Luku 5

Tunnusteko Betesdan altaalla

Sen jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.

2. Jerusalemissa on Lammasportin luona allas, jota kutsutaan heprean kielellä Betesdaksi, ja siihen kuuluu viisi pylväskäytävää.

3. Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia. [He odottivat veden kuohuttamista.

4. Altaaseen näet laskeutui aika ajoin enkeli, joka kuohutti veden. Se, joka veden kuohuttamisen jälkeen ensimmäisenä astui siihen, tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa.](13)

5. Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta.

6. Kun Jeesus näki hänet siellä makaamassa ja tiesi hänen sairastaneen jo kauan aikaa, hän kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?" 

7. Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut altaaseen, kun vesi kuohuu. Ja kun minä olen menossa, toinen astuu sinne ennen minua."

8. Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." 

9. Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja alkoi kävellä. Mutta se päivä oli sapatti.

10. Niin juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta."

11. Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele.' "

12. He kysyivät häneltä: "Kuka se mies oli, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja kävele' ?"

13. Mutta parannettu ei tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli vetäytynyt pois, koska paikalla oli paljon kansaa.

14. Tämän jälkeen Jeesus tapasi hänet temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet tullut terveeksi. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa." 

15. Mies lähti sieltä ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli tehnyt hänet terveeksi.

16. Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta sen tähden, että hän teki tällaista sapattina.

17. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni on tehnyt työtä tähän asti ja tekee yhä, ja niin teen minäkin." 

18. Tämän takia juutalaiset vielä kiihkeämmin halusivat tappaa hänet, koska hän ei ainoastaan rikkonut sapattikäskyä, vaan myös kutsui Jumalaa omaksi Isäkseen tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.

19. Pojan valtaoikeudet

Jeesus sanoi juutalaisille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika.

20. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Isä näyttää hänelle vielä suurempiakin tekoja, niin että te ihmettelette.

21. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo.

22. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle,

23. että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.

25. Totisesti, totisesti minä sanon teille: tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää.

26. Isällä on elämä itsessään, ja sen elämän hän on antanut myös Pojalle, niin että hänelläkin on elämä itsessään.

27. Isä on antanut Pojalle myös vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

28. Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat hänen äänensä

29. ja tulevat esiin: hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen mutta pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.

30. En minä voi tehdä mitään omasta aloitteestani. Minä tuomitsen sen mukaan kuin kuulen, ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en etsi omaa tahtoani vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt." 

31. Jeesuksen todistajat

"Jos minä itse todistan omasta puolestani, todistukseni ei ole pätevä.

32. Minun puolestani todistaa toinen, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä.

33. Te lähetitte Johanneksen luo lähettiläitänne, ja hän todisti totuuden puolesta.

34. En minä kuitenkaan ota ihmiseltä todistusta vaan sanon tämän, että te pelastuisitte.

35. Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte vain hetken iloita hänen valostaan.

36. Minulla on todistus, joka on painavampi kuin se, jonka Johannes antoi: teot, jotka Isä on uskonut minun täytettävikseni. Ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.

37. Myös Isä, joka on minut lähettänyt, on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen hahmoaan,

38. eikä hänen sanallaan ole teissä pysyvää sijaa, sillä te ette usko häntä, jonka Isä on lähettänyt.

39. Te tutkitte Kirjoituksia, koska luulette, että teillä on niissä iankaikkinen elämä, ja juuri ne todistavat minusta.

40. Silti te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.

41. En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä.

42. Minä kyllä tunnen teidät: teissä ei ole Jumalan rakkautta.

43. Minä olen tullut Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan. Jos joku toinen tulee omissa nimissään, hänet te otatte vastaan.

44. Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta?

45. Älkää luulko, että minä syytän teitä Isän luona. Teidän syyttäjänne on Mooses, johon te olette panneet toivonne.

46. Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte minuakin, sillä minusta hän on kirjoittanut.

47. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te voisitte uskoa minun sanojani?"

*************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 4:54-5:47)

Jeesus Betesdan lammikolla

1.Ei voi varmasti päätellä, mikä "juutalaisten juhla" tämä oli. Monet uskovat sen olleen pääsiäinen. Jos niin on, voidaan määrittää ajallisesti suuri osa Jeesuksen toiminnasta niiden neljän pääsiäisjuhlan mukaan, jotka hänen julkiseen toimintaansa sisältyivät. Jos kyseinen juhla oli pääsiäinen, Johannes mainitsee ne kaikki. Jeesus astui ensimmäisen kerran julkisuuteen juuri pääsiäisenä, 2:13. Tässä kerrottu juhla oli vuotta myöhemmin. Yksi pääsiäisjuhla on mainittu 6:4:ssä. Jeesuksen vastustus oli kasvanut ankaraksi. Se pääsiäinen, jona Jeesus ristiinnaulittiin mainitaan 11:55:ssä. Jeesus vastusti usein muodollista uskonnollisuutta ja arvosteli jumalanpalveluksen rappiotilaa, mutta kunnioitti Mooseksen säädöksiä, koska ne olivat Jumalan antamia. Sen vuoksi hän matkusti Jerusalemiin juhlille.

2.Jerusalemiin johtaneet portit mainitaan Nehemian kirjan 3. luvussa. "Lammasportti" oli itämuurin pohjoisosassa, lähellä Betesdaa ja temppelialuetta. Temppeliin tuotavat uhrieläimet kuljetettiin Lammasportista. "Betesda" merkitsee 'laupeuden talo'. Nykyisen Pyhän Annan kirkon alueella temppelialueen pohjoispuolella arkeologit ovat kaivaneet esiin kaksi lammikkoa, joista kumpikin on pinta-alaltaan 48 x 68 m. Lammikkojen välissä oli pylväskäytävä ja ympärillä neljä pylväshallia.

3.Kaikki kolme mainittua sairautta ovat parantumattomia, mutta sairaat makasivat täällä toivoen parantuvansa.

4.Tämä jae ja edellisen jakeen loppu puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista. Se voi olla lisäys, jonka tarkoitus on selventää jakeen 7 sisältöä.

5.Johannes ei mainitse sairauden laatua, mutta mies oli selvästikin rampa. Sairausajan mainitseminen osoittaa, että miehen avunsaantimahdollisuudet olivat äärimmäisen pienet. Hän ehätti liikkeelle aina liian myöhään voidakseen käyttää hyväkseen lammikon vettä. Jeesus valitsi potilaan, jonka kärsimykset olivat suuret ja joka oli toivoton tapaus.

6.Jeesus näki ihmisjoukossa olevan yksilön. Tässä kohtaamisessa aloitteen tekijänä ei ollut sairas mies. Hän ei edes tiennyt, kuka Jeesus oli. Tässä, kuten aina, Jeesus etsi ja löysi. Mies odotti suotuisampaa tilannetta, jolloin kohtaloon alistuminen ei olisi lannistanut hänen rohkeuttaan (j. 7), mutta hän tarvitsi jonkun, joka voisi auttaa häntä siellä missä hän oli ja sellaisena kuin hän oli. Nyt tuo auttaja oli tullut hänen luokseen. Ei edes 38 vuoden sairastaminen jälkeen ole itsestään selvää, että sairas haluaa tulla terveeksi. Monille sairaus suo ainoan yhteydenpitomahdollisuuden toisten ihmisten kanssa, ja he pitävät sairautta parempana kuin täydellistä yksinäisyyttä. Monet eivät myöskään tahdo ottaa apua Jeesukselta, johon eivät halua uskoa.

7."Minulla ei ole ketään". Sanat kuvastavat kohtaloon alistumista, epätoivoa ja äärimmäistä yksinäisyyttä. Mies luuli, että hänen terveeksi tulemisensa oli ehdottomasti riippuvainen veden kuohuttamisesta. Mutta joku toinen ehti aina ennen häntä käyttää hyväkseen hänen odottamansa tilaisuuden. Betesdan lammikolla yhdessä nurkassa oli kapeat portaat, jotka johtivat syvällä olevaan veteen. Vain yksi henkilö kerrallaan saattoi laskeutua portaita. Lähde pulppusi ajoittain, joten vesi joutui liikkeeseen tietyin välein, mikä ei suinkaan ole harvinaista tuliperäisessä Palestiinassa. Betesdalla voi saada avun vain tiettyjen olosuhteiden vallitessa ja vain yksi henkilö kerrallaan. Miten toisenlaista onkaan Jeesuksen antama apu!

8.Jeesusta ei rajoittanut miehen toivottomuus. Hänen toinen lauseensa miehelle oli käsky. Hänen sanansa olivat täynnä henkeä ja elämää. Mies sai käskyn nousta. Sitä hän ei ollut kyennyt tekemään 38 vuoteen. Mutta koko Jeesuksen asenne innosti häntä yrittämään. Ja kävi ilmi, että nyt hän pystyi sekä seisomaan, kävelemään että kantamaan.

9.Paraneminen tapahtui hetkessä ja oli täydellinen. Mies ei kokenut ihmettä omin ponnistuksin, vaan yksinomaan Jeesuksen armahtavan teon voimasta. Jeesus vastusti aina epäaitoa hurskautta. Mikään synti ei herättänyt hänessä niin paljon vastustusta kuin kuollut uskonnollisuus. Hänen katsottiin nyt rikkoneen sapatin käskettyään miehen kantaa vuoteensa kotiin, sillä tämä tekikin niin.

10.Juutalaisten tulkinnalle olivat pohjana 4 Moos 15:32 s.; Neh 13:15 s. ja Jer 17:21, vaikka nämä kohdat käsittelevät aivan muuta asiaa. Muutamat rabbiinit tuomitsivat synniksi senkin, että joku kantoi neulaa päällysvaatteissaan sapattina. Siitäkin väiteltiin, voitiinko irtohampaiden tai puujalkojen käyttöä sapattina pitää sallittuna. Sairas mies varmasti tunnettiin. Nyt ihmiset näkivät hänen kantavan sitä mattoa tai viittaa, jolla oli maannut, mutta he eivät kyenneet näkemään ihmettä eivätkä iloitsemaan hänen kanssaan.

11.Parantunut vastasi arvostelijoilleen yksinkertaisesti ja viisaasti. Hän ei ryhtynyt heidän kanssaan teologisiin väittelyihin. Eikä hän syyttänyt heitä siitä, etteivät he olleet kiitollisia hänen kärsimystensä päättymisestä. Hän vain piiloutui Jeesuksen ja hänen sanojensa taakse. Hän sanoi itse asiassa: Eihän hän, joka oli niin hyvä, että paransi minut, voi olla niin paha, että käskisi minun tehdä syntiä.

12.Nyt miehen syyttäjätkin kiinnittivät huomionsa Jeesukseen. He näyttivät täysin piittaamattomilta siitä, että mies oli kertonut parantuneensa. Ainoa, mikä heitä kiinnosti, oli »lainrikkomus». Ihme ja terveeksi tuleminen eivät merkinneet heille mitään. »Se mies» sanottiin halveksivassa äänensävyssä.

13.Jeesus paransi usein ihmisiä, joiden tiedot hänestä olivat hyvin vähäiset. Kokemuksestaan huolimatta tämä mies ei tiennyt, kuka Jeesus oli. Jeesus ei milloinkaan tavoitellut kansan suosiota. Ks. Mark 1:37-38,44; 7:36; 8:26. Hän ei vetäytynyt syrjään karttaakseen vaaroja, vaan välttyäkseen ihmisten suosionosoituksilta. Hän on kiinnostunut vain uskostamme ja rakkaudestamme.

14.Nyt mies ei kohdannut Jeesusta kansanjoukossa, vaan pyhäkössä. Hänen kokemansa armo oli vetänyt hänet sinne, missä hän ei luultavasti ollut 38 vuoteen ollut. Jeesuksen kohdanneelle tulee halu päästä Jumalan huoneeseen. Jeesuksen sanat, että hänen ei pitäisi enää tehdä syntiä välttääkseen pahempaa, saattavat viitata synnin aiheuttamaan sairauteen.

Jeesus puhuu työstään

15.Nyt mies tiesi, kuka hänet oli parantanut, ja hän tunnusti suullaan, mitä hänelle oli tapahtunut (Room 10:10). Epäilemättä hän todisti Jeesuksesta mitä parhaimmassa tarkoituksessa. Juutalaiset eivät enää välittäneet terveeksi tulleesta miehestä, vaan kiinnittivät huomionsa parantajaan.

16.Sen sijaan, että he olisivat ylistäneet Jumalaa tapahtuneesta, heidät valtasi viha. Niistä, joiden olisi pitänyt olla Jeesuksen seuraajia, tuli hänen vainoojiaan. Sen sijaan, että olisivat tulleet hänen luokseen, joka voi antaa heille elämän, he yrittivät tappaa hänet.

17.Jeesusta arvostelemalla he kapinoivat itseään Jumalaa vastaan. Jeesukselle he eivät voineet mitään, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Tästä alkaen Jeesus puhuu suhteestaan Isään, ja opetus päättyy päteviin todistuksiin siitä, että hän on Jumalan Poika (jj. 32-39). Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyön jälkeen, mutta hän ei ole milloinkaan levännyt maailmanjärjestyksen ylläpitäjänä eikä lakannut huolehtimasta luomakunnastaan. Tämä ei ollut ainoa tilaisuus, missä Jeesusta syytettiin sapatin rikkomisesta. Hän antoi eri tilanteissa erilaisia vastauksia. Matt 12:2-5:ssä ja Mark 2:24-26:ssa hän viittasi Daavidin esimerkkiin ja lain soveltamiseen. Luuk 13:15:ssä hän vetosi puhtaasti yleisinhimillisiin näkökohtiin.

18.Jeesuksen sanoja ei voinut ymmärtää väärin. Oli aivan selvää, että hän sanoi Jumalaa Isäkseen. Sitä ei ollut kukaan ennen häntä tehnyt. Hän väitti olevansa "Jumalan vertainen". Juutalaiset olivat oikeassa käsittäessään hänen sanoneen näin, eikä Jeesus kumonnut heidän mielipidettään. Sanonta "tavoittelivat häntä tappaaksensa" esiintyy tässä evankeliumissa usein, 7:1,19,25; 8:37,40. Ks. myös 11:53.

19.Koko luvun loppuosa on Jeesuksen vastausta juutalaisten esittämään arvosteluun. Jeesus ei voinut tehdä mitään itsestään, koska hänen tahtonsa oli ehdottomasti yhtä Isän tahdon kanssa. Kaikki oli Isästä ja Pojan "kautta". Jeesus antoi tämän vastauksen ihmisille, jotka tavoittelivat hänen henkeään, raivosta kiehuville vihollisille, koska hän asetti itsensä Jumalan rinnalle. Hän ei tinkinyt mistään, mitä oli sanonut. Päinvastoin hän vahvisti ja korosti väitettään. Hänen tunnustuksensa ei ilmaissut heikkoutta hänen ihmiseksi tulemisensa johdosta eikä myöskään hänen valtansa rajallisuutta. Se oli tahdon asia. Hän ei tahtonut eikä sen tähden voinut toimia toisin kuin Isä.

20.Isä ei salaa mitään Pojalta. Isän rakkaus Poikaan käy ilmi siinä, että hän näyttää Pojalle kaiken. Ja vain Poika voi täysin ymmärtää Jumalan teitä ja tekoja. Isä on sen tähden antanut kaiken Pojan valtaan (3:35). Teot, joita oli siihen mennessä nähty, olivat tosin suuria, mutta ne olivat vain esimakua siitä, mitä olisi tulossa. Vastustajat samoin kuin opetuslapsetkin saisivat nähdä »suurempia» (1:50). Tämä viitannee Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

21.Jeesus antoi esimerkin niistä suuremmista teoista, joista hän oli juuri puhunut. Hän painotti edelleen itsensä ja Isän välistä täydellistä ykseyttä. He ovat yhtä myös sellaisten ehdottomien oikeuksien käytössä kuin kuolleitten herättämisessä. Jeesus ei ollut vain Jumalan palvelija, joka noudatti saamiaan käskyjä. Hän oli Jumalan Poika ja hänellä oli jumalalliset valtuudet. Jeesus tekee eläviksi "ketkä hän tahtoo" - ei sitä, joka olisi sen arvoinen, sillä kukaan ei voi sitä ansaita. Ei myöskään sitä, joka tavoittelee tätä, sillä kukaan ei sitä tavoittele.

22.Monet kuvittelevat Isä-Jumalan tuomariksi. Mutta "kaiken tuomion", niin viimeisen tuomion kuin jumalattomuudesta seuraavan tuomion ajatkin, hän on antanut Pojalle. Paavali kysyy Room 8:34:ssa: »Kuka voi tuomita kadotukseen?» Hän vastaa itse: »Kristus Jeesus on se, joka on kuollut.» Kristus ei siis voi tuomita kadotukseen niitä, jotka ottavat uskossa vastaan hänen uhrinsa. He ovat siirtyneet kuolemasta elämään (j. 24).

23.Jeesusta vihattiin, häväistiin ja vainottiin usein, mutta hän ei milloinkaan epäillyt lopullista voittoa. Monesti oli ennustettu, että hänestä oli tuleva kaiken Herra. Ks. esim. Jes 9:5-6; 11:3-4; Miika 5:1-4. Jeesus tiesi, kuka hän oli. Vrt. Joh 15:23; Fil 2:10; 1 Joh 2:23. "Kunnioittaa" tarkoittaa 'arvostaa, osoittaa kunnioitusta, ylistää'. Mutta pelkkä suun ylistys ja palvonta sellaisenaan ei riitä. "Pojan kunnioittaminen" on todellisen jumalanpelon tuntemista hänen edessään ja ehdottoman kuuliaisuuden osoittamista häntä kohtaan.

24."Totisesti, totisesti" ovat sanat, joita Jeesus käytti halutessaan terästää uudelleen kuulijoidensa huomion. Nämä sanat nähdessämme tiedämme hänen sanovan jotakin, joka on meille hyvin tärkeätä. "Iankaikkinen elämä" ei ala vasta kuoleman jälkeen. Sillä, joka uskoo Poikaan, on iankaikkinen elämä tässä ja nyt. Jeesus puhuu kuulemisesta ja uskomisesta. Se tarkoittaa ensin kuuntelemista ja sen jälkeen kuullun sanan noudattamista, Room 10:17. Joka tulee Jumalan luo synteineen, antaa tuomion käydä elämänsä yli. Jumala julistaa silloin katuvan vanhurskaaksi, Room 3:26, eikä hän enää joudu tuomittavaksi, Room 8:1.

25."Kuolleet kuulevat". Vain yksi ääni voi tunkeutua heidän korviinsa, ja se on Pojan ääni. Kyky kuulla on tässä riippuvainen äänestä, joka puhuu. Tämä ääni on elämää antava, ja siksi kuolleet voivat kuulla sen. Jeesus puhui tässä hengellisesti kuolleista, jotka herätetään hengelliseen elämään. Jakeissa 28 ja 29 puhe tarkoittaa selvästi lopun aikaa. Siinä kysymys on ruumiillisesti kuolleiden ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Ruumiillisesti kuolleiden ylösnousemus ja hengellisesti kuolleiden herättäminen erotetaan selvästi toisistaan.

26.Jumala on elämän lähde. Taivaassa ja maan päällä kaikki elämä on saanut alkunsa hänestä. Myös "Pojalla on elämä itsessään" ja hän voi antaa sen muille. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus, 1:4. Jeesus palaa tässä puheen keskeiseen aiheeseen, joka on Isän ja Pojan toiminnassa vallitseva täydellinen ykseys ja yhtenevyys. Tämän suuren tehtävän antaminen Pojalle nähdään ensin hänen jumaluutensa kannalta - hänellä on elämä itsessänsä. Sen jälkeen sitä tarkastellaan hänen ihmisyytensä kannalta - hän on Ihmisen Poika, j. 27.

27.Jeesuksen saama tuomiovalta on lopullinen osoitus hänen jumaluudestaan, voimastaan ja vallastaan. Tuomio on annettu Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat häntä, jj. 22 ja 23, ja koska hän on Ihmisen Poika. Hänet, jota halveksittiin ja nöyryytettiin aina ristin kuolemaan asti, korotetaan kaikkein korkeimpaan valta-asemaan, Fil 2:7-11. Hänellä, jolla on valta antaa elämä, on valta myös tuomiolla ja kuolemassa. Tähän sanomaan sisältyy rajaton lohdutus. Hän, joka on kokenut meidän elinehtomme ja joka on rakastanut meitä niin paljon että antoi henkensä puolestamme, on meidän tuomarimme. Ja hän haluaa ennen kaikkea pelastaa.

28.Heidän ei pitäisi ihmetellä, että Jeesuksella oli valta tuomita. Hänellähän oli myös valta herättää kuolleista. Tässä mainitut kuolleet ovat "kaikki, jotka haudoissa ovat", kaikki ruumiillisesti kuolleet, pahat ja hyvät. Molempia odottaa vuorollaan ylösnousemus, 1 Kor 15:23. Kuolleetkaan eivät ole Jeesuksen valtapiirin ulkopuolella.

29.On vain kaksi mahdollisuutta. Ihminen tulee joko "elämän ylösnousemukseen" tai "tuomion ylösnousemukseen". Elämän ylösnousemusta sanotaan myös »ensimmäiseksi ylösnousemukseksi». »Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa» (Ilm 20:6). Sekä Kristukseen uskoneet että hänet hylänneet kuulevat hänen äänensä, ja kaikki tottelevat häntä. Ne, jotka kieltäytyivät kuulemasta häntä täällä hänen puhuessaan armoa ja totuutta, kohtaavat hänet elävien ja kuolleiden Herrana (Room 14:9). "Ne, jotka ovat hyvää tehneet" tulevat elämän ylösnousemukseen. Heidän vaelluksensa paljastaa heissä tapahtuneen työn (j. 24; vrt. 6:28-29).

30.Jeesuksen ruokana oli Isän tahdon tekeminen (4:34). Jae kiteyttää pääpiirteet Jeesuksen puheesta jakeesta 19 lähtien. Kuten jakeessa 19, tässäkään ei ole kysymys Jeesuksen rajallisuudesta, kun hän sanoo: "En minä itsestäni voi". Hänen tahtonsa on Isän tahdon noudattaminen. Jeesuksen tuomion oikeudenmukaisuus liittyy myös siihen, että hän palvelee aina Isän tahtoa. Isä lähetti hänet, ja Isä asetti hänet tuomariksi.

31."Minä itsestäni" on painokas. Jos Jeesus olisi ollut vain ihminen, niin kuin vastustajat uskoivat, hänen oma todistuksensa olisi ollut arvoton.

32."Toinen" ei ollut Johannes Kastaja. Jeesus mainitsi Johanneksen todistuksen, jj. 33-36, ihmisen todistuksena. Nyt hän puhui Isän todistuksesta, j. 37. Vrt. 8:13-16. Jeesus ikään kuin halusi tällä sanoa, että hänen arvionsa itsestään oli yhtä pätevä kuin hänen tuomionsa muista oli oikeudenmukainen. Kummassakaan tapauksessa tuomarina ei ollut hän, vaan Jumala.

33.Johanneksen tehtävä tässä maailmassa oli todistaa (1:7). Hän tunnusti itse olevansa vain ääni (1:23), mutta sellaisena hän julisti, että Jeesus on Jumalan Karitsa (1:29). Hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä (1:33), hän on Jumalan Poika (1:34). Kukaan muu kuin Jumalan Poika ei voi olla Jumalan Karitsa, eikä kukaan muu voi kastaa Pyhällä Hengellä. Johannes toi esiin totuuden Jeesuksesta.

34.Jeesus tiesi, ettei minkäänlainen inhimillinen todistus riittänyt hänen arvovaltansa ja Raamatun todistuksen vahvistamiseen. Vain Isä ja ne teot, jotka hän oli antanut hänen suoritettavakseen, saattoivat antaa vakuuden. Mutta inhimillinen todistaja voi auttaa toisia uskomaan ja merkitä siten paljon. Jeesus ei vedonnut Johannekseen saadakseen väitteensä vahvistetuksi. Hänen tarkoituksensa oli aivan toinen. Hän sanoi tämän, jotta hänen kuulijansa pelastuisivat. Johanneksen todistusta ei tarvinnut Jeesus vaan kansa. Jumala lähetti sanansaattajan Poikansa edellä tasoittamaan tietä, niin että hänen pelastustyönsä otettaisiin vastaan.

35.Johannes oli todistanut uskollisesti hänestä, joka tuli hänen jälkeensä. Nyt Jumalan Poika todisti edelläkävijästään. Jos tunnustamme Jeesuksen ihmisten edessä, Jeesuskin tunnustaa meidät taivaallisen Isänsä edessä. Johanneksen persoona ja työ olivat Jumalan "valoa" Israelissa. Jos hänen valoonsa olisi suhtauduttu vakavasti, ihmiset olisivat uskoneet Jeesukseen. Ne, jotka halusivat vain vähän aikaa iloitella hänen valossaan, muistuttavat niitä, joiden kohdalla siemen kylvettiin kallioperälle (Matt 13:20-21). Vain sellaisella, jonka usko perustuu jumalalliseen todistukseen, on oikea usko.

36.Jeesuksen teot puhuivat selvää kieltään. Esim. sokean silmien avaaminen oli ilmeinen Messiaan tunnusmerkki (Jes 35:5). Evankelista Johannes kertoi Jeesuksen ihmeistä juuri osoittaakseen, että tämä oli Messias (20:30-31). Hengen voimassa tehdyt ihmeet ovat usein avanneet tietä evankeliumille. Teot todistavat aina jotakin, oli ne tehty Herrassa tai muuten.

37.Isä itse todisti useita kertoja. Hän sanoi selvästi, että Jeesus oli hänen Poikansa. Hänen syntyessään enkelit tulivat Beetlehemiin julistamaan, että Messias oli syntynyt (Luuk 2:11). Kun Johannes kastoi hänet, Isä puhui taivaasta (Matt 3:17), mutta ne, joille Jeesus nyt puhui, eivät ilmeisesti olleet silloin paikalla. Ja kirkastusvuorella ääni kuului jälleen (Mark 9:7). Ks. myös Joh 12:28-30 ja 1 Joh 5:9-10.

38.Mikä tärkeä todistaja Isä olikaan. Mutta jakeeseen 47 saakka Jeesus luettelee vastustajilleen »ei»-lauseita (jj. 40,42,43,44,47), jotka korostavat heidän kielteistä suhtautumistaan Isän lähettämään Vapahtajaan. Hän tuli omiensa luo, mutta nämä eivät ottaneet häntä vastaan (1:11). Tämä ensimmäinen ei-lause selittää kaikki muut ja on niiden syy. Jumala oli puhunut todistaen Jeesuksesta, mutta Jumalan sana ei saa sijaa uskottomissa sydämissä. Siksi ei Kristusta hyväksytä. Jumalan sanan hylkääminen on sekä epäuskon merkki että sen syy.

39.Viimeinen Jeesuksen mainitsema todistaja, "kirjoitukset", on tärkein. Johannes on kuollut. Jeesuksen maan päällä tekemät teot kuuluvat historiaan. Samaa voidaan sanoa niistä todistuksista, joita Isä antoi Jeesuksen maallisen elämän aikana. Mutta Raamattu puhuu vieläkin. Pietari, joka oli kuullut Isän todistuksen Pojastaan pyhällä vuorella, korostaa profeetallisen sanan merkitystä (2 Piet 1:18-19). "Te tutkitte (ereunate)" on toteamus, mutta on mieluimmin luettava imperatiiviksi: tutkikaa! Kyllä he lukivat kirjoituksia, mutta eivät halunneet nähdä niissä Jeesusta. Edelleen Jeesus tahtoi sanoa: Olette oikeassa, kun teillä "mielestänne" on iankaikkinen elämä kirjoitusten kautta. Mutta kuka teille antaa elämän?

40.Todisteita ei puuttunut, mutta he eivät halunneet ottaa vastaan Jeesusta. Sen tähden kirjoitusten tutkiminenkin oli heidän osaltaan turhaa.

41.Jeesus vakuutti tässä jumalallista täysivaltaisuuttaan. Hän ei tavoitellut ihmisten suosiota, kuten hänen vastustajansa, jotka eivät voineet uskoa häneen, sillä hän poikkesi täysin heidän kaavoistaan. Jeesuksen kunnia ja kirkkaus perustuivat hänen sisäiseen suhteeseensa Isään.

42.Tyrmistyttävällä voimalla Jeesus paljasti vastustajiensa tekopyhyyden. He vaikuttivat niin innokkailta Jumalan asian ajajilta, mutta Jeesusta he eivät pystyneet pettämään. Hän tiesi, mitä hurskaan naamion takana oli. Vrt. 2:24. He sanoivat rakastavansa Jumalaa, mutta päinvastaista todisti jo se, että he pitivät tärkeämpänä omaa sapattikäsitystään kuin ihmisen terveeksi tulemista.

43.Jos heillä olisi ollut oikeaa rakkautta, he olisivat ottaneet vastaan todistuksen Jeesuksesta. Kun he nyt eivät tehneet niin, he olivat alttiita mille tahansa väärälle opetukselle. Kristuksen hylkääminen raivaa tietä antikristukselle.

44.Ihmisten kunnian tavoittelu estää etsimästä Jumalan kunniaa. Jumalaa kunnioitamme antamalla hänen pelastaa itsemme ja palvelemalla häntä Herrana. Vrt. 12:43.

45.Jos he johonkin uskoivat, niin ainakin Moosekseen ja hänen kirjoituksiinsa. Juutalaiset, joiden kanssa Jeesus tässä puhui, olivat tarvittaessa valmiit vaikka kuolemaan Mooseksen lain tähden. Nyt Jeesus sanoi, että nämä heidän niin suuresti arvostamansa kirjoitukset olivat itse asiassa syytöksiä heitä vastaan. Isä on antanut kaiken tuomion Pojalle (j. 22), mutta Pojan tehtävä ei ole syyttää ketään Isän edessä. Se ei olisi tarpeenkaan, sillä Mooses on jo syyttänyt heitä.

46.He panivat toivonsa Moosekseen, mutta eivät uskoneet, mitä hän sanoi! Heidän suurin etuoikeutensa koitui heidän tuhokseen. Heillä oli tieto, mutta he eivät käyttäneet sitä. Niin se tuli heille tuomioksi eikä pelastukseksi. Sekä Pietari että Stefanus lainasivat Mooseksen sanoja Messiaasta 5 Moos 18:18 s.

47.Ne, jotka hylkäsivät Kristuksen "sanat" eivät todellisuudessa myöskään uskoneet Mooseksen "kirjoituksia". Hänen kirjoituksensa nimittäin puhuivat Kristuksesta (j. 46).