut mukana.”

Kirjoittelin muistiinpanoja elämäni varrelta ja ajattelin samalla, mitähän varten näitä pitää nyt kirjoitella. Mieleeni tuli paljon kaikenlaisia tapauksia, aivan lapsuudesta asti ja sitten myöhemmiltä ikävuosilta. Tapahtumat pulppusivat aina silloin tällöin mieleeni. Uskon, että Herra inspiroi jokaisen muiston mieleeni tahtonsa mukaan.

Kun olin kirjoitellut muistiinpanoja kaksi kuukautta, kysyin Herralta: ”Mitä minä näillä muistiinpanoilla teen?” Heti Herra sanoi minulle: ”Ala nyt tekemään nettisivuja. Saat käyttää niissä muistiinpanoja, sitten niissä on oltava evankeliumia ja Minun Sanaani Raamatusta.”

Näin asia tuli aivan selväksi. Kolmea asiaa saa esiintyä sivustoilla. Herra tiesi, että olin käynyt nettisivujen tekokurssin jo vuonna 1999, kun nyt elettiin vuotta 2012. Olin pitänyt yllä nettisivuasiaa päivittelemällä urheiluseurani kotisivuja.

Pienien alkuvaikeuksien jälkeen sivustoja alkoi ilmestymään nettiin useilla eri nimillä ja intoa oli kovin paljon, jopa ilmeisesti liikaakin. Kerran minulta katosi lähetyshetkellä valmis alisivu kun olin sitä siirtämässä eräälle nettipalvelimelle. Suutuin itselleni suunnattomasti, koska olin niin itsevarma, ettei minulle voi tapahtua tällaista. Olinhan ollut ”Nokialaisessa” työsuhteessa, jossa kaikki tietotekniikan yksityiskohdat on hiottu viimeisen päälle. No, ei tämä jäänyt ainoaksi kerraksi, sillä jälleen jonkun viikon jälkeen asia toistui. Raivostuin jälleen ja jatkoin tekemisiä. Taas jossain vaiheessa sivu katosi ja raivostuin. Kunnes neljännellä kerralla kun sivu oli hävinnyt ja kiihdyin jälleen, mutta jotenkin pysähdyin ja sanoin: ”Mitä tämä on?” silloin Herra sanoi rauhallisella äänellä: ”Poika! Kirjoitit itsestäsi, Minusta sinun piti kirjoittaa!”

Uskotko, että olin nolona ja kaduin turhaa innostustani. Tämä sai minut muuttamaan tapojani kirjoittelemisen suhteen. Kun alan kirjoittamisen, rukoilen Herralta viisautta ja johdatusta, että tekisin kaiken Hänen tahtonsa mukaisesti. Sivuja on kadonnut näidenkin tapausten jälkeen, mutta nyt olen vain kiitellyt, että se mikä ei ole ollut julkaisukelpoista on poistettu. Mielenkiintoista tässä tietojen katoamisessa on ollut se, että kirjoitetut tiedot on poistettu samalla kertaa myös minun pääni muistista. Minun ei ole tarvinnut jäädä muistojen vangiksi.