Luku 18

Jeesuksen kärsimys ja kuolema

Jeesus kavalletaan ja vangitaan

(Matt. 26:47-56; Mark. 14:43-50; Luuk. 22:47-53)

Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolelle. Siellä oli puutarha, ja hän meni opetuslastensa kanssa sinne.

2. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tiesi paikan, sillä Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat usein kokoontuneet sinne.

3. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita, ja he tulivat sinne lyhdyt, soihdut ja aseet mukanaan.

4. Silloin Jeesus, tietäen kaiken, mikä häntä kohtaisi, astui esiin ja kysyi heiltä: "Ketä te etsitte?" 

5. He vastasivat: "Jeesus Nasaretilaista." Jeesus sanoi heille: "Minä se olen." (32) Myös hänen kavaltajansa Juudas seisoi heidän joukossaan.

6. Kun Jeesus sanoi: "Minä se olen" , he perääntyivät ja kaatuivat maahan.

7. Hän kysyi heiltä jälleen: "Ketä te etsitte?"  He vastasivat: "Jeesus Nasaretilaista."

8. Jeesus sanoi: "Minähän sanoin, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte, antakaa näiden mennä." 

9. Näin tapahtui, jotta toteutuisi sana, jonka hän oli puhunut: "Niistä, jotka sinä olet antanut minulle, en ole kadottanut yhtäkään." 

10. Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen esiin, iski ylipapin palvelijaa ja löi häneltä oikean korvan irti. Palvelijan nimi oli Malkos.

11. Mutta Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Isä on antanut minulle tämän maljan. Enkö minä joisi sitä?" 

12. Jeesus tuodaan Hannaksen luo

(Matt. 26:57,58; Mark. 14:53,54; Luuk. 22:54)

Silloin sotilasosasto, sen komentaja ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni. He sitoivat hänet

13. ja veivät hänet ensin Hannaksen luo, sillä tämä oli Kaifaksen appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylipappina.

14. Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parempi, jos yksi ihminen kuolisi kansan puolesta.

15. Pietari kieltää Jeesuksen

(Matt. 26:69,70; Mark. 14:66-68; Luuk. 22:55-57)

Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi seurasivat Jeesusta. Tämä opetuslapsi oli ylipapin tuttu ja meni Jeesuksen mukana sisälle ylipapin pihaan,

16. mutta Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylipapin tuttu, tuli ulos, puhui portinvartijalle ja toi Pietarin sisälle.

17. Silloin palvelustyttö, joka oli portinvartijana, sanoi Pietarille: "Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?" Hän vastasi: "En ole."

18. Koska oli kylmä, palvelijat ja vartijat olivat tehneet hiilivalkean ja seisoivat lämmittelemässä. Myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä.

19. Ylipappi kuulustelee Jeesusta

(Matt. 26:59-66; Mark. 14:55-64; Luuk. 22:66-71)

Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan.

20. Jeesus vastasi hänelle: "Minä olen puhunut julkisesti maailmalle. Olen aina opettanut synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset kokoontuvat. Salassa en ole puhunut mitään.

21. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen puhunut." 

22. Kun Jeesus oli tämän sanonut, yksi vieressä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: "Noinko sinä vastaat ylipapille?"

23. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä puhuin väärin, todista se vääräksi. Mutta jos puhuin oikein, miksi lyöt minua?" 

24. Silloin Hannas lähetti hänet sidottuna ylipappi Kaifaksen luo.

25. Pietari kieltää uudestaan Jeesuksen

(Matt. 26:71-75; Mark. 14:69-72; Luuk. 22:58-62)

Kun Simon Pietari seisoi lämmittelemässä, häneltä kysyttiin: "Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole."

26. Yksi ylipapin palvelijoista, sen sukulainen, jonka korvan Pietari oli lyönyt irti, sanoi: "Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?"

27. Pietari kielsi jälleen, ja samassa lauloi kukko.

28. Jeesus Pilatuksen edessä

(Matt. 27:1,2,11-14; Mark. 15:1-5; Luuk. 23:1-5)

Juutalaiset veivät Jeesuksen Kaifaksen luota maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. He eivät itse menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian.

29. Niin Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: "Mikä syytös teillä on tätä miestä vastaan?"

30. He vastasivat: "Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme kai olisi luovuttaneet häntä sinulle."

31. Pilatus sanoi heille: "Pitäkää itse hänet ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan." Juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tappaa ketään."

32. Näin tapahtui, jotta toteutuisi Jeesuksen sana, jonka hän oli puhunut ilmaistessaan, millä tavalla hän kuolisi.

33. Silloin Pilatus meni takaisin palatsiin, kutsui Jeesuksen luokseen ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"

34. Jeesus vastasi: "Sanotko tämän omana ajatuksenasi, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 

35. Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat luovuttaneet sinut minulle. Mitä olet tehnyt?"

36. Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin. Minun kuninkuuteni ei kuitenkaan ole täältä." 

37. Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." 

38. "Mikä on totuus?" Pilatus kysyi häneltä.

Jeesus tuomitaan kuolemaan

(Matt. 27:15-31; Mark. 15:6-20; Luuk. 23:13-25)

Sen sanottuaan Pilatus meni taas juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänestä mitään syytä.

39. Mutta tapana on, että minä pääsiäisenä päästän teille yhden vangin vapaaksi. Tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?"

40. Niin he huusivat takaisin: "Ei häntä vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli rosvo.

************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 17:26-18:40)

Jeesus Getsemanessa

1."Tämä" tarkoittaa sekä jäähyväispuhetta että ylimmäispapillista rukousta. Ylimmäisen papin tehtävänä oli opettaa, rukoilla ja uhrata. Nyt oli Jeesuksen tehtävästä jäljellä enää uhri. Hän oli sanonut sen, mitä hänellä oli sanottavaa, hän oli rukoillut, ja nyt hän aikoi uhrata - itsensä. Jeesus lähti liikkeelle ja ylitti Kidronin puron. Siinä oli vettä vain sadeaikaan. Kidron on Jerusalemin itäpuolella kaupungin ja Öljymäen välissä (2 Sam 15:23; 2 Aik 15:16). Puutarha oli Getsemane, lehto, jossa nykyisinkin on hyvin vanhoja öljypuita. Johannes ei kerro Jeesuksen . Getsemanessa käymästä rukoustaistelusta (Matt 26:36-46).

2.Ehtoollissalia lukuun ottamatta Raamatussa ei ole kerrottu mistään Jerusalemissa olevasta paikasta, jossa Jeesus olisi majaillut. Palmusunnuntain jälkeiseksi yöksi hän palasi Betaniaan (Matt 21:17). Muut yöt hän vietti ilmeisesti Getsemanessa (Luuk 21:37; 22:39). Juudaskin oli ollut mukana siellä. Jeesus olisi voinut sekoittaa Juudaksen suunnitelmat menemällä siksi yöksi johonkin toiseen paikkaan, mutta hän ei tehnyt niin. Hänen hetkensä oli tullut. Jae korostaa sitä, että Jeesus kävi kuolemaan vapaaehtoisesti.

3.Johannes jättää mainitsematta monia synoptikkojen tässä yhteydessä kertomia yksityiskohtia. Ks. Matt 26:47 ss.; Mark 14:43 ss.; Luuk 22:47 ss. "Sotilasjoukon" uskotaan olleen sotilasosasto, jonka Pilatus lainasi juutalaisille tähän tarkoitukseen. Sotilaita oli suuri joukko (Matt 26:47). Jeesusta oli aikaisemmin yritetty ottaa kiinni onnistumatta. Tällä kertaa hän antautui vapaaehtoisesti. Soihtujen, lamppujen ja aseiden mainitseminen viittaa siihen, että kertoja oli silminnäkijä.

4.Jeesus tiesi kaiken, mutta myöntyvämpää uhria ei ole koskaan ollut. Hän ei odottanut, että he olisivat löytäneet hänet, vaan astui esiin ja puhutteli vainoojiaan. Tämä teki sotilaisiin varmasti voimakkaan vaikutuksen. He eivät olleet tekemisissä tavallisen ihmisen kanssa. Kun kansa olisi halunnut tehdä Jeesuksen kuninkaakseen, hän väistyi syrjään (6:15), mutta kun hänet haluttiin ristiinnaulita, hän astui vapaaehtoisesti esiin.

5.Näyttää siltä, etteivät sotilaat tunteneet Jeesusta ulkonäöltä. Matt 26:48-49:n mukaan tarvittiin kavaltajan suudelma ilmaisemaan heille, kenet heidän piti ottaa kiinni. Mutta Jeesus esitteli itsensä selvästi: "»Minä se olen.»" Juudaksen mainitseminen erikseen korostaa sitä, että hän oli pahan vallassa. Jeesus Nasaretilainen - tällä nimellä mestari tunnettiin.

6.Sotilaat ja Juudas seisoivat täysin häkeltyneinä ja neuvottomina Jeesuksen majesteettisuuden edessä. Sama voima, jolla hän oli tyynnyttänyt myrskyn, parantanut sairaita ja herättänyt kuolleita, ilmeni tässäkin. "Minä se olen" - näillä sanoilla Jeesus kaatoi koko joukon maahan. Luultavasti tämä ihme pelasti opetuslapset kiinniottamiselta, ja se todisti sekä opetuslapsille että Jeesuksen vihollisille, etteivät he ottaneet häntä väkisin. Hän olisi helposti voinut paeta.

7.Jeesus toisti kysymyksensä, varmastikin ärsyttävän voimakkaasti, ja sotilaat lausuivat uudelleen Jeesus Nasaretilaisen nimen epäilemättä kauhistuneina ja vapisten. He pystyivät pian tämän jälkeen pidättämään hänet vain siitä syystä, että saivat tähän tekoonsa jumalallisen suostumuksen.

8.Jeesus tiesi, mihin kärsimyksiin hän oli matkalla, mutta nytkään hän ei unohtanut opetuslapsiaan (19:26). Hän ajatteli heitä eikä itseään. Hänet saisi pidättää, mutta ei heitä. Näissäkin sanoissa oli jumalallinen voima. Ei edes miekkaan tarttunutta Pietaria vangittu. Voivatko opetuslapset milloinkaan unohtaa, miten Jeesus puolusti heitä Getsemanessa? Hän on "meidän" mestarimme tänään.

9.Jälleen yksi Johanneksen monista välihuomautuksista. Tässä toteutuivat Jeesuksen sanat, jotka hän lausui 17:12:ssa. Opetuslasten luottamus murtui, kun Jeesus antautui Getsemanessa vastustelematta vihamiestensä käsiin.

10.Kaikki neljä evankelistaa kertovat tämän tapauksen, mutta vain Johannes mainitsee palvelijan nimen. Tämä johtunee siitä, että Johannes oli ylipapin tuttu ja tunsi sen vuoksi luultavasti myös hänen palvelijansa, ks. j. 15. Ylimmäisen papin palvelija on mainittu määrätyssä muodossa, mikä viittaa siihen, että Malkuksella oli hyvin merkittävä asema Jeesuksen kiinniottajien joukossa. Pietarista voidaan sanoa paljon kielteistä, mutta rohkea hän ainakin oli. Hänen tarkoituksensa oli aivan varmasti tappaa Malkus, mutta hän säästyi tältä rikokselta. Viimeisellä parantamisihmeellään, josta evankelistat kertovat, Jeesus teki terveeksi korvan, jonka opetuslapsi oli harkitsemattomassa kiihkossaan lyönyt irti (Luuk 22:51).

11.Evankeliumin asiaa ei viedä eteenpäin aseiden voimalla ja väkivallalla. »Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?» on vain Johanneksen evankeliumissa. Sanaa "malja", joka kuvaa Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa, Jeesus oli käyttänyt jo vastauksessaan Jaakobille ja Johannekselle (Mark 10:38-39). Se mainitaan myös Getsemanen taistelussa (Luuk 22:42).

Jeesus viedään ylipapin luo

12.Jeesuksen käyttäytyminen on majesteettista. Hän antoi vastustelematta sitoa itsensä, ja tämä onkin ensimmäinen kerta, kun hänet sidottiin. Tämä oli syntisen ihmiskunnan alhainen teko. He sitoivat hänet. Yhtä hyvin he olisivat voineet pyytää häntä lähtemään mukaansa. Hänen osoittamansa voima ei saanut heitä luopumaan pidätyksestä. He toimivat sokeasti saamansa käskyn mukaan. "Päällikkö (khiliarkhos)" tarkoittaa tuhannen miehen johtajaa. Jeesuksen kiinniottajia saattoi olla kokonainen kohortti, 600-1000 miestä. Mutta yhdellä sanalla hän oli kaatanut heidät kaikki maahan (j. 6). Ylipapit olivat varautuneet siihen, että monet Jeesuksen kunniaksi hoosiannaa laulaneet puolustaisivat häntä.

13.Valerius Gratus, Pilatuksen edeltäjä, oli pannut Hannaan viralta ylipapin asemasta, mutta tämä vaikutti edelleen taustavoimana. Hän asui samassa palatsissa kuin hänen vävynsä Kaifas, joka oli ylimmäisenä pappina tuona merkittävänä vuonna, jolloin Jeesus oli syytetyn paikalla (11:49).

14.Jälleen tyypillinen johannesmainen selitys. Kaifas oli antanut tämän suosituksen Lasaruksen kuolleista herättämisen jälkeen (11:49-50). Silloin hän oli tietämättään puhunut profeettana. Jumala käyttää, ketä hän tahtoo. Omaa hyötyään viekkaasti tavoitteleva Kaifas sai olla raivaamassa tietä suurelle syntiuhrille.

Pietari kieltää Jeesuksen

15.Rakkauden apostoli ei mainitse opetuslasten pakoa. Ensin he kaikki jättivät Jeesuksen (Matt 26:56), mutta Pietari ja "eräs toinen opetuslapsi" (Johannes ei kertaakaan mainitse itseään nimeltä) lähtivät pian hänen peräänsä ja pysyttelivät jäljessä kulkevassa ihmisjoukossa. Pietarissa taistelivat erilaiset voimat. Rakkauden vuoksi hän halusi seurata Jeesusta. Pelkuruudesta hän ei uskaltanut näyttää väriään. Hän oli myös sitonut itsensä lupauksilla (13:37) ja kun hän valitsi keskitien, se oli pahinta, mitä hän saattoi tehdä. Jotkut arvelevat Sebedeuksen perheen toimittaneen kalaa ylimmäisen papin talouteen, mutta ei tiedetä, oliko Johannes siten tullut tutuksi tuossa kodissa.

16.Tätä yksityiskohtaa synoptikot eivät kerro. Pietarin olisi ollut paras pysytellä portin ulkopuolella. Johanneksen hyvää tarkoittavan, mutta epäviisaan avun turvin hän pääsi sisälle.

17.Naispuoliset portinvartijat eivät olleet harvinaisia siihen aikaan, vrt. Apt 12:13. Tässä Pietarin uskollisuus ja rohkeus joutuivat ensimmäiseen tulikokeeseen. Hän sai vastata yksinkertaiseen kysymykseen, eikä tyttö liene painostanut tai aikonut vahingoittaa häntä. Mutta Pietari horjui heti. Hän valehteli. »Etkö sinäkin ole?» Kysymys on kielteinen. Et kai sinä ole? "Sinäkin" voi merkitä sitä, että portin vartijatar tiesi Johanneksen olleen Jeesuksen opetuslapsi. "Tuo mies" on halveksiva nimitys Jeesuksesta. Tämä tytön yliolkainen sanonta teki Pietarille kieltämisen helpoksi.

18.Jerusalemissa saattaa olla hyvinkin kylmä pääsiäisen aikaan. Pietari seisoi Jeesuksen vihamiesten keskellä lämmittelemässä, ikään kuin hänellä ei olisi ollut mitään muuta ajateltavaa kuin oma hyvinvointinsa. Samaan aikaan hänen mestarinsa oli vankina ja sai osakseen röyhkeää kohtelua aivan hänen lähellään. "Hiilivalkea" mainitaan vain tässä ja 21:9:ssä. Jälkimmäinen tilanne muistutti Pietaria tästä aikaisemmasta hiilivalkeasta.

Ensimmäinen kuulustelu

19.Jeesukselta kyseltiin hänen opetuslapsistaan. Keitä he olivat? Paljonko heitä oli? Kyselyn tarkoituksen voi aavistaa 12:10-11:sta. Kuinka monta piti surmata, jotta koko kansanliike saataisiin tuhotuksi? Lisäksi hänen syyttäjänsä halusivat kuulla hänen oppinsa pääkohdat. Mitä hän tahtoi saada kansan uskomaan? He tarvitsivat tietoja, joiden perusteella voisivat tuomita hänet. Vain Johannes mainitsee tämän esikuulustelun. Ei olla täysin yksimielisiä siitä, oliko tässä mainittu "ylimmäinen pappi" Hannas vai Kaifas. Monet uskovat hänen olleen Kaifas, mutta jakeet 13 ja 24 puoltavat vahvasti sitä, että kysymyksessä oli Hannas.

20.Jeesus vastasi rauhallisesti ja arvokkaasti. Hän ei luetellut opetuslapsiaan. Hän ei kavaltanut yhtäkään omistaan. Hän ei myöskään selvittänyt opinkohtiaan, vaan totesi, ettei mitään ollut tapahtunut salassa. Hän oli opettanut julkisesti. Kaikki, jotka olivat halunneet kuulla häntä, olivat saaneet siihen tilaisuuden. Jae sisältää Jeesuksen oman lausunnon kolme vuotta jatkuneesta julkisesta toiminnasta. Jokainen häntä kuullut saattoi todistaa kaiken, mitä hän sanoi, olevan totta.

21.Täydellä syyllä Jeesus kysyi, oliko oikein pyytää vankia julistamaan itsensä rikolliseksi ja esittämään todisteita, joita käytettäisiin häntä vastaan. Hänen opetustaan kuulleita oli ehkä paikalla (vrt. 7:46). Oli paljon ihmisiä, joilta voitiin kysyä, sillä monet olivat kuulleet juuri samalla viikolla temppelissä käydyn keskustelun (Mark 11:17 - 12:37).

22.Tämä oli Jeesuksen vastustajiltaan saama ensimmäinen lyönti. Miten alas juutalainen oikeuslaitos olikaan vajonnut, kun tällaista voitiin sallia. Lyöjä oli ehkä joku niistä, jotka olivat kuulleet Jeesuksen opetusta, ja halusi nyt vapautua mahdollisista epäilyistä. Turmeltuneilla isännillä on usein turmeltuneita palvelijoita.

23.Jeesus ei menettänyt malttiaan. Hän ei esittänyt mitään varsinaista puolustusta, mutta hänen vastauksestaan paljastuu totuus. On tilanteita, joissa kristityn täytyy vastustaa väkivaltaa ja vääryyttä ja nousta puolustamaan totuutta ja oikeutta.

24.Tämä lienee ollut Jeesuksen ensimmäinen tapaaminen Kaifaan kanssa. Johannes ei kirjoita mitään tästä kohtaamisesta. Ei ole harvinaista, että Johannes jättää kertomatta sellaista, mistä muut evankelistat ovat kirjoittaneet seikkaperäisesti. Kaifaan luota Jeesus lähetettiin Pilatuksen palatsiin.

Pietari kieltää Jeesuksen

25.Ehkä he tunsivat Pietarin hiilivalkean valossa. Tämä oli hänen toinen koetuksensa, ja toisen kerran hän valehteli. Tällä kertaa hän painotti vielä enemmän kieltävää vastaustaan. Hän "kielsi", vrt. j. 17. Pietari olisi voinut kertoa Jeesuksen opetuksesta. Sen sijaan hän kielsi. Jos Pietari oli saanut tietää Jeesuksen kuulustelusta, se saattoi pelottaa häntä. Ylimmäinen pappihan oli kysynyt hänen opetuslapsistaan.

26.Seurasi Pietarin kolmas ja samalla viimeinen koetus. Hänen ponteva kieltonsa oli herättänyt huomiota, ja monet olivat kiinnittäneet katseensa häneen. Tämä Malkuksen sukulainen oli pannut merkille, että Pietari oli ollut opetuslasten joukon etunenässä Getsemanessa. Hänhän oli tarttunut miekkaan ratkaisevalla hetkellä. Tämä viimeinen kysymys oli paljon vaarallisempi kuin kaksi edellistä.

27.Toisten evankelistojen kertoman perusteella tiedämme tämän viimeisen kiellon olleen paljon edellisiä voimakkaampi. Pietari vahvisti valalla vannoen, ettei hän tuntenut Jeesusta. Yksi synti toi mukanaan toisen. Kukon kiekuminen ei ollut mikään merkillinen ilmiö. Joka aamu siihen aikaan kuultiin kukkojen kiekuvan. Mutta Pietarista se kuulosti varmasti kuin pasuunan ääneltä. Kukko herätti hänet hänen synnistään ja lankeemuksestaan. Samalla hetkellä Jeesusta vietiin pihan poikki (Luuk 22:61), ja Pietari muisti, mitä tämä oli sanonut.

Jeesus Pilatuksen palatsissa

28.Uskonnollisten johtajien suorittama kuulustelu oli ohi. Nyt alkoi oikeudenkäynti maallisten viranomaisten edessä. Kello oli ehkä seitsemän tai kahdeksan aamulla. Vrt. kuitenkin 19:14. Suuri neuvosto oli ollut kokoontuneena jo auringonnoususta lähtien (Luuk 22:66). "Palatsi (praitèrion)" tarkoittaa päämajaa tai virka-asuntoa. Tätä rakennusta sanottiin Jerusalemissa Antonian linnaksi, ja se oli temppelialueen välittömässä läheisyydessä. Maaherra asui siellä Jerusalemissa ollessaan. Yleensä hän asui Kesareassa, mutta suurten juhlien aikoina hänen läsnäolonsa Jerusalemissa oli välttämätön. Silloin oli kansannousun vaara suurin. Pääsiäisviikolla syötiin happamatonta leipää joka päivä, 4 Moos 28:17. Jeesus oli jo nauttinut pääsiäislampaan opetuslastensa kanssa edellisenä iltana. Tällä kertaa Jeesus söi pääsiäislampaan etukäteen, niin että hän joka itse on todellinen pääsiäislammas saattoi kuolla oikeaan aikaan, juuri sillä hetkellä, kun pääsiäislampaat terurastettiin.

29.Pilatus tiesi, että juutalaiset eivät halunneet uskonnollisista syistä tulla sisälle hänen tykönsä. Siksi hän tuli ulos heidän luokseen. Täytyihän hänen tuomarina tietää, mistä vankia syytettiin. Roomalaisen lain mukaan ketään ei voitu tuomita ennen kuin oli kuultu, mistä häntä syytettiin.

30.Juutalaiset väistivät Pilatuksen kysymyksen. Heillä ei ollut mitään selvää syytöstä esitettävänä. He halusivat vain Pilatuksen vahvistavan itse langettamansa tuomion. Heidän käytöksensä oli ylimielistä, ja tilanne saattoi olla maaherralle kiusallinen. Vain silloin, kun oli kysymys kuolemantuomiosta, Rooman viranomaisten oli vahvistettava juutalaisten langettama tuomio. Elleivät juutalaiset olisi todenneet Jeesuksen ansaitsevan kuolemantuomiota, he eivät olisi tulleet vaivaamaan Pilatusta. Tätä he tarkoittivat sanoillaan.

31.Kun juutalaiset eivät kyenneet ilmoittamaan mitään rikosta, Pilatus ei halunnut olla missään tekemisissä asian kanssa. Hän neuvoi heitä tuomitsemaan oman lakinsa mukaan. He olisivatkin mielellään kivittäneet hänet, mutta Rooman laki ei sallinut sitä. Ehkä Pilatus oli peloissaan sen johdosta, mitä oli kuullut Jeesuksesta. Hänen vaimonsakin lähetti sanan varoittaakseen häntä (Matt 27:19).

32.Jälleen Johanneksen lisäämä sivuhuomautus. Tämä lienee viittaus 12:32-33:een. Matt 20:19:ssä Jeesus ennusti sekä pakanoiden käsiin antamisen että ristiinnaulitsemisen. Johannes muistutti, että kävi niin kuin Jeesus oli ennustanut. Juutalaiset eivät milloinkaan ristiinnaulinneet, he kivittivät.

33.Pilatus oli ollut halukas sulkemaan silmänsä siltä, että juutalaiset halusivat näennäisesti lakia noudattaen raivata Jeesuksen tieltään. Pettyneenä hän meni sisälle linnaan, kun ei ollut saanut tahtoaan läpi. Hän tiesi, etteivät juutalaiset tulisi hänen perässään sinne. Tästä jakeeseen 38 kerrotaan, mitä linnassa sisällä tapahtui. "Kutsui (fèneè)" merkitsee, että Jeesus käskettiin huutamalla Pilatuksen luo. Ratkaiseva kysymys oli, oliko Jeesus kuningas. Kaikki evankelistat mainitsevat sen.

34.Jeesuksen tarkoitus oli herättää Pilatuksen omatunto. Oliko hän milloinkaan nähnyt Jeesuksen järjestävän kapinaa? Oliko hän itse nähnyt hänessä kuninkaallista arvokkuutta, vai kysyikö hän sen perusteella, mitä oli toisilta kuullut?

35.Vastauksen antoi ylimielinen roomalainen virkamies. Hän ei ottanut Jeesuksen vetoomusta omalletunnolleen, vaan jatkoi juutalaisten syytteiden esittämistä. Hän oli ärtynyt ja kieltäytyi ottamasta kantaa juutalaisten kuningasmielisiin käsityksiin. Roomalaiset puuttuivat vain sellaiseen, mitä oli "tehty", eivät ajatuksiin ja aatteisiin, jotka juutalaisia ja kreikkalaisia niin usein askarruttivat. Kysymys oli luonteenomainen Pilatuksen edustamalle kansalle.

36.Jeesus selvitti valtakuntansa todellista luonnetta. Sitä ei ollut perustettu maallisella voimalla, jolla sitä ei myöskään puolusteta eikä ylläpidetä, vaan se oli lähtöisin taivaasta, hengellinen valtakunta, jossa hallitaan ihmisten sydäntä, tahtoa ja omaatuntoa. Sama ajatus ilmenee 8:23:ssa. Jeesus sanoi tässä vain, mitä hänen valtakuntansa ei ole, hän ei selittänyt, mitä se on. Jos Jeesus olisi ollut maallinen hallitsija, hänellä olisi ollut sotajoukkoja palveluksessaan. Mutta Jeesuksen "palvelijat" olivat vain pieni joukko hänen halveksittuja seuraajiaan. He eivät mitenkään olisi pystyneet taistelemaan keisaria vastaan »tämän maailman» aseilla.

37.Pilatus esitti kysymyksen uudella tavalla. Hän ei enää kysynyt, oliko Jeesus »juutalaisten kuningas» (j. 33), vaan oliko hän kuitenkin kuningas, ja Jeesus tunnusti sen selvästi Pilatukselle. "Totuus" on tässä ymmärrettävä koko laajassa merkityksessään. Totuus Jumalasta, ihmisestä, pelastuksesta, synnistä, pyhyydestä jne. ei ollut selvä, ennen kuin Jeesus tuli, mutta hän toi mukanaan totuuden, koska hän itse oli totuus (14:6). "Syntynyt" puhuu hänen ihmisyydestään. "Maailmaan tullut" kertoo hänen jumalallisuudestaan. Lapsi "syntyi", ja poika "annettiin" meille (Jes 9:5).

38.Pilatuksen kysymys oli pessimistinen. Hän ei uskonut, että mitään sellaista totuutta oli olemassakaan. Hän ei odottanutkaan vastausta kysymykseensä, vaan lopetti äkkiä kuulustelun. Hän meni ulos linnan pihalle tai portin luona olevalle aukiolle, jossa juutalaiset odottivat häntä. On mahdollista, että Pilatus sai juuri tällä hetkellä jakeessa 39 esittämänsä ajatuksen. Pilatuksen polttava kysymys paljasti hänen oman tietämättömyytensä. Hän seisoi ruumiillistuneen totuuden edessä. Ks. 14:6. Pilatuksen kysymys on ihmiskunnan ikuinen kysymys. Jeesus antoi siihen vastauksen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.

39.Esiin astui heikko ja päättämätön Pilatus. Hän tiesi Jeesuksen olevan syytön, ja siksi hänen olisi pitänyt laskea hänet vapaaksi. Mutta hän pelkäsi joutuvansa juutalaisten epäsuosioon ja halusi tehdä kaikkensa päästäkseen heitä tyydyttävään ratkaisuun. Hän toivoi saavuttavansa tarkoituksensa tuomitsemalla viattoman miehen ja samalla tyynnyttävänsä omantuntonsa haluamalla säästää hänen henkensä. Vangin armahtaminen pääsiäisenä muistutti Israelin vapautumisesta Egyptin orjuudesta ensimmäisenä pääsiäisenä.

40.Pilatuksen suunnitelma epäonnistui täysin. Jeesuksen vastustajia ei tyydyttänyt mikään muu kuin hänen kuolemansa. Aivan avoimesti he selittivät haluavansa mieluummin "murhamiehen" kuin Jeesuksen (Apt 3:13-14). Barabbas, jonka nimi merkitsee 'isän poika', oli ilmeisesti juutalainen vapaustaistelija, joka oli vankilassa kapinasta ja murhasta syytettynä (Luuk 23:19). "Taas" voi merkitä sitä, että he huusivat uudelleen tai pyysivät useita kertoja Barabbasta vapaaksi (Matt 27:15-26).