Luku 4

Jeesus ja samarialainen nainen

*************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 4:4-54)

Jeesus Sykarissa

1."Kun nyt" viittaa siihen, mitä on juuri sanottu 3:23-36:ssa. Fariseukset olivat saaneet kuulla Jeesuksen suosiosta ja seurasivat kiinnostuneina asioiden kehittymistä. He olivat jo aikaisemmin lähettäneet edustajiaan ottamaan selvää Johanneksen toiminnasta, 1:19,24, ja jo alusta pitäen he suhtautuivat vihamielisesti Jeesukseen.

2.Tässä korjataan tiedonanto, että Jeesus itse kastoi. Tämä on tärkeä välihuomautus. Kastajina toimivat opetuslapset, mutta he tekivät sen Jeesuksen puolesta. Evankeliumeissa toistetaan yhtenään, että Jeesus julisti tai rukoili, mutta ei kerrota hänen kastaneen.

3.Noin 8 kuukauden ajan Jeesus oli vaikuttanut Juudeassa, 3:22. Jyrkkä sana "jätti" kuvaa oikeastaan, että hän jätti nyt tämän alueen oman onnensa nojaan. Juudeassa suunniteltiin jo nyt hänen surmaamistaan, mutta hänen aikansa ei ollut vielä tullut.

4.Näiden kansojen välisen vanhan vihamielisyyden vuoksi juutalaiset välttivät Samarian kautta matkustamista. Mutta Jeesus kulki tämän alueen halki. Joka kerran kun sanotaan, että hänen "oli tehtävä" jotakin, pakottavana voimana oli hänen rakkautensa syntisiä kohtaan. Hän ei elänyt itselleen. Hän eli pelastaakseen kadotetut, Mark 8:31; Luuk 4:43.

5.Jaakob osti maapalstan Hamorin pojilta sadalla kesitalla, mutta miekkaakin oli käytetty omistussuhteiden selvittelyssä, 1 Moos 33:19; 34:27; 48:22; Joos 24:32. Nimi Sykar esiintyy Raamatussa vain tässä. Kaupunki oli luultavasti Eebalin vuoren eteläsivulla, missä nyt on Askar, Nabluksen eteläpuolella, lähellä muinaista Sikemiä.

6."Kuudes hetki" oli juutalaisten ajanlaskun mukaan klo 12 päivällä. Siihen aikaan oli päivä kuumimmillaan eikä kaivolla yleensä ollut ketään. Naiset noutivat veden mielellään illalla, 1 Moos 24:11. Jeesuksen väsymys ilmentää hänen todellista ihmisyyttään. "Väsynyt (kopiaè)" merkitsee 'uupunut, nääntynyt'.

7.Mikä jokapäiväinen ilmiö itämailla! 1 Moos 24:13-14. Rebekka, Raakel ja Sippora ohjattiin Jumalan antamien miestensä Iisakin, Jaakobin ja Mooseksen luo, kun he tulivat kaivolle hakemaan vettä. Tämä samarialainen nainen sai kokea kaivolla elämänsä suurimman tapahtuman. Näin epätavalliseen aikaan kaivolla käyminen saattaa liittyä siihen, että hän oli tunnettu syntisyydestään. Moni seikka viittaa kuitenkin siihen, että Samariassa useat olivat samalla tavalla siveellisesti rappiolla. Sen ajan uskonnolliset opettajat eivät arvostaneet naista paljonkaan. Juutalainen ei puhunut samarialaisen, ei ainakaan samarialaisen naisen kanssa. Mutta Jeesus tahtoi voittaa tämän naisen Jumalan valtakuntaan, ja hän tiesi, että toisen ihmisen sisin saavutetaan usein pyytämällä palvelusta.

8.Rabbiinien käyttäytymissääntöjen mukaan juutalainen saastutti itsensä, jos hän söi samarialaista ruokaa. Samarialaisen leivän syöminen oli verrattavissa sianlihan syöntiin, he sanoivat. Opetuslapset olivat ilmeisesti jo voittaneet joitakin tällaisia ennakkoluuloja.

9.Nainen yllättyi siitä, että juutalainen mies alkoi puhua hänen kanssaan. Hänen hämmästyksensä ymmärtää, kun muistaa juutalaisten suhtautumisen samarialaisiin. Mutta on selvää, että hän myös kiinnostui tästä muukalaisesta. Kukaan ei jää välinpitämättömäksi Jeesuksen läheisyydessä. Nainen ymmärsi hänen olevan juutalainen. Juutalaiset taas eräässä yhteydessä väittivät Jeesusta samarialaiseksi, 8:48!

10.Emme tiedä, saiko Jeesus vettä. Jos nainen olisi ollut selvillä siitä, kuka Jeesus oli, hän ei varmasti olisi kohdellut tätä erikoislaatuisena juutalaisena. Jeesus itse on Jumalan lahja, 3:16. Niinpä juuri hän antaa sitä elävää vettä, joka kuvaa iankaikkista elämää, 17:2. Elämän saamisen ehtona oli, että nainen saisi tietää siitä ja pyytäisi sitä. Tätä lahjaa ei voi sanoin kuvailla. Siksi sitä sanotaan Jumalan »sanomattomaksi lahjaksi», 2 Kor 9:15. Jeesus sanoi vettä "eläväksi", koska se antaa elämän. Hän ei vain pidä yllä elämää, hän antaa elämän.

11.Nainen käsitti Jeesuksen hengellisen puheen aineellisesti, kuten Nikodeemuskin. Nainen ajatteli vielä kaivossa olevaa vettä. Jaakobin lähteestä ei ollut helppo saada vettä. Se on olemassa vielä nykyisinkin, ja se on yli 30 metriä syvä. Vesi nostettiin nahkaleilillä, jonka suu pidettiin auki keppien avulla. Leili laskettiin kaivoon vuohenkarvoista tehdyn köyden varassa. Vesi kannettiin sitten kotiin saviruukussa.

12.Mistään Raamatun kohdasta ei käy ilmi, että Jaakob kaivoi tämän kaivon ja käytti sitä. Mutta on jokseenkin varmaa, että ostettuaan maata Sikemistä hän rakensi sinne myös kaivon suurille karjalaumoilleen. Ja jos kaivo oli kelvannut Jaakobille, eikö se silloin olisi kyllin hyvä tälle muukalaisellekin? Samarialaiset pitivät hyvin tärkeänä sitä, että he polveutuivat Jaakobista Joosefin kautta. Nämä naisen sanat kuvastavat aivan varmasti sitä kansallistuntoa, jota samarialaiset osoittivat verratessaan itseään juutalaisiin.

13.Jeesus alkoi oikoa naisen väärinkäsityksiä. Jaakobin kaivon vesi oli samanlaista kuin muidenkin kaivojen vesi. Sillä saattoi sammuttaa janon, mutta jonkin ajan kuluttua tuli uudelleen jano. Ihmissydämen jano on hengellistä, eikä sitä voi tyydyttää aineellisilla keinoilla.

14.Jeesus itse tyydyttää kaikki ihmisen tarpeet. Verrattaessa tätä 7:37-39:n sanoihin ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti. Hänen antamansa elävä vesi on ihmisessä asuva Pyhä Henki. Kun ihminen saa tätä armon Henkeä, hänellä on runsaasti kaikkea, mikä täyttää sielun syvimmät tarpeet. Sellainen ihminen voi kyllä kaivata lisää, mutta hänellä on omassa sisimmässään lähde, sillä Kristus asuu hänessä.

15.Nainen alkoi käsittää Jeesuksen tarjoavan jotakin arvokasta. Mutta hänen ajatuksensa liikkuivat edelleen aineellisella tasolla. Hän ei ymmärtänyt, että Jeesus sammuttaa hengellisen janon ja vapauttaa synnin orjuudesta. Nainen ajatteli vain mukavampaa elämää, jolloin ei tarvitsisi enää kävellä Jaakobin lähteelle ammentamaan vettä.

16.Jeesus puhui sekä hänen omalletunnolleen että hänen sydämelleen. Oli välttämätöntä tarttua naisen elämän varjopuoliin. Tunnustamalla tämä saisi kokea vapautumisen. Mestari meni suoraan aiheeseen: »Mene, kutsu miehesi.»

17.Nainen ei tietänyt Jeesuksesta mitään, mutta tämä tiesi hänestä kaiken. Hän pelästyi huomatessaan Jeesuksen tuntevan hänet ja yritti antaa välttelevän vastauksen. Johannes viittaa usein tähän Jeesuksen yliluonnolliseen ihmistuntemukseen. Vrt. 1:48 ja 2:24.

18.Jeesus oli todellinen ihminen. Hän oli vapaaehtoisesti luopunut jumalallisesta täydellisyydestään. Mutta Henki oli mittaamattomana hänen yllään, 3:34. Siksi hänelle ilmoitettiin kaikki, mikä hänen tarvitsi tietää. Sen, että naisella oli ollut viisi miestä, ei välttämättä tarvitse merkitä avioliittoa näiden kaikkien kanssa. Hän seisoi paljastettuna Jeesuksen edessä omatunto heränneenä ja syyllisenä.

19.Profeetta on Jumalan puhetorvi. Jeesuksen sanoissa nainen kuuli Jumalan äänen, ja hänen silmänsä avautuivat. Voidaan ajatella, että hän yritti johtaa keskustelun pois kiusallisesta asemastaan. Mutta luultavampaa on, että sanat tulivat sydämestä hänen huomatessaan, että hänen edessään oleva mies oli paljon enemmän kuin tavallinen juutalainen. "Minä näen". Hän pani merkille Jeesuksen sanat ja ymmärsi yhä enemmän. Nyt hän tiesi hänen olevan profeetta.

20.Naisen omatunto oli herätetty, ja hän oli tietoinen henkilökohtaisesta syyllisyydestään. Hän ei ollut kuitenkaan halukas kumartumaan heti parannusta tehden Jeesuksen jalkojen juureen. Sen sijaan hän tarttui tavanomaiseen verukkeeseen - teologiseen kiistakysymykseen. "Tämä vuori" tarkoittaa Garissimia, 5 Moos 11:29; 27:12. Maanpaon jälkeen samarialaiset rakensivat sinne temppelin. Johannes Hyrkanos 1 hävitti sen vuonna 129 eKr. ja Jeesuksen aikana se oli raunioina. Nabluksessa vielä jäljellä oleva pieni samarialaisten joukko viettää edelleen pääsiäistä Garissimin vuorella, jossa temppelin rauniot ovat säilyneet. Juutalaisten ja samarialaisten välillä kiisteltiin jatkuvasti siitä, oliko oikea rukouspaikka Jerusalem vai Garissim.

21.Tämä oli naiselle aivan uutta, ja se antoi kuoliniskun hänen asenteilleen. Samalla hänelle aukeni uusi toivon ovi. Hän pohti kysymystä, "missä" pitäisi rukoilla. Jeesus vastasi kysymykseen "miten". Hän ei epäröinyt ilmaista syntiselle naiselle yhtä kaikkein suurimmista totuuksista. Hän julisti jumalanpalvelusta, joka suoritetaan hänen antamassaan Hengessä ja hänen julistamassaan totuudessa.

22.Jeesuksen juutalaisesta syntyperästä johtuu, että koko ihmiskunnan pelastus tulee juutalaisista. Usko, joka ei ole yhteydessä ilmoituksen voimavirtaan, ei voi pelastaa ketään. Juutalaisten rukouselämä oli paljon korkeammalla tasolla kuin samarialaisten. He rukoilivat sitä, jonka he tunsivat, sillä hän oli ilmoittanut itsensä heille. Samaa ei voitu sanoa samarialaisista. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että juutalaiset olisivat pelastuneet ilman muuta. Heillä vain oli todellista tietoa Jumalasta.

23."Hengessä ja totuudessa" rukoillaan silloin, kun Kristuksen Henki asuu sydämessä ja ilmoittaa isän. Vanhan liiton hurskaat eivät puhutelleet Jumalaa Isäksi. Heidän jumalanpalveluksensa oli täynnä vertauskuvia ja pyhiä toimituksia. Mutta nyt oli tullut messiaaninen aika, ja se merkitsi uutta ilmoitusta Jumalasta, 1:18, ja uudenlaista rukousta, 16:24. "Senkaltaisia rukoilijoita" - tällä Jeesus ilmoitti, että Isän sydän kaipaa yhteyttä lapsiinsa.

24.Rukousten tulee olla sopusoinnussa Jumalan kanssa, ja hänen olemuksensa on läpikotaisin hengellinen. Ei riitä, että rukoillaan temppelissä. Sen täytyy tapahtua sydämen pyhäkössä. Vrt. 1 Kun 8:27; Jes 66:1; Miika 6:6-8; Apt 7:48.

25.Samarialaisetkin odottivat Messiasta, mutta ei ole täysin selvää, millä nimellä he häntä kutsuivat. Kuitenkin varmaa on, että he käyttivät tulevasta profeetasta nimitystä »se tuleva». Sana voidaan kääntää myös 'takaisin palaava' tai 'ennalleen saattava'.

26.Hiljaa ja ylevän arvokkaasti Jeesus lausui nämä ennenkuulumattomat ja hämmästyttävät sanat. Hän ei ollut edes opetuslapsilleen esittäytynyt näin selvästi. Tämä samarialainen nainen sai ensimmäiseksi kuulla hänen sanovan suoraan, että hän oli Messias. Ja nyt naisen hämmennys oli poissa. Hän ymmärsi seisovansa sen Vapahtajan edessä, joka oli tuleva.

27.Ennen opetuslasten tuloa Jeesus oli antanut naiselle kaiken tämän tarvitseman avun. Ei pidetty sopivana, että rabbi puhui kahden kesken naisen, kaikkein vähiten samarialaisen naisen kanssa. Opetuslapset ihmettelivät Jeesuksen menettelyä. Mutta he vaikenivat. Vaikeneminen on usein kuin lahja. He ymmärsivät Mestarinsa tietävän, mitä teki. He saivat vastaisuudessa vielä usein nähdä hänen olevan piittaamaton säädöksistä ja perinteistä, jotka eivät kirkastaneet Jumalaa ja joista ei ollut ihmisille apua.

28.Vesiastian jättäminen osoittaa naisen innostusta. Hän meni kaivolle noutamaan vettä, mutta se, mitä hän siellä koki, oli tärkeämpää kuin kaikki muu. Tavallisimmat arkiaskareetkin pantiin sivuun ainoan tarpeellisen tieltä. Hän oli löytänyt elävän veden lähteen, eikä hän voinut pitää sitä omana tietonaan.

29.Ensimmäinen asia, mitä hän oli Jeesuksesta ymmärtänyt, oli se, että tämä oli juutalainen (j. 9). Sen jälkeen hän käsitti hänen olevan profeetta (j. 19). Nyt hän uskoi hänen olevan Messias. Se, että Jeesus oli sanonut olevansa Messias, sekä kaikki muu, mitä hän oli puhunut, oli saanut naisen siitä vakuuttuneeksi. Sanan "tule" hän oli kuullut itse Jeesukselta (j. 16). Mutta hän ei kutsunut vain miestään, vaan kaikkia kaupungin asukkaita.

30.Naisen todistuksella oli valtava vaikutus. Samarialaisia tuli joukoittain Jeesuksen luo. Kaupungissa oli käynyt samana päivänä kaksitoista apostolia, mutta he eivät olleet saaneet kansaa lähtemään mukanaan Jeesuksen luo. Heitä käytettiin toisissa tilanteissa. Tuona päivänä Jumala käytti herätyssaarnaajana vastakääntynyttä syntistä naista.

31.Opetuslapset eivät tavanneetkaan Jeesusta väsyneenä ja nälkäisenä, niin kuin olivat odottaneet. Kehottaessaan Jeesusta syömään he tarkoittivat hyvää, mutta heidän neuvonsa ei oikein sopinut tilanteeseen. He eivät ymmärtäneet, miten Jeesus saattoi olla levänneempi ja iloisempi kuin heidän lähtiessään hänen luotaan.

32.Opetuslasten ollessa kaupungissa Jeesus puhui naiselle juuri niitä sanoja, joiden tarpeessa tämä oli. Nyt hän puhui opetuslapsille heidän tarpeensa mukaisesti. Näin Jeesus käytti ajan viisaasti. Nainen ei ollut ymmärtänyt, että elävä vesi oli Jumalan antama lahja. Opetuslapset taas eivät ymmärtäneet, mitä oli se ruoka, joka sai Jeesuksen kylläiseksi. He ajattelivat aineellisia, hän hengellisiä.

33.Oli aivan mahdotonta, että joku olisi tuonut Jeesukselle ruokaa täällä Samariassa. Opetuslapset eivät myöskään kysyneet häneltä tätä suoraan. Se, että he ylipäänsä ajattelivat jotakuta henkilöä, osoittaa, miten vähän he ymmärsivät Jeesuksen suhteesta Isäänsä.

34."Hänen tekonsa" ei ole sama kuin se erityinen tehtävä, jota Jeesus oli tullut suorittamaan, vaikka Jeesuksen sovituskuolema liittyykin läheisesti kaikkeen siihen, mitä Isä tahtoo tässä maailmassa tehdä. Jeesus kuvaa seikkaperäisesti Isän tahtoa 6:38-39:ssä. Jeesus ei milloinkaan epäillyt sitä, että Isä oli lähettänyt hänet. Vain siellä, missä Isä oli alkanut työn, Poika saattoi sen täydelliseksi. Eikä Isä suorittanut sitä valmiiksi ilman Pojan myötävaikutusta. Jeesus antautui täydellisesti tähän työhön, kunnes hän saattoi ristillä huudahtaa: »Se on täytetty.» Hänen ruokansa oli Isän tahdon toteuttaminen.

35.Jeesus ilmaisi opetuslapsille näkynsä ja johdatti heidät siihen runsaaseen työhön, johon hän itse oli antautunut. Palestiinassa kylvöaika oli lokakuun lopusta joulukuun alkuun ja sato korjattiin neljä kuukautta myöhemmin. Kylvöaikana maamiehet rohkaisivat toisiaan sanomalla: »Neljän kuukauden kuluttua tulee korjuun aika.» Jeesus viittasi varmasti näin sanoessaan samarialaisiin, jotka olivat matkalla hänen luokseen, ja puhui välittömästä elonkorjuusta. Jeesus puhui elonleikkuusta Jumalan valtakuntaan syntisessä Sykarissa eikä uskonnollisessa Jerusalemissa.

36.Ihmisen pelastus on "hedelmää iankaikkiseen elämään". Toisten voittaminen merkitsee sitä, että kokoaa lisää hedelmää. Tietäessämme, ettei Kristukselle tehty työ ole turhaa, voimme toimia rohkeina. Jeesus oli juuri kylvänyt, ja opetuslapset saivat olla heti mukana korjaamassa. Kylväjä ja leikkaajat saivat iloita yhdessä.

37.Tämä on tärkeä muistutus. Sanaa käytettiin kielteisenä sananlaskuna elämän epäoikeudenmukaisista tilanteista. Mutta Jeesus antoi lauseelle myönteisen sisällön. Hän viittasi Jumalan valtakunnassa tehtävään yhteistyöhön. Ellei kylväjä ole kulkenut edellä, leikkaajalla ei ole mitään korjattavaa.

38.Sato on aina suoraan verrannollinen kylvömäärään, 2 Kor 9:6. Profeettojen työ oli kylvöä, joka tuotti hedelmää naisen elämässä. Hän tiesi heidän julistuksestaan, että Messias oli tuleva. Opetuslapsia varoitettiin näin ottamasta itselleen kunniaa toisten suorittamasta työstä.

39.Nainen oli viettänyt syntistä elämää. Mutta hän ei pitänyt itseään sen vuoksi kelvottomana todistajana. Ei Jeesuskaan pitänyt. Hän antaa syntiselle uuden mahdollisuuden. Kotikaupungissaan, jossa kaikki tiesivät hänestä kaiken, nainen todisti rohkeasti Jeesuksesta. Hänen todistuksensa oli yksinkertainen ja aito. Hän kertoi siitä, mitä oli kuullut, nähnyt ja kokenut. Tulos oli tavaton.

40.Raamatussa ei kerrota Jeesuksen tehneen ainuttakaan ihmettä Samariassa, ja kuitenkin kaupungin asukkaat ottivat hänet vastaan. Häneen suhtauduttiin aivan toisella tavalla kuin Juudeassa - ja kokonaan toisin kuin myöhemmin Samariassa (Luuk 9:53). Tämä oli Sykarin tilaisuus.

41.Ensin Sykarin asukkaat uskoivat naisen todistuksen tähden. Sen jälkeen he saivat itse kuulla Jeesusta, ja silloin heidän uskonsa kasvoi. Todellinen usko on tulosta henkilökohtaisesta kokemuksesta, joka perustuu Jeesuksen todistukseen itsestään. Jeesus viipyi heidän luonaan kaksi päivää (j. 40), ja varmasti heidän uskonsa vahvistui sinä aikana. »Monet samarialaiset» sanotaan jakeessa 39, ja tässä on »vielä paljoa useammat». Jeesukseen uskoneita oli varmasti suuri joukko.

42.Tästä huomaa, miten heidän uskonsa vahvistui. Nyt heillä oli lujempi perustus kuin silloin, kun he pitäytyivät vain naisen kertomukseen. Nyt he olivat itse kohdanneet Jeesuksen ja ymmärsivät, ettei hän ollut vain juutalaisten Messias. Vihatussa Samariassa hän sai nimen "maailman Vapahtaja".

Jeesus parantaa virkamiehen pojan

43.Samariassa Jeesuksella oli suuri menestys. Hän lähti kuitenkin eteenpäin seuduille, joilla häntä kohtaan ei ollut osoitettu lainkaan myönteistä huomiota. Hän päätti jakeissa 3 ja 4 mainitun matkansa. Luuk 4:43 osoittaa, että hän halusi viedä evankeliumin kaikkiin kyliin ja kaupunkeihin.

44.Synoptikot mainitsevat tämän siinä yhteydessä, kun Jeesus sai osakseen vastustusta Galileassa (Matt 13:57; Mark 6:4; Luuk 4:24). Päättikö Jeesus nyt mennä Galileaan siitä huolimatta, että saisi siellä vastustusta osakseen? Sana "sillä" ilmaisee, että hän oli tällä matkalla juuri vastustuksen tähden. Tämä viittaa siihen, että Jeesus tarkoitti tässä "isiensä maalla" Juudeaa, kuten jo Origenes selitti. Siellä hän oli syntynyt, ja siellä hänet oli merkitty väestöluetteloon. Hän kuului Juudan heimoon. Juudea sai myös ensiksi tilaisuutensa. Mutta täällä hän kohtasi vastustusta eikä uskoa. Siksi hän "jätti Juudean" (j. 3) ja vetäytyi Galileaan. Tosin hän oli kohtaava sielläkin vastarintaa, mutta sieltä hän sai myös useimmat opetuslapsensa.

45.Tämäkin jae tukee ajatusta, että Jeesus tarkoitti edellisessä jakeessa Juudeaa. Hän oli kasvanut Galileassa, mutta sikäläiset ihmiset olivat sokeita hänen puhtaalle elämälleen ja hänen kirkkaudelleen. Nyt he olivat nähneet, miten hän oli tullut kuuluisaksi Jerusalemissa ja olivat ylpeitä omalta seudultaan kotoisin olevasta puusepästä. Mutta miten pinnallista tämä heidän ihastuksensa olikaan!

46.Ensimmäisen Kaanassa tehdyn ihmeen olisi pitänyt herättää luottamusta Jeesukseen. Ilmeisesti niin oli tapahtunutkin. Olihan hänellä siellä ystäviä, tuskin häntä muutoin olisi kutsuttu häihin. Näillä kahdella ihmeellä on useita yhtymäkohtia. Kummassakin tilaisuudessa Jeesus lausui nuhteen (2:4; 4:48). Sana vaikutti, ja palvelijat avustivat (2:9; 4:51). Molemmat ihmeet synnyttivät uskoa (2:11; 4:53). Mies oli luultavasti Herodes Antipaan palveluksessa oleva upseeri. Tosin Herodes oli vain neljännysruhtinas, mutta häntä kutsutaan tässä kuninkaaksi.

47.Huhu Jeesuksen Galileaan tulosta oli ilmeisesti levinnyt. Mies osoitti kunnioittavansa Jeesusta suuresti. Hän ei lähettänyt palvelijaa noutamaan tätä, vaan tuli itse. Hätä oli suuri, olihan kysymyksessä hänen oma lapsensa. Vilpitön ihminen etsii Jeesusta innokkaasti. Mies pyysi häntä lähtemään mukaansa. Hän uskoi Jeesuksen läsnäolon voimaan. Jeesus ei kuitenkaan lähtenyt hänen kanssaan, sillä hän tahtoi opettaa miehelle, että hänen sanallaan on yhtä suuri voima kuin hänen läsnäolollaan.

48.Yksinomaan "ihmeiden ja merkkien" varaan perustuva usko jää horjuvaksi, ja sitä on alituiseen ruokittava uusilla ihmeillä. Tällaista uskoa Jeesus oli tavannut Jerusalemissa (2:23). Vrt. 1 Kor 1:22.

49.Mies otti nöyrästi vastaan Jeesuksen ojennuksen. Hän ei loukkaantunut nuhteesta, vaan toi hätänsä Herran eteen. "Lapsi (paidion)" tarkoittaa pientä lasta. Entistä hartaammin hän pyysi Jeesusta ja oli varma siitä, että jos Jeesus vain tulisi, kaikki muuttuisi taas hyväksi.

50.Jeesus ei lähtenyt miehen mukaan, mutta antoi hänelle sanansa. Vaikka Jeesus ei ollut Kapernaumissa, Jumalan voima oli siellä. Jeesus ei milloinkaan torju ketään, joka todella luottaa häneen. Olosuhteet saattavat olla huonot ja puutteelliset, mutta jos sydämen asenne on oikea, Jeesus vastaa. "Sinun poikasi elää", Jeesus sanoi ja tarkoitti, ettei poika kuolisi tähän sairauteen.

51.Isännän ja palvelijoiden välillä oli varmasti hyvä suhde. Potilaassa tapahtuneen muutoksen on täytynyt olla hyvin huomattava. Palvelijat eivät malttaneet olla lähtemättä kertomaan herralleen asiasta mahdollisimman pian. Kohdatessaan hänet he sanoivat: "Sinun poikasi elää". Sanat olivat samat, jotka Jeesus oli lausunut.

52.Kaanan ja Kapernaumin välinen etäisyys on 33 km, jonka kävelemiseen kuluu noin 8 tuntia. Mies lähti matkaan ennen auringonlaskua, vietti yön majatalossa (ks. Joh 11:10) ja saapui perille aamupäivällä. Seitsemäs hetki, siis klo 13, oli juuri oikea aika, koska päivä alkoi auringon noustessa klo 6.

53.Miehen kuulema uutinen vahvisti luonnollisesti suuresti hänen uskoaan. Tämä oli sama usko, joka hänellä oli ollut edellisenä iltana, j. 50. Mutta usko mainitaan uudelleen tässä, koska kaikki hänen perheensä jäsenetkin tulivat nyt uskoon. He eivät uskoneet vain sitä, mitä Jeesus tässä tilanteessa sanoi. He uskoivat häneen Messiaana. Tämä on ensimmäinen esimerkki Ut:ssa, jossa kerrotaan kokonaisen perheen tulleen uskovaksi.

54.Ensimmäinen tunnusteko tapahtui Kaanassa (2:1). Tämä toinenkin ihme alkoi Kaanassa (4:46). Tällä välin Jeesus oli tehnyt monta tunnustekoa Jerusalemissa (2:23 ja 4:45), mutta tämä oli toinen Galileassa tapahtunut ihme. Jeesus on tähän mennessä vaikuttanut Jerusalemissa, Samariassa ja Galileassa, ja hän on antanut uskon ja elämän hurskaalle miehelle, Nikodeemukselle, syntiselle naiselle ja lapselle, joka oli esirukouksen kohteena. Hän on osoittanut kirkkautensa sekä päätilaisuudessa että kodissa, jota oli kohdannut murhe.