Luku 6

Jeesus ruokkii viisituhatta miestä

(Matt. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Luuk. 9:10-17)

Sen jälkeen Jeesus meni Galilean- eli Tiberiaanjärven toiselle puolelle.

2. Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, koska he olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki sairaille.

3. Jeesus nousi vuorelle ja asettui istumaan sinne opetuslastensa kanssa.

4. Pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.

5. Kun Jeesus kohotti katseensa ja näki paljon kansaa tulevan luokseen, hän sanoi Filippokselle: "Mistä ostaisimme leipää, että nämä ihmiset saisivat syödä?" 

6. Tämän Jeesus sanoi koetellakseen häntä, sillä hän itse kyllä tiesi, mitä aikoi tehdä.

7. Filippos vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denaarin leivät riitä heille, niin että jokainen saisi edes vähän."

8. Yksi Jeesuksen opetuslapsista, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle:

9. "Täällä on pieni poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Mutta mitä ne ovat näin monelle!"

10. Jeesus sanoi: "Järjestäkää ihmiset aterioimaan."  Siinä paikassa oli paljon ruohoa, ja miehet, joita oli noin viisituhatta, asettuivat maahan.

11. Sitten Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi ne syömään asettuneille(14), samoin kalatkin, niin paljon kuin he tahtoivat.

12. Kun he olivat kylläisiä, hän sanoi opetuslapsilleen: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan." 

13. Niin he kokosivat kaksitoista korillista palasia. Ne olivat jääneet aterioivilta tähteeksi viidestä ohraleivästä.

14. Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, joka oli tuleva maailmaan."

15. Mutta kun Jeesus ymmärsi, että he aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, hän vetäytyi jälleen vuorelle yksinään.

16. Jeesus kävelee veden päällä

(Matt. 14:22-27; Mark. 6:45-52)

Illan tultua Jeesuksen opetuslapset menivät alas järven rantaan,

17. astuivat veneeseen ja lähtivät järven yli kohti Kapernaumia. Oli jo pimeää, eikä Jeesus ollut vielä palannut heidän luokseen.

18. Järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.

19. Kun he olivat soutaneet noin kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä stadionmittaa(15), he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä ja lähestyvän venettä. Silloin he pelästyivät,

20. mutta hän sanoi heille: "Minä se olen(16), älkää pelätkö." 

21. He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene saapuikin siihen rantaan, jonne he olivat menossa.

22. Elämän leipä

Seuraavana päivänä järven toiselle puolelle jäänyt väkijoukko huomasi, että siellä oli ollut vain yksi vene ja että Jeesus ei ollut noussut siihen opetuslastensa kanssa vaan opetuslapset olivat lähteneet yksin.

23. Tiberiaasta tuli kuitenkin veneitä lähelle sitä paikkaa, jossa oli syöty leipää, kun Herra oli ensin lausunut kiitoksen.

24. Kun ihmiset huomasivat, ettei Jeesus eivätkä hänen opetuslapsensa olleet siellä, hekin astuivat veneisiin ja tulivat Kapernaumiin etsimään Jeesusta.

25. Löydettyään hänet järven toiselta puolelta he kysyivät: "Rabbi, milloin sinä tulit tänne?"

26. Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte syödä leipää ja tulitte ravituiksi.

27. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota Ihmisen Poika teille antaa. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä." 

28. He kysyivät häneltä: "Mitä meidän on tehtävä, jotta tekisimme Jumalan tekoja?"

29. Jeesus vastasi heille: "Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." 

30. Niinpä he kysyivät häneltä: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me sen nähtyämme uskoisimme sinuun? Mitä sinä teet?

31. Meidän isämme söivät mannaa autiomaassa, niin kuin on kirjoitettu: 'Hän antoi heille taivaasta leipää syötäväksi.'"

32. Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta todellisen leivän.

33. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." 

34. He sanoivat: "Herra, anna meille aina sitä leipää."

35. Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.

36. Mutta minä olen sanonut teille: vaikka te olette nähneet minut, te ette kuitenkaan usko.

37. Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.

38. Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.

39. Lähettäjäni tahto on, etten kadota yhtäkään niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

40. Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." 

41. Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, kun hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta." 

42. He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän voi sanoa: 'Minä olen tullut alas taivaasta' ?"

43. Jeesus vastasi heille: "Älkää nurisko keskenänne.

44. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

45. Profeetoissa on kirjoitettu: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opettamia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut häneltä, tulee minun luokseni.

46. Isää tosin ei kukaan ole nähnyt. Ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän.

47. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

48. Minä olen elämän leipä.

49. Teidän isänne söivät mannaa autiomaassa, ja kuitenkin he kuolivat.

50. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, ettei kukaan, joka sitä syö, kuolisi.

51. Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan maailman elämän puolesta, on minun lihani." 

52. Niin juutalaiset alkoivat riidellä keskenään sanoen: "Miten tämä mies voi antaa lihansa meille syötäväksi?"

53. Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne.

54. Mutta joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55. Minun lihani on todellinen ruoka, ja minun vereni on todellinen juoma.

56. Se, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä hänessä.

57. Niin kuin Isä, joka on minut lähettänyt, elää, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka syö minua, elää minun kauttani.

58. Tämä on leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se ei ole sellaista ruokaa, jota isänne söivät ja ovat kuolleet. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti." 

59. Tämän Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa.

60. Iankaikkisen elämän sanat

Sen kuultuaan monet Jeesuksen opetuslapsista sanoivat: "Tämä on kovaa puhetta. Kuka voi sitä kuunnella?"

61. Mutta koska Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsensa nurisivat siitä, hän sanoi heille: "Loukkaako tämä teitä?

62. Entä jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!

63. Henki tekee eläväksi, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.

64. Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko."  Jeesus näet tiesi alusta asti, ketkä eivät uskoneet ja kuka kavaltaisi hänet.

65. Hän jatkoi: "Sen tähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei minun Isäni sitä hänelle suo." 

66. Tämän jälkeen monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.

67. Niin Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: "Ette kai tekin tahdo mennä pois?" 

68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat,

69. ja me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä(17)."

70. Jeesus sanoi heille: "Enkö minä ole valinnut teidät kaksitoista? Kuitenkin yksi teistä on paholainen." 

71. Hän puhui Juudaksesta, Simon Iskariotin pojasta. Tämä oli kavaltava hänet, vaikka oli yksi niistä kahdestatoista.

*****************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 5:47-6:71)

5000:n ruokkiminen

1."Sen jälkeen" tarkoittaa tässä tapauksessa melko pitkää aikaa 5. luvun tapahtumien jälkeen. Jos 5:1:ssä tarkoitetaan pääsiäistä, lukujen 5 ja 6 välillä on lähes vuoden mittainen aika. Jeesus lähti järven koillispuolelle. Ruokkimisihmeen tapahtumapaikkana esitetään nykyistä Tabghaa, mutta se on varmasti tapahtunut idempänä. Koko Ut:ssa vain tässä ja 21:1:ssä Gennesaretin sanotaan Tiberiaan järveksi. Tiberiaan kaupunki mainitaan Joh 6:23:ssa. Herodes Antipas perusti kaupungin n. v. 16-22 jKr. ja antoi sille nimen keisari Tiberiuksen mukaan.

2.Ihmiset näkivät veneen järvellä ja seurasivat sitä maitse jalan (Matt 14:13). He ylittivät Jordanin ja kulkivat itään paikkaan, jossa Jeesus laski maihin. Tämä tapahtui tilanteessa, jolloin Jeesus oli halunnut vetäytyä yksinäisyyteen (Mark 6:31). Vaeltaessaan täällä Jeesus oli enimmäkseen ihmisjoukon keskellä, mikä oli hänelle enemmän kiusaksi kuin kunniaksi. Mutta miten ystävällisesti hän ottikaan vastaan ne, jotka häntä etsivät (Mark 6:34). Näiden ihmisten usko oli pinnallista. He etsivät häntä ihmeiden vuoksi eivätkä sen tähden, että hän oli syntisten pelastaja.

3.Opettajien tapaan Jeesus istuutui opetuslastensa keskelle opettamaan. Kertomuksesta käy ilmi, että Johannes tunsi alueen hyvin. "Vuori" voi tarkoittaa vuoren huippua tai koko ylätasankoa erotukseksi rantatasangosta. Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus nousi vuorelle »yksinäisyyteen, rukoilemaan» (Matt 14:23; Mark 6:46). Paikka oli lähellä Beetsaidaa (Luuk 9:10).

4.Ajankohta oli maaliskuun loppu tai huhtikuun alku. Pääsiäisen mainitseminen saattaa merkitä sitä, että paikalle kokoontunut valtava ihmisjoukko muodostui Jerusalemiin matkalla olevista pyhiinvaeltajista. Jos niin oli, Jeesuksen ehdotus aterian syömiseksi saa valtavan vertauskuvallisen arvon. Hänen aikansa ei ollut vielä tullut, mutta seuraavana pääsiäisenä hän antaisi itsensä elämän leipänä kuolemaan tuomitulle ihmiskunnalle.

5.Väkijoukossa oli yli viisituhatta miestä (j. 10). Vaikka ei sen syvempi syy kuin halu nähdä ihmeitä ollut saanut ihmisiä koolle, Jeesus ei työntänyt heitä luotaan. Hän ei milloinkaan suhtautunut ihmisten hätään välinpitämättömästi, ja hän tahtoi poistaa myös heidän hengellistä pinnallisuuttaan. Jeesus teki tämän kysymyksen Filippukselle luultavasti varhain aamulla. Synoptikkojen kertoman perusteella Jeesus oli opettanut ja parantanut sairaita koko päivän. Vasta »kun ilta tuli» (Matt 14:15), opetuslapset tekivät ruokaa koskevan kysymyksen.

6.Jeesuksen ei tarvinnut koskaan kokeilla. Hänen, joka itse on Jumalan viisaus, ei tarvinnut milloinkaan yrittää tehdä jotakin. "Hän tiesi", mitä aikoi tehdä. Jakeen 5 kysymyksellä Jeesus halusi koetella opetuslasta. Filippus oli kotoisin siltä seudulta (Joh 1:44), ja hän tiesi, miten vähäiset ruuanhankkimisedellytykset olivat. Tämä kokemus, mahdoton kysymys ja Jeesuksen ratkaisu, oli varmasti omiaan vahvistamaan Filippuksen uskoa.

7.Arka Filippus on opetuslapsi, jolla on meille paljon opetettavaa. Hänen oli vaikea uskoa, ellei hän nähnyt (14:8). Tässä hän laskelmoi liikemiehen tavoin eikä ymmärtänyt uskon ja Mestarin mahdollisuuksia. Oliko hän unohtanut, että Jeesus oli tehnyt veden viiniksi? Jeesuksen tapa suhtautua Filippukseen rohkaisee meitä varmasti suuresti.

8.Myös 1:40:ssä Andreas esitellään Simon Pietarin veljeksi. Pietari oli varmasti tunnettu. Mutta ei hänen veljensäkään ollut vähäpätöinen mies. Hän toi Jeesuksen luo jonkun jokaisessa Raamatun kertomuksessa, jossa puhutaan hänestä.

9.Andreaksen ehdotukseen kätkeytyy pieni toivonkipinä, mutta sekä Filippus että Andreas olivat selvästi sokeita sille, mitä Jeesus pystyi tekemään. Niin kuin Israel muinoin, hekin olivat unohtaneet Jumalan teot ja ihmeet (Ps 78:11). Kumpikin laski ruuan määrää ajattelematta, mitä Jeesus pystyi tekemään, ja havaitsi tilanteen toivottomaksi. Sielunhoitaja Andreaan eduksi voidaan sanoa, että hän oli löytänyt pojan, jota Jeesus halusi käyttää. Ei kuka hyvänsä huomaa pientä poikaa 5000 miehen joukosta. Ohraleivät olivat köyhien ruokaa. Varakkaat käyttivät vehnää. Syömällä vaatimatonta ruokaa ei kuitenkaan tulla hurskaiksi. Jeesus kuitenkin eli yksinkertaisesti.

10.Jeesus ei nuhdellut Filippusta eikä Andreasta. Sen sijaan hän asetti kaikkien opetuslasten kuuliaisuuden koetukselle. Miksi kansan pitäisi istuutua aterioimaan, kun ei ollut ruokaa? Mestari käski, ja se riitti heille. Sen voiman salaisuus, joka myöhemmin näkyy apostolien elämässä, on siinä, että he tekivät niin kuin Jeesus sanoi. Kun usko on heikko, paras keino sen vahvistamiseksi on totteleminen. Väki asettui maahan ruokakunnittain, ja siinä paikassa oli paljon ruohoa (Mark 6:39-40). 5000 miehen lisäksi joukossa oli myös naisia ja lapsia (Matt 14:21), mutta heitä ei laskettu. Tuona päivänä Herra käytti välikappaleenaan yhtä niistä, joita ei edes vaivauduttu laskemaan.

11.Jeesus rukoili varmaan tavanomaisen juutalaisen ruokarukouksen: »Minä kiitän sinua, Jumala, että annat leivän kasvaa maasta.» Sen jälkeen ruoka lisääntyi joko Jeesuksen käsissä tai opetuslasten käsissä heidän jakaessaan sitä. Ihme puhuu Jeesuksen rajattomista voimavaroista. Ihmeen teki hän. Opetuslapset olivat vastuussa vain jakamisesta. He palvelivat samalla tavalla kuin palvelijat olivat Kaanassa palvelleet Jeesuksen ensimmäisen ihmeen yhteydessä (2:8). Nyt me saamme olla hänen työtovereitaan (1 Kor 3:9) ja välittää hänen ihmeitään ihmisille.

12.Nämä sanat ovat jyrkkänä vastakohtana Filippuksen ja Andreaan ehdotuksille. Ne kuvastivat epäuskon rajoittuneisuutta, kun taas Jeesus toi esiin jumalallisen armon rajattoman runsauden. Nälkäiset eivät ainoastaan saaneet kyllikseen. Ruokaa jäi tähteeksikin.

13.Tässä mainitaan vielä kerran ohraleivät. Tähteeksi jäänyt ruoka oli samanlaista kuin alkuperäinen. Palvelevien opetuslasten ei tarvinnut jäädä ilman. Heillä oli enemmän sieltä lähtiessään kuin sinne tullessaan. Vrt. 2 Aik 31:10. Tämä ihme on johdantona Jeesuksen opetukselle itsestään elämän leipänä myöhemmin samassa luvussa. Se leipä riittää koko maailmalle.

14.Juutalaisten uskomuksen mukaan 5 Moos 18:15,18:ssa ennustettu profeetta ja Messias eivät olleet sama henkilö, 1:20-21. He uskoivat profeetan tulevan ensiksi ja ravitsevan kansan, niin kuin Mooses oli tehnyt autiomaassa. He näkivät tässä tapahtumassa yhtymäkohdan siihen, ja nyt he näyttivät halukkailta uskomaan Jeesukseen. Mutta pian osoittautui, etteivät he tunteneet häntä.

15.Markus kertoo, että Jeesus vaati opetuslapsia astumaan veneeseen. Johannes ilmoittaa, miksi hän teki niin. Hän halusi säästää heidät kansan vaaralliselta innolta. Ihme oli tehnyt voimakkaan ja välittömän vaikutuksen kansaan. Usein mielipiteet hänestä menivät ristiin, mutta tässä tilaisuudessa kaikki läsnäolijat näkivät Jumalan teon hänessä. Jeesus ei voinut hyväksyä niitä poliittisia vaikuttimia, jotka olivat synnyttäneet ajatuksen, että nyt saataisiin Daavidin valtaistuimelle kuningas. Siksi hän vetäytyi "pois yksinänsä". Hän ei ollut tullut perustamaan poliittista mahtia. Hän ei halunnut leipäkuninkaaksi. Hänen valtakuntansa oli totuuden valtakunta, 18:37. Jeesus kohtasi saman kiusauksen, jonka hän oli aikaisemmin voittanut toisessa autiomaassa. Siellä ei ollut yltäkyllin leipää, niin kuin täällä, vaan hän oli ollut nälissään (Matt 4:2-3). Hän voitti yhtä vakuuttavasti tälläkin kerralla.

Jeesus kävelee veden päällä

16.Opetuslapset olisivat yhtä mielellään kuin kansakin halunneet nähdä Jeesuksen kuninkaana. Tämä toivo pohjautui heidän uskollisuuteensa ja rakkauteensa häntä kohtaan. Mutta he tottelivat Jeesusta ja lähtivät järvelle. Seuraavasta jakeesta ilmenee, että he odottivat Jeesusta ennen lähtöään. "Ilta" tarkoittaa tässä myöhempää iltapäivää, joka alkoi klo 18.

17.Saattoi näyttää siltä, että Jeesus ei välittänyt opetuslapsistaan, vaikka niin ei ollut. Hän "ei ollut vielä saapunut", mutta hän saapuisi kyllä. Jumalalla on aikaa odottaa sopivaa hetkeä, mitä hyvänsä hän tekeekin. Koska Kaikkivaltias on täynnä viisautta ja rakkautta, hän tekee kaiken oikein - silloinkin, kun hän peittää valonsa omiltaan (Job 30:26).

18.Gennesaret saattaa yhtäkkiä muuttua myrskyäväksi mereksi. Matteus ja Markus sanovat tuulen olleen vastainen. Jeesus ei ole koskaan luvannut meille helppoa matkaa - vain turvallisen ja hyvän perille pääsyn.

19."Vakomitta (stadion)" on n. 185 metriä. He olivat siis soutaneet viitisen kilometriä. Se ei ole paljon, kun ottaa huomioon, että he olivat olleet matkalla jo ainakin 9 tuntia. Heidän kamppaillessaan järvellä Jeesus rukoili (Matt 14:23). Ja hän näki heidät siitä huolimatta, että oli pimeä (Mark 6:48).

Jos opetuslapset olisivat kääntyneet takaisin, heillä olisi ollut myötätuuli, mutta Jeesus oli käskenyt heidän soutaa Kapernaumiin. Sen vuoksi he eivät ajatelleetkaan kääntyä. Tällaista luottamusta ja uskoa meidän tulee osoittaa Jeesusta kohtaan. Kun Jeesus tuli heidän luokseen, hänellä oli sama vastatuuli kuin opetuslapsilla, mutta se ei voinut estää häntä. Korkeat aallot olivat hyvänä pohjana hänen askeleilleen. Hänen läsnäolonsa meidän vaaroissamme ja vastoinkäymisissämme on kristityn turvallisuuden tae.

20.Epäuskon ja pimeyden läpi kuului Herran ääni: "Minä se olen". Esittelyksi riitti: »Minä se olen. Älkää peljätkö.» Kaikki neljä evankelistaa toistavat nämä sanat. Tästä näkyy, miten tärkeät nuo sanat heille olivat. »Minä olen» -lause esiintyy seitsemän kertaa tässä evankeliumissa. Ne on kaikki mainittu jakeen 48 selityksessä. Epäuskosta huolimatta Jeesus osoitti rakkauttaan ja huolenpitoaan ja huusi opetuslapsille: Älkää pelätkö pimeyttä. Minä olen valo! Älkää pelätkö kuolemaa. Minä olen elämä! Kun Jeesus oli puhutellut heitä, Pietari lähti häntä vastaan vettä pitkin, Matt 14:28-29.

21.Halukkaasti he ottivat Jeesuksen veneeseen. Hän ei tule väkisin meidän luoksemme, vaan tahtoo, että otamme hänet vastaan. Hänen tultuaan veneeseen se saapui kohta perille. Se oli toinen ihme. Silmänräpäyksessä opetuslapset pelastuivat vaarallisesta tilanteesta. Toiset evankelistat tähdentävät, että myrsky tyyntyi heti Jeesuksen astuttua veneeseen. Jae havainnollistaa mahtavalla tavalla Ps 107:30:n: »Hän vei heidät toivottuun satamaan.»

Elämän leipä

22.Ajankohta on ruokkimisihmettä seuraava päivä. Jeesus oli lähettänyt kansanjoukon pois, mutta monet olivat ilmeisesti vielä jääneet paikalle. Luultavasti he jäivät tänne tehdäkseen Jeesuksesta kuninkaan. Nyt he olivat ymmällä. He olivat nähneet opetuslasten lähtevän rannasta, mutta eivät löytäneet Jeesusta mistään.

23.Opetuslapsilla oli vastatuuli. Tiberias on järven länsipuolella, ja sieltä veneet tulivat siis myötätuulessa. Täällä kansa ravittiin sen jälkeen kun Herra oli lausunut kiitoksen. Opetuslapset eivät milloinkaan unohtaneet Jeesuksen ruokarukousta Gennesaretin koillisrannalla.

24.Useimmat niistä viidestätuhannesta olivat Jeesuksen käskystä lähteneet pois maitse. Jäljelle jääneet menivät saatavilla oleviin veneisiin. Oli luonnollista, että he menivät Kapernaumiin. Se oli seudun keskus, ja Jeesus asui siellä.

25.Kun he suureksi hämmästyksekseen löysivät hänet Kapernaumista, he aavistivat uuden ihmeen tapahtuneen. Heillä oli ilmeisesti edelleen mielessä ajatus tehdä hänestä kuningas. Sitä paitsi heillä ei ollut mitään uutta leipäihmettä vastaan (j. 26). Kreikan kielessä heidän kysymyksellään on kaksi merkitystä: "Milloin" ja "miten" tulit tänne?

26.Kysymyksessä ei ollut mitään vikaa, mutta heitä olisi tuskin yhtään auttanut, vaikka Jeesus olisi vastannut siihen. Siksi hän ei vastannutkaan suoraan heidän kysymykseensä, vaan paljasti heidän vaikuttimensa. He etsivät aineellista apua ja ehkä myös ihmetekoja - eivät hengellisiä lahjoja. He eivät olleet ymmärtäneet, että heidän kokemansa ihme oli merkki Jeesuksen messiaanisesta kirkkaudesta ja voimasta.

27.Jeesuksen tässä käyttämä sana "hankkia (ergadzè)", 'tehdä työtä', osoittaa, että hengellisiin asioihin on suhtauduttava vakavasti, eikä pidä säästää vaivojaan, kun etsii tyydytystä sielun syvimmille tarpeille. "Sinetti" on vahvistus, tunnistamismerkki.

28.Kysymys on ominainen ihmisille, jotka ovat hetkellisesti ihastuneita saamistaan vaikutteista, mutta elävät kuitenkin pimeydessä, kun on kysymys pelastuksesta. He tunsivat vaistonvaraisesti olevansa väärällä tiellä, ja tajusivat, että heiltä vaadittiin enemmän. Mutta he eivät tietäneet, mitä se oli. He uskoivat sen olevan jotakin, mitä heidän pitäisi tehdä. Tämä paljastaa ihmisen taipumuksen omavanhurskauteen. Jeesus oli juuri puhunut siitä, mitä hän halusi antaa heille.

29.Juutalaisten kysymys on lakiuskonnon kansalle luonteenomainen. He kysyivät, niin kuin ihmiset kaikkina aikoina kysyvät: Miten me voimme "tehdä" tekoja, jotka miellyttävät Jumalaa? Jeesus vastasi kertomalla, mikä "Jumalan teko" on. Jumala haluaa meidän uskovan häneen, jonka hän on lähettänyt. Vrt. Apt 16:31 ja 1 Joh 3:23. Nämä ihmiset ajattelivat sellaisia tekoja, joita fariseukset vaativat. Jeesus käänsi heidän ajatuksensa hengelliseen elämään.

30.Tässä on pelottava esimerkki ihmisten haluttomuudesta taipua Jumalan pelastettaviksi. Jeesus oli juuri ihmeen avulla ravinnut yli 5000 henkeä. Sen jälkeen hän oli kulkenut selittämättömällä tavalla järven poikki. Mutta se ei riittänyt. He pyysivät vielä yhtä "tunnustekoa" voidakseen uskoa. Kaikkialla ympärillämme on merkkejä ja todisteita Jumalan olemassaolosta. Mutta ne eivät meitä auta, jos emme halua uskoa Jumalaan.

31.Nämäkin heidän sanansa ilmaisevat samaa epäuskoa. He vertasivat Jeesusta Moosekseen, ja tässä vertailussa Mooses vei voiton. Jeesus oli ravinnut heitä leivällä yhtenä päivänä. Mitä se oli verrattuna Moosekseen, joka ruokki koko kansan mannalla erämaassa 40 vuoden ajan! He yrittivät tukea arvosteluaan viittaamalla Ps 78:24:ään.

32.Mahtavan »totisesti»-aloituksensa jälkeen Jeesus korjasi, että "ei Mooses antanut", vaan "Jumala antaa". Mooses sai olla välittäjänä. Jumala antaa taivaasta leivän, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Ks. jj. 35 ja 48.

33.Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta. Mitä leipä on ruumiille, sitä Kristus on hengelle. Hän on rauhamme ja vanhurskautemme. Ja hän on sitä koko maailmalle. Manna tuli vain Israelin leiriin. Kristus antaa elämän kaikille kaikissa kansoissa, jotka tahtovat uskoa häneen. Hän on todellinen leipä (j. 32), Jumalan leipä (j. 33), elämän leipä, elämän antaja ja ylläpitäjä (j. 35).

34.Sana "Herra" osoittaa heillä olleen jonkinlainen usko Jeesukseen, mutta hänen jakeessa 36 olevista sanoistaan ja heidän nurinastaan (j. 41) näkyy, ettei se ollut todellista uskoa. Sanat tuovat mieleen Sykarin naisen pyynnön, kun Jeesus puhui hänen kanssaan elävästä vedestä (4:15). Useimpien ihmisten tavoin hekin kaipasivat sitä, mitä Jeesus antaa, ja he halusivat juuri sen verran, että tulisivat "aina" toimeen. Jatkosta huomaa kuitenkin heidän olleen täysin haluttomia ottamaan vastaan sitä ratkaisevaa tekoa, jonka Jeesus halusi kerta kaikkiaan suorittaa heidän elämässään - pelastusta, jota sekä juutalaiset että pakanat kaipasivat.

35.Näillä sanoilla on ääretön merkitys. Jeesus oli varoittanut kuulijoitaan ajattelemasta vain aineellisia asioita. Tarvitsemme muutakin. Leipä on välttämätöntä ravintoa kaikille ihmisille. Jeesus on elämän leipä, sillä hänellä on elämä itsessään ja hän antaa elämää toisille. Jakeessa 33 hän puhui elämän antamisesta »maailmalle». Nyt hän teki saman tarjouksen yksilölle; "joka tulee". Huomaa tässä tehty rinnastus. Kristuksen luo "tuleminen" ja Kristukseen "uskominen" tarkoittavat samaa. Lupaus, että Kristuksen luo tuleva ei koskaan tunne nälkää tai janoa, ilmentää Kristuksessa olevaa täyteyttä ja ehdotonta riittävyyttä. Meidän vastaanottokykymme saattaa olla puutteellinen, mutta hänen tarjouksestaan ei puutu mitään.

36.Nämä galilealaiset olivat nähneet Jeesuksen ihmeitä. He eivät kuitenkaan uskoneet häneen. Niinpä he olivat vaarassa menettää iankaikkisen elämän. Jeesus itse on suurin merkki. He olivat nähneet hänen voimansa ilmentymiä, mutta kuitenkin he kieltäytyivät uskomasta. »Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.»

37.Jeesus ei antanut edellisessä jakeessa ilmenevän ihmisten epäuskon lannistaa itseään. Sen sijaan hän esitti tässä erään Raamatun voimakkaimmista kutsuista. Lupaus, että hän ei heitä ulos, merkitsee mitä sydämellisintä vastaanottamista. Suuri osa hänen kylvämästään siemenestä putosi kallioperälle, mutta osa putosi hyvään maahan ja tuotti hedelmää. Isä on antanut Jeesukselle ne, jotka uskovat häneen, eikä perkele eivätkä ihmiset voi estää heitä tulemasta hänen luokseen. Heidän nimensä on kirjoitettu elämän kirjaan (Ilm 13:8), he saavat iankaikkisen elämän (j. 53), he saavat olla turvallisella mielellä (j. 39). Heillä on yhteys Kristukseen ja heidät herätetään viimeisenä päivänä (j. 54).

38.Jeesus viittasi suoraan ihmiseksi tulemiseensa (1:14) ja korosti sitä täydellistä riippuvuutta Isästä, johon hän suostui tullessaan maailmaan. Johannes ei mainitse Getsemanen taistelua, mutta siitä muistuttavia ajatuksia tulee usein esiin hänen evankeliumissaan. Jeesus viittasi tässä siihen. Vrt. Mark 14:36.

39.Isän tahto on pelastaa meidät. Tämä tahto ilmenee Pojan koko lunastustyössä. Isä antaa Pojalleen ne, jotka uskovat, ja Poika pitää heistä huolen, niin että he eivät joudu kadotetuiksi. Hänen tehtäväkseen jää heidän herättämisensä viimeisenä päivänä. "Viimeinen päivä" on vain tässä evankeliumissa esiintyvä sanonta (j.40,44,54; 11:24; 12:48). Se viittaa ilmeisesti siihen päivään, jolloin uskovat kootaan Kristuksen luo. Ks. 1 Tess 4:16-17.

40.Jeesus ilmoittaa tässä, että tunnusomaista niille, jotka Isä on hänelle antanut, on heidän uskonsa. Johanneksen viitoittama pelastuksen tie on yksinkertainen ja selvä. Jeesuksen vastaanottaminen (1:12), hänen luoksensa tuleminen (6:35), hänen näkemisensä ja häneen uskominen tarkoittavat kaikki samaa. Näiden eri ilmaisujen yhteinen merkitys on, että ihminen tunnustaa Jeesuksen ainoaksi Vapahtajaksi.

41.Jeesus oli sanonut olevansa elämän leipä ja tulleensa alas taivaasta. Kuulijat yhdistivät nämä kaksi väitettä oikealla tavalla - ja esittivät vastalauseensa. Heidän paheksumisensa johtui siitä, että he eivät nähneet Jeesuksen jumalallista kirkkautta. Ihmissydän osoittaa turmeltuneisuutensa nurisemalla Jumalaa vastaan sen sijaan, että ottaisi hänen tarjoamansa lahjan. Samaa kuvasi myös napiseminen erämaassa, 2 Moos 16:2. "Juutalaisilla" Johannes ei tarkoita kansanjoukkoa yleensä, vaan Jerusalemista ja Juudeasta tulleita ihmisiä, erityisesti uskonnollisia johtajia.

42.Miten Jeesus olisi voinut olla taivaasta tullut leipä? Hehän tunsivat hänen nasaretilaisen syntyperänsä. He olivat ymmärtäneet hänen väittävän olevansa syntyisin Jumalasta, mutta he eivät uskoneet häneen. He eivät kuitenkaan kysyneet häneltä suoraan, vaan sanoivat toisilleen mielipiteensä hänestä.

43.Heidän nurinansa syynä eivät olleet Jeesuksen sanat, vaan heidän oma epäuskonsa. Kysymykset ja vastaukset eivät hyödyttäneet mitään niin kauan kuin heidän mielensä pysyi muuttumattomana. Jeesus ei vastannut sellaiseen välihuomautukseen, joka osoitti, ettei kysyjä halunnutkaan ymmärtää. Hän nuhteli heitä ennen kuin jatkoi saman aiheen käsittelyä, josta hän oli puhunut jakeissa 37-39.

44.Juutalaiset tahtoivat väitellä ja saada tukea epäuskolleen. Jeesus halusi tarjota heille pelastusta, ja hän teki sen tässä lausumalla toistamiseen, mitä oli aikaisemmin sanonut j. 37. Hän ei tahtonut sulkea heiltä ovea, vaan avata sen ainoan oven, josta he voisivat päästä Jumalan valtakuntaan. Vain Jeesuksessa taivaasta alas tuleva Jumalan armo ja maasta kohoava ihmisen iankaikkisuuskaipuu kohtaavat. Kääntyminen hänen puoleensa on sen tähden ainoa toivomme. Nurisemalla vain suljemme tien itseltämme. Jeesuksen sanat osoittavat ihmisen ainoan toivon olevan ihmisen ulkopuolella - Jumalassa. Siksi kukaan ei voi kerskua uskollaan, sillä kaikki on Jumalan työtä. Jeesuksen Kristuksen ristin voima vetää Isän yhteyteen, 12:32. Ignatioksen kirjeessä Ef 9 Jumalan vetämisestä käytetään kuvaa: »Jeesuksen Kristuksen nostolaite, risti, nostaa teitä korkeuksiin, köytenä Pyhä Henki». "Vetää (helkyè)", sanaa käytetään esim. kalaverkon vedestä vetämisestä, 21:6,11. Tässä Isän suorittama 'vetäminen' tarkoittaa, kuten seuraava jae osoittaa, opettamista, sisimmässämme tapahtuvaa jumalallista vaikutusta.

45.Jeesus vahvisti sen, mitä oli juuri sanonut viittaamalla siihen pyhien kirjoitusten osaan, jota sanottiin »profeetoiksi». Lainaus on Jes 54:13:sta. Nämä "kaikki" ovat niitä, jotka ovat kuulleet Isää ja antaneet hänen »vetää» itseään, niin että he ovat nyt Jumalan lapsia. Jumalan sanalla on tässä vetämisessä tärkeä merkitys. Vrt. Room 10:17.

46.Ei pidä ymmärtää väärin sitä, että meidän kaikkien on tultava »Jumalan opettamiksi». Jeesus on ainoa, joka on todella nähnyt Jumalan. Mutta hän on ilmoittanut Isän täydellisesti meille. »Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän», hän sanoo 14:9. Raamatun sanasta ja Jeesuksen teoista saamme nähdä Jumalan ja oppia hänestä.

47.Sanan "totisesti" toistamisella Jeesus halusi kiinnittää uudelleen kuulijoiden huomion. Hänen sanansa eivät olleet ensi kädessä syntisille tarkoitettu kutsu, vaan opillinen selitys, että usko johtaa iankaikkiseen elämään. Sekä usko että iankaikkinen elämä kuuluvat Johanneksen evankeliumin luonteenomaisimpiin aiheisiin. Iankaikkinen elämä tarkoittaa uskonnollis-moraalista elämää erotukseksi yksinomaan ruumiillisesta elämästä, ja se merkitsee kuolemattomuutta ja kuoleman jälkeistä autuutta.

48.Jeesus toisti jakeen 35 sanat: »Minä olen elämän leipä.» Tämä on ensimmäinen seitsemästä Johanneksen evankeliumin "Minä olen" -lauseesta. Muut ovat: maailman valkeus 8:12, ovi 10:9, hyvä paimen 10:11, ylösnousemus ja elämä 11:25, tie ja totuus ja elämä 14:6, viinipuu 15:1. Tämä on Jumalan Moosekselle suorittaman esittelyn seitsenkertainen vahvistus, kun hän palavasta pensaasta ilmoitti nimekseen »Minä olen». Jotkut haluavat lisätä tähän vielä kahdeksannen kohdan. »Ennenkuin Aabraham syntyi, "olen minä" ollut», 8:58. Missään muussa evankeliumissa ei ole yhtään näistä merkittävistä "minä olen" -lauseista.

49.Manna kuvasi Jeesusta elämän leipänä. Mutta miten paljon esikuvaa suurempi onkaan todellisuus.

50.Sanalla "kuolla" on toinen merkitys tässä kuin edellisessä jakeessa. Siinä puhutaan ruumiillisesta kuolemasta, tässä hengellisestä. Vaikka uskova kuoleekin luonnollisen, ruumiillisen kuoleman, hän elää sen jälkeenkin, koska hän on syönyt sitä leipää, joka on lähtöisin taivaasta. Se leipä on hengellisen elämän jatkuvasti tarvitsemaa ravintoa. Vrt. 8:51 ja 11:26.

51.Jeesus selvitti tässä edelleen sitä, mitä oli sanonut jakeissa 33 ja 50. Hän lisäsi opetukseensa elämän leivästä kaksi uutta ilmaisua, mutta vieläkään kuulijat eivät käsittäneet mitään. Hän sanoi ensinnäkin, että hän ei ole vain elämän leipä, vaan "se elävä leipä", se ainoa, joka voi antaa hengellisen elämän. Koska hän itse on elämän lähde, hän voi antaa elämän. Elävää vettä verrataan lähteestä pulppuavaan veteen erotukseksi säiliöön kootusta rajallisesta vesimäärästä. Elävä leipä on leipä, joka uudistuu aina tarpeen mukaan.

52.He eivät pohtineet asiaa Jeesuksen kanssa. He riitelivät keskenään. Tämä on kuvaavaa kaikille teologisille riidoille. Jos kysyisimme Jeesukselta, saisimme vastauksen riitelemättä. "Riidellä (makhomai)" merkitsee 'kiistellä, väitellä'. Aikaisemmin he olivat nurisseet (j. 41). Nyt he ryhtyivät kiistelemään avoimesti ja katkerasti siitä, mitä Jeesus oli sanonut jakeissa 43-51. Mutta Jeesus ymmärsi, että he olivat käsittäneet hänen puheensa täysin aineellisesti. Myöhemminkin juutalaiset olivat eri mieltä Jeesuksesta (7:12,40-41; 9:16; 10:19). "Tämä (hçtos)" on sävyltään halveksiva ja paljastaa samanlaisen asenteen kuin jakeessa 42.

53.Tässä ja kahdessa seuraavassa jakeessa Jeesus korostaa edelleen jakeessa 51 sanomaansa. Ihmiset joutuivat kuoleman alaisuuteen syömällä kiellettyä hedelmää Eedenin paratiisissa (1 Moos 3). He pääsevät jälleen elämään ottamalla vastaan Kristuksen. Siten he tulevat osallisiksi hänen jumalallisesta luonnostaan, mitä havainnollistetaan vertaamalla sitä syömiseen.

54.Se, mitä edellisessä jakeessa sanottiin kielteisesti, »ellette syö ... », esiintyy tässä myönteisessä muodossa. Jeesus voi siirtää meihin elämää rajattomasti. Tässä ja nyt hän antaa uskovalle omaa elämäänsä, ja lopuksi hän antaa hänen kokea ruumiin ylösnousemuksen kuolleista. Se ylösnousemus kruunaa hengellisen ylösnousemuksen, joka tapahtuu uskoessamme Kristukseen, ja se on meissä tapahtuvan jumalallisen työn päätös.

55.Jeesuksen liha ja veri vastaavat hengellisessä mielessä aineellista ruokaa ja juomaa. Hänen verensä ja lihansa ovat elinehto sille, joka tahtoo elää Jumalan yhteydessä.

56.Niin kuin ruoka sulaa yhdeksi syöjän kanssa, samoin Kristus tulee yhdeksi uskovan kanssa. Ensimmäinen seuraus sen nauttimisesta, mitä Jeesus tarjoaa, on elävä yhteys häneen. Epäsuorasti Jeesus puhui tässä ylösnousemuksestaan, sillä vain ylösnoussut Kristus voi asua uskovassa, ja uskova voi elää vain elävässä ja ylösnousseessa Vapahtajassa. Isä on Pojassa ja Poika Isässä (14:10). Henki on Jeesuksen yllä (1:32). Uskovat ovat Jeesuksessa ja hän heissä (6:56; 15:4).

57.Kristuksen ja uskovan yhteyttä kuvataan tässä vertaamalla sitä Isän ja Pojan yhteyteen. Niin täydellisesti tulemme uskossa yhdeksi hänen kanssaan. Niinpä voimakas kuva syömisestä ja juomisesta ei ole liioiteltu. Jeesuksen sanat Joh 6. luvussa vievät ajatuksemme ehtoolliseen. Se on kuva siitä syvällisestä ja todellisesta yhteydestä Kristukseen, jonka ihminen saa uskoessaan. Jeesus on kuolemattomuuden takeemme. Isä on Kristuksen ja Kristus meidän elämämme. Sanonta "Isä, joka elää", ei esiinny muualla Ut:ssa, mutta vertaa vastaavia ilmaisuja 5:26 ja Matt 16:16.

58.Tässä luvussa käytetään erilaisia syömistä tarkoittavia sanoja. Jakeissa 49-53 on sana "esthiè". Se tarkoittaa 'nauttia, syödä'. Jakeessa 54 ja jakeen 58 lopussa käytetään sanaa "trègè". Tämä sana kuvaa itse tapahtumaa, 'syödä, purra' ja ilmaisee, että kysymyksessä on todellinen eikä vain vertauskuvallinen sanonta.

59.Todennäköisesti Jeesus puhui kaiken jakeesta 26 lähtien synagoogassa. Jeesus alkoi opetuksensa Kapernaumin synagoogassa. Juutalaiset kävivät säännöllisesti synagoogassa viikon toisena, viidentenä ja seitsemäntenä päivänä, ja Jeesus käytti usein näitä tilaisuuksia hyväkseen.

60.Jeesuksen opetus meidän edestämme murretusta elämän leivästä on varsin syvällinen. Monet niistä, jotka kuulivat sen ensimmäisinä, loukkaantuivat ja hylkäsivät sen. Osa heistä oli jopa opetuslapsia, mutta luultavasti sellaisia, jotka olivat seuranneet Jeesusta ihmeiden vuoksi. Niin täydellinen riippuvuus Kristuksesta koettelee sekä järkeä että itsetuntoa. Mutta se, joka haluaa uskoa, saa kokea elämän leivän ihanuuden. Ks. jj. 68-69.

61.Vastalausetta ei esitetty avoimesti Jeesukselle. Epäusko ei ole rehellistä ja suorasukaista. Mutta Jeesus tietää kaiken. Kukaan ei voi kätkeä häneltä ajatuksiaan. Ja hänen kysymyksensä iskeytyi kuin nuoli omaantuntoon. Loukkaako tämä teitä?

62.Mitä hyötyä on siitä, että nurisemme häntä vastaan, joka istuu voiman ja kunnian valtaistuimella? Ja hänen taivaaseen astumisensa osoittaa, ettei kysymys ole hänen ruumiinsa aineellisesta syömisestä, vaan Kristuksen hengellisestä omaksumisesta.

Jeesus palasi taivaaseen Ihmisen Poikana. Jumalan ja ihmisen välimies on ihminen Kristus Jeesus (1 Tim 2:5). Jeesus ei sanonut suoraan, että he saisivat nähdä hänen nousevan ylös, mutta hän herätti kysymyksellään heidät ajattelemaan asiaa lähemmin. Johanneksen evankeliumissa puhutaan useassa kohdassa Jeesuksen ennaltaolosta.

63.Tässä tulee selitys. Sen, mitä emme voi käsittää lihallisella mielellämme, Henki voi tehdä meille eläväksi. Jeesuksen sanat olivat henki ja elämä, sillä hän puhui Jumalan sanoja (4:34; 8:47; 17:8). Jumalan elämä on näissä sanoissa. Niin oli Jeesuksen aikaan, ja Jumalan sana on edelleen elävä ja voimallinen (Hebr 4:12). Henki vaikuttaa ihmisissä uskoa ja elämää.

64.Kysymys oli opetuslapsista (j. 60 ja 66), mutta Jeesus tiesi, ketkä olivat ottaneet hänet vastaan elävässä uskossa ja ketkä eivät. Kukaan ei voinut yllättää häntä. Hän tiesi, mitä heidän sisimmässään oli (2:23-25). Kavaltaminenkaan ei tullut hänelle yllätyksenä. Hän tiesi alusta lähtien, että niin tapahtuisi ja kuka sen tekisi (13:11).

65.Edellisen jakeen tutkivien sanojen jälkeen Jeesus toisti jakeen 44 äärettömän tärkeän totuuden. Hän korosti sitä, mikä ihmiselle on mahdotonta, mutta mikä kuitenkin voi tapahtua Isän ryhtyessä toimintaan. Hän osoitti, miten riippuvaisia olemme Jumalan armosta voidaksemme pelastua. Hän on toistamiseen kertonut, miten Isä ja Poika toimivat yhdessä pelastaakseen meidät.

Pietarin tunnustus

66.Jeesuksen sanat olivat paljastaneet, että uskon ja epäuskon välinen ristiriita oli tunkeutunut opetuslastenkin joukkoon. Tämä oli heille liikaa. He eivät halunneet kuulla enempää. "Ek tçtç" voi merkitä sekä 'tämän tähden' että 'tästä lähtien'. Molemmat merkitykset sopivat tähän tilanteeseen samanaikaisesti.

67.Jeesus erotti tässä toisistaan kristinuskon ja nimikristillisyyden. Jakeen surumielisyys ilmaisee hänen murehtineen pois lähtijöitä, mutta hän ei kutsunut heitä takaisin elämään itsepetoksessa. Niitä kahtatoista hän koetteli kysymyksellä, ja heidän vastauksensa osoittaa, että heissä oli tapahtunut armotyö. Nämä kaksitoista muodostivat hänen perustamansa seurakunnan ydinjoukon.

68.Jeesuksen kysymys antoi niille kahdelletoista mahdollisuuden valita. Pietari vastasi heidän kaikkien puolesta. Vastaus osoittaa, miten uskollisia he olivat. Toiset olivat liittyneet heihin näkemiensä ihmeiden tähden. Nämä kaksitoista olivat nähneet hänen sanojensa ja opetuksensa voiman. He aavistivat, millaisen siunauksen hänen sanomansa sisälsi.

69.Sana "me" osoittaa Pietarin puhuneen heidän kaikkien puolesta. He olivat uskoneet "iankaikkisen elämän sanat". Siksi he tiesivät, kuka Jeesus oli. "Uskoa" ja sen jälkeen "ymmärtää" - tämä on järjestys. Luonnollinen ihminen haluaa tietää, ennen kuin uskoo. Siten ei voi oppia ymmärtämään jumalallista salaisuutta. Vrt. 7:17 ja Hebr 11:3.

70.Pietari oli puhunut heidän kaikkien puolesta. Hän ei tietänyt, että ryhmässä oli petturi. Mistään ei voida päätellä heidän olleen selvillä siitä, kuka tämä yksi oli. Jeesus tunsi heidät paremmin kuin he tunsivat itsensä ja toinen toisensa. Jeesus oli valinnut opetuslapsensa (15:16). Salaisuudeksi jää, miksi hän valitsi Juudaksen, vaikka tiesi alusta alkaen, miten tämän kävisi.

71.Juudaksella oli hyvä asema niiden kahdentoista joukossa. Hänen ja hänen isänsä lisänimi Iskariot merkitsee todennäköisesti, että he olivat kotoisin Keriotista, Juudeassa olevasta kylästä (Joos 15:25). Juudas oli ainoa niistä kahdestatoista, joka ei ollut kotoisin Galileasta. Oliko tällä erilaisuudella jotakin merkitystä hänen lankeemukselleen? Tämän tiedon murheellisuus korostuu sanoissa »ja oli yksi niistä kahdestatoista».