Luku 14

Tie, totuus ja elämä

"Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun.

2. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa?

3. Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

4. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte." 

5. Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, minne sinä menet. Kuinka sitten voisimme tietää tien?"

6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.

7. Jos te tunnette minut, tulette tuntemaan myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette hänet ja olette nähneet hänet." 

8. Filippos sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme siihen."

9. Jeesus vastasi: "Näin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippos! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä voit sanoa: 'Näytä meille Isä'?

10. Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Niitä sanoja, joita minä puhun teille, en puhu omasta aloitteestani. Isä asuu minussa, ja teot ovat hänen tekojaan.

11. Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Jos ette muuten usko, uskokaa edes tekojeni tähden.

12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo.

13. Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa.

14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, sen minä teen." 

15. Lupaus Pyhästä Hengestä

"Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni.

16. Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

17. Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä.

18. En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne.

19. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua, mutta te saatte nähdä minut, sillä minä elän ja tekin saatte elää.

20. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä.

21. Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle." 

22. Juudas - ei se Iskariot - sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmaista itsesi meille etkä maailmalle?"

23. Jeesus vastasi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.

24. Se, joka ei rakasta minua, ei pidä minun sanojani. Mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

25. Tämän minä olen puhunut teille ollessani teidän luonanne.

26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut." 

27. Jeesus lupaa rauhan opetuslapsilleen

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.

28. Te kuulitte minun sanovan: minä menen pois ja tulen takaisin teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.

29. Olen sanonut sen teille jo nyt, ennen kuin se tapahtuu, jotta uskoisitte, kun se tapahtuu.

30. Paljon en enää puhu teidän kanssanne, sillä tämän maailman ruhtinas on tulossa. Minuun hänellä ei ole mitään valtaa,

31. mutta jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä!"

*********************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 13:38-14:31)

Tie, totuus, elämä

1.Jeesus sanoi, ettei opetuslasten tarvitsisi pelätä. Hän menisi pois. Sen hän oli jo aikaisemmin ilmoittanut heille (7:33; 8:14,21; 13:33,36), mutta he eivät saisi hätääntyä. Moni asia teki heidät murheellisiksi, ensinnäkin uusi tilanne: Jeesus lähtisi heidän luotaan. Myös Juudaksen kavallusta ja Pietarin kieltämistä koskevat ennustukset saattoivat synnyttää levottomuutta. Mutta kaikesta huolimatta heillä pitäisi olla sama usko Jeesukseen kuin heillä oli Jumalaan. Usko häneen merkitsi uskoa Jumalaan. Jeesuksen sanat eivät olleet harras toivomus, vaan käsky, ja tämä käsky perustui ehdottoman varmoihin ja kestäviin tosiasioihin.

2.Jeesuksen poislähtö oli välttämätön. Hän lähti valmistamaan opetuslapsille sijaa Isän kodissa. Hän ei eronnut heistä ainaiseksi. He saisivat olla jälleen yhdessä Isän kodissa. Sinne Jeesus valmisti sijaa omilleen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Ilman tätä pelastustyötä kukaan ei voisi päästä Isän kotiin.

3."Otan teidät tyköni (paralambanè)" tarkoittaa myös: otan teidät mukaani. Hän tulee meitä hakemaan (1 Tess 4:16-17).

4.Tie on Jeesus itse (j. 6). Hän oli sanonut tämän heille jo aiemmin (10:7,9,38; 12:26,44,45,49,50). Pietari oli osoittanut, ettei hän tuntenut tietä (13:36), mutta sekä hänen että muiden olisi pitänyt ymmärtää, mistä oli kysymys.

5.Tässä seuraa toinen kysymys. Tuomas sanoi, mitä muut ajattelivat ja minkä Pietari oli jo ilmaissut (13:36-37). Hänen kysymyksensä oli johdonmukainen. Ellei tiedä päämäärää, on selvää, ettei voi tuntea tietäkään. Mutta kaiken sen jälkeen, mitä Jeesus oli sanonut, hänen olisi pitänyt tietää.

6.Samoin kuin Jeesus on ainoa Isän luo johtava ovi (10:9), hän on myös tie hänen luokseen. Tämä on yksi Johanneksen evankeliumin suurista "Minä olen (ego eimi)" -lauseista. Muut ovat 6:48; 8:12; 8:58; 10:9; 10:11; 11:25; 15:1). Jeesus ei vain ilmoita tietä, hän on tie. Hän opetti Jumalan tietä totuudessa (Mark 12:14), hän ohjaa meidän jalkamme rauhan tielle (Luuk 1:79), ja hän on valmistanut uuden ja elävän tien (Hebr 10:20). Kaiken tämän hän on voinut tehdä siksi, että hän itse on tie. Hän on tie Jumalan luota ihmisten keskuuteen ja ihmisten luota Jumalan yhteyteen. Muuta tietä ei ole. Jeesus on myös elävä totuus Jumalasta, se totuus, joka pyhittää, johdattaa ja tekee vapaaksi (8:32; 17:17). Hänellä on elämä itsessänsä (5:26), ja hän on elämän antaja (3:16; 6:33; 10:28; 11:25). Hänellä on iankaikkisen elämän sanat (6:68). Hän tuli, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys (10:10). Juutalaisen uskonnon kolme keskeistä käsitettä - tie, totuus ja elämä - saavat uuden sisältönsä Kristuksessa. Hän on ainoa Vapahtaja, Apt 4:12. Jeesus selitti olevansa tie todelliseen elämään.

7.Jeesus oli todellinen ihminen. Hänet voitiin oppia tuntemaan. Ja se, joka oppi tuntemaan hänet, oppi tuntemaan myös Jumalan, sillä tämä todellinen ihminen oli samanaikaisesti Jumalan Poika ja yhtä Isän kanssa (1:1; 10:30).

Jeesuksen teot

8.Filippus oli Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia (1:43-46). Hän oli arka ja syrjäänvetäytyvä, mutta tuona ratkaisun hetkenä hän sai lausua kaikkien opetuslasten puolesta oikeat sanat. Hän sanoi "meille". Jos he vain saisivat Mooseksen ja muiden Jumalan miesten lailla nähdä Jumalan (2 Moos 24:10-11), heiltä ei puuttuisi mitään. Mutta näille kahdelletoista oli suotu suurempi etuoikeus kuin Vanhan testamentin pyhille.

9.Alusta lähtien Filippus ja muut opetuslapset olivat uskoneet, että Jeesus oli Messias (1:45), mutta vasta vähitellen heille selvisi, mitä tämä merkitsi. Tänä synkkänä yönä he alkoivat ymmärtää, että hän oli todella Jumala ja yhtä Jumalan kanssa.

10.Saman, minkä Jeesus oli aikaisemmin sanonut juutalaisille (5:36; 10:25,37,38), hän toisti tässä ja seuraavassa jakeessa opetuslapsille. Hänen tarkoituksensa oli auttaa heitä ymmärtämään tekojen todistus. Hän puhui siitä vielä myöhemminkin (15:24). Isä ja Poika olivat niin täydellisesti yhtä, että Jeesuksen teot olivat Isän. Asia valkeni opetuslapsille hitaasti. Jeesus johdatti heitä kärsivällisesti eteenpäin.

11.Hänen tekojensa olisi itse asiassa pitänyt jo aikoja sitten saada heidät tästä vakuuttuneiksi. Elleivät hänen persoonansa, hänen elämänsä ja hänen sanansa olleet pystyneet johdattamaan heitä uskoon, niin heidän olisi pitänyt ajatella asiaa järjellään ja nähdä hänen jumalallisuutensa hänen teoissaan. Usko ei perustu kokemukseen, mutta Jeesuksen oman opetuksen mukaan on parempi uskoa tekojen perusteella kuin olla uskomatta lainkaan.

12.Jos he uskoisivat häneen, heidän olisi mahdollista tehdä jopa suurempia tekoja kuin hän oli tehnyt. Hän menisi Isän luo. Sieltä hän lähettäisi Pyhän Hengen (j. 16), joka antaa voiman (Apt 1:8). Hengellisten herätysten historia on kertomusta siitä, miten opetuslapset ovat saaneet korjata sitä, mikä kylvettiin vehnänjyvän pudotessa maahan ja kuollessa (12:24).

13.Jeesuksen nimi edustaa häntä itseään. Jeesuksen nimessä rukoileminen tarkoittaa rukoilemista luottaen yksin häneen, hänen tahtonsa ja Henkensä mukaisesti. Sellainen rukous perustuu uskoon. Se on Jumalan tahdon mukaista ja koituu hänen kunniakseen. Jeesus vastaa tällaiseen rukoukseen Isän oikealta puolelta.

14.Jeesuksen nimessä anominen on aina sopusoinnussa sen kanssa, mitä hän on ilmoittanut itsestään. Jeesuksen nimessä rukoileva ei halua mitään muuta kuin mitä Jeesuskin haluaa. Tässä on selvä kehotus rukoilla Jeesusta, ei yksinomaan Isää.

Lupaus Puolustajasta

15.Rakkaus ja kuuliaisuus kuuluvat yhteen. Kuuliaisuus on todiste rakkauden aitoudesta (j. 21). Kuuliaisuus on rakkauden välttämätön seuraus.

"Minun käskyni", sanoo Jeesus korostaen jumalallista arvovaltaansa.

16.Sanonta "toinen Puolustaja" ilmaisee, että he tunsivat yhden jo ennestään. Hän oli Jeesus itse. Jae korostaa sitä, että Henki on erillinen persoona.

"Puolustaja (paraklêtos)" merkitsee 'auttaja, asianajaja, neuvonantaja, lohduttaja'. Ut:ssa viisi kertaa esiintyvä sana (14:26; 15:26; 16:7 ja 1 Joh 2:1) tulee verbistä "parakaleè", joka merkitsee 'kutsua rinnalleen, huutaa avuksi'. Vastaava latinan sana on "advocatus". Mutta näillä on eroa. Latinan "advocatus" tarkoittaa, että joku puhuu toisen puolesta oikeudessa, mutta tätä merkitystä ei ole kreikan sanalla "paraklêtos". Kreikkalaisen tuomioistuimen edessä syytettynä oleva sai puhua itse puolestaan, mutta hän voi ottaa mukaan ystävän, joka oli moraalisena tukena ja pystyi todistamaan hänen elin tavoistaan tavallisena kansalaisena.

Tämä "toinen Puolustaja", josta Jeesus puhuu, ei ole puolestapuhuja Isän edessä. Sitä tehtävää hoitaa Jeesus itse (1 Joh 2:1). Mutta Henki puhuu meille Isän puolesta. Hän jää luoksemme "iankaikkisesti" ja ilmoittaa uskollisesti Jumalan hyvän tahdon.

17.Maailma ei voi milloinkaan tulla osalliseksi totuuden Hengestä, koska se ei tunne eikä tunnusta häntä, joka on tie, totuus ja elämä (j. 6). Se ei tunnusta Isää eikä Poikaa (1:10; 5:43; 15:21; 16:3). Opetuslasten laita on toisin. He tuntevat Jeesuksen (10:14), ja hän on pysyvä heissä (15:4; 17:23). Näin on myös Hengen laita. Totuuden Henki johdattaa kansansa totuuden valtakuntaan, jossa Kristus Hengellään vaikuttaa.

18.Lohdutuksena oli, että Jeesus tulisi heidän luoksensa jälleen Hengen vuodatuksessa. Henki nimittäin kirkastaa Kristusta. Hän antaa uskoville Jeesuksen siunauksen ja hänen opetuksensa.

Jeesus oli ollut heidän auttajansa ja ystävänsä ja osoittanut heitä kohtaan isällistä huolenpitoa. Hän ei ohjaisi heitä pois siitä olotilasta, johon oli heidät vienyt, se vain alkaisi toimia uudella tavalla.

19.Nähdessään hänet ylösnousseena opetuslapset saivat todisteen siitä, että hän eli. Ja hänen ylösnousemuksensa varmisti heille heidän oman ylösnousemuksensa. Nämä sanat lausuttiin torstain ja perjantain välisenä yönä, ja perjantaina Jeesus oli kuoleva. He jäisivät yksin lyhyeksi ajaksi. He tulisivat saamaan jatkuvia todisteita siitä, että Jeesus eli ja että he elivät hänessä.

20."Sinä päivänä" ei välttämättä viittaa johonkin määrättyyn päivään, vaan se voi tarkoittaa ajanjaksoa. Tässä kerrotaan siitä, mitä tulisi tapahtumaan sekä Jeesuksen ylösnousemuksen yhteydessä että Hengen saapuessa helluntaipäivänä.

21.Mestari odotti opetuslapsilta rakkautta, joka ilmeni kuuliaisuutena. Tämä rakkaus palkittaisiin vielä suuremmalla rakkaudella, ja Kristus ilmoittaisi itsensä heille. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei kertaakaan näyttäytynyt maailmalle, vaan ainoastaan opetuslapsille (Apt 10:41).

22.Tämä oli opetuslasten neljäs kysymys. Yleistä ihmettelyä 16:17:ssä lukuun ottamatta tämä on viimeinen suora henkilökohtainen kysymys. Sen jälkeen he kuuntelivat Mestaria. Juudaksen kysymys oli toki luonnollinen. Eikö Messias ollut koko maailman Messias? Se ei kuitenkaan todista suuresta hengellisestä valosta, vaan muistuttaa asennetta, joka Jeesuksen veljillä oli ollut häntä kohtaan (7:3-4).

23.Jeesuksen vastaus osoittaa, että Messiaan valtakunta on uskon ja rakkauden valtakunta. Kuningas ilmoittaa itsensä niille, jotka uskovat häneen ja rakastavat häntä. Jeesuksen vastauksessa toistuu osapuilleen jakeen 21 sisältö, mutta »käskyn» tilalla on »sana». "Jäädä asumaan" kuvaa hyvin läheistä yhteyttä. Vanhassa liitossa israelilaisten temppelin päätarkoitus oli, että Herra asui kansansa keskellä (2 Moos 25:8; 29:45). Tässä tarkoitettu asumus ei liity mihinkään erityiseen pyhäkköön. Kysymys on Jumalan läsnäolosta jokaisessa Jeesusta rakastavansa, joka elää ylösnousseen Herransa yhteydessä, ensin seurakunnassa, sitten kirkkaudessa.

24.Kuuliaisuutta ei voi olla siellä, missä ei ole rakkautta. Opetuslapset eivät olleet täydellisiä, mutta heidän asenteensa Jeesukseen oli sellainen, että he pystyivät ottamaan vastaan hänen ilmoituksensa itsestään. Maailma ei koskaan voi ottaa vastaan niitä hengellisiä totuuksia, joita ilmoitetaan opetuslapsille. Vrt. j. 15, 21 ja 23.

25.Näissä sanoissa on jäähyväisten tuntua. Niin kauan kuin Jeesus oli heidän luonaan, hänen sanansa eivät tehneet heihin niin voimakasta vaikutusta kuin myöhemmin, kun Henki muistutti heitä kaikesta, mitä hän oli sanonut (j. 26). Sanat voivat näyttää ristiriitaisilta jakeelle 23, jossa hän sanoi tulevansa asumaan heidän luokseen. Mutta vastaisuudessa hän olisi heidän luonaan toisella tavalla.

26.Puolustajan ollessa opetuslasten kanssa hän toistaisi elävästi heille kaikki Jeesuksen puhumat asiat. Niin kuin Kristus tuli Isän nimessä, Henki tulee Kristuksen nimessä. Kristuksen tehtävä oli ilmoittaa Isä. Hengen tehtävä on ilmoittaa Kristus.

27.Kun opetuslapset olivat hengessään hyvin levottomia, Jeesus puhui heille nämä sanat rauhasta. Hänen rauhansa perustus on hän itse, hänen varjeleva voimansa ja hänen halunsa antaa anteeksi. Niin kauan kuin opetuslapsi luottaa häneen, tämä rauha ei väisty hänestä. Rauhanruhtinas (Jes 9:6) antaa rauhan, hän joka sai aikaan rauhan uhraamalla itsensä (Kol 1:20). Maailma ei voi antaa meille rauhaa eikä riistää meiltä Jeesuksen jättämää rauhaa.

28.Jeesuksen lähtö ei millään tavalla merkinnyt sitä, että hän olisi menettänyt voimaansa. Päinvastoin. Se, mikä näytti onnettomuudelta, oli eräs vaihe Jumalan suunnitelmassa. Kun Jeesus sanoi Isän olevan suurempi kuin hän, se ei merkitse, ettei hän olisi olemukseltaan Isän kaltainen (10:30). Mutta Jumalan ja ihmisten välittäjänä Jeesus oli tullut ihmiseksi ja alistunut Isän valtaan.

29.Jeesuksen lähtö teki opetuslapset levottomiksi. He joutuisivat ahtaalle ja heidän uskonsa pantaisiin koetukselle. Mutta pian he muistaisivat Jeesuksen sanat ja huomaisivat, että kaikki tapahtui täsmälleen hänen ennustustensa mukaisesti. Tämä vahvistaisi heidän uskoaan.

30.Jeesus piti tauon. Ei ollut enää aikaa puhua pitempään. Hänen täytyi lopettaa opetuksensa. Nyt alkoivat tapahtumat tiivistyä. Hengessä Jeesus kuuli jo Juudaksen, roomalaisten sotilaiden ja temppelin vartijoiden olevan liikkeellä. Hän tiesi, ketä he edustivat. Elämän Herra oli kohtaava kuoleman ruhtinaan.

31.Kun hetki oli tullut, Jeesus ei tehnyt vastarintaa, vaan antautui auliisti. Viimeiset sanat voivat tarkoittaa, että hän ehdotti pöydästä nousemista. Todennäköisempää on, että hän tarkoitti huoneesta lähtemistä. Lukujen 15-17 tapahtumapaikka on ehkä jossakin temppelialueella. Mahdollista on myös, että Jeesus piti puheensa heidän kävellessään yöllä kohti Getsemanea. Vrt. 17:1.