Luku 21

Jeesus ilmestyy seitsemälle opetuslapselleen Tiberiaan järven rannalla ja antaa heille suuren kalansaaliin 1-14, kysyy Pietarilta kolmesti, rakastaako hän häntä, ja käskee häntä kaitsemaan hänen lampaitansa 15-17 sekä puhuu Pietarin ja Johanneksen tulevasta kohtalosta 18-23. Tämän evankeliumikirjan loppusanat 24, 25.
1Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: 2Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä. 3Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan". He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. 4Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus. 5Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole". 6Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte". He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. 7Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen. 8Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä. 9Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää. 10Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte". 11Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt. 12Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. 13Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan. 14Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.
15 Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani". 16Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani". 17Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.
18 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." 19Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".
20 Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?" 21Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?" 22Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua." 23Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"
24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. 25On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

*******************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 20:31-21:25)

Tiberiaan järven rannalla

1.Koko Ut:ssa Gennesaretia sanotaan vain tässä ja 6:1:ssä Tiberiaan järveksi. Tämä johtui Tiberiaan kaupungista, joka oli saanut nimensä Rooman toisen keisarin, Tiberiuksen mukaan. Hän oli isäpuolensa Augustuksen seuraaja vuodesta 14 jKr. Jeesus oli sanonut, että hän tapaisi opetuslapsensa Galileassa (Matt 28:7), ja kaksi hänen ilmestyksistään tapahtui siellä (vrt. Matt 28:16). Jeesus "ilmestyi", näyttäytyi, näytti heille kirkkautensa. Hän ei vain ikään kuin äkillisesti sukeltanut esiin, vaan oli heidän luonaan ja osoitti heille rakkautensa ja voimansa.

2.Tämän ainoan kerran kieltäjä Pietari ja epäilijä Tuomas mainitaan yhdessä. Emme tiedä, miksi kaikki yksitoista eivät olleet paikalla ja keitä kaksi nimeltä tuntematonta olivat. Useat tässä mainituista olivat ammatiltaan kalastajia.

3.Mikään ei viittaa siihen, että nämä seitsemän olisivat luopuneet kutsumuksestaan mennessään kalastamaan. Mutta aavistamme heidän mielessään kyteneen levottomuuden. Jeesus oli ilmestynyt. Sitten hän taas katosi. Oli kulunut viikkoja. Miten ylösnousemuksen laita olikaan? Millaiseksi kääntyisi tulevaisuus? Pietari ei kestänyt tätä epätietoisuutta, vaan hän sanoi tarvitsevansa jotakin toimintaa. Ystävillä oli samoja vaikeuksia, ja niin he lähtivät kalaan. Mutta sinä yönä he eivät saaneet mitään. Ei edes kalaonni ollut heille myötäinen. Aavistamme heidän mieltään painaneen masennuksen, joka lähenteli lohduttomuutta.

4.Silloin, opetuslasten mielialan laskettua Jeesus seisoi rannalla. Mutta opetuslapset eivät tietäneet, että se oli hän. Tässä on sama sanonta kuin 20:14:ssa. He eivät tunteneet häntä hänen ylösnousemusruumiissaan.

5.Jeesus ei kysynyt siksi, ettei olisi tietänyt. Hän huudahti kysymyksensä heidän ollessaan noin sadan metrin päässä rannasta (j. 8), ja kysymys paljastaa hänen huolenpitonsa heistä.

6.Opetuslapsilla ei ollut mitään syötävää. Kun he saivat tämän suoran käskyn, he ehkä muistivat Luuk 5:4-5:ssä kerrotun kokemuksen. Kun he nyt tottelivat vastaan sanomatta, he saivat kalaa paljon yli odotusten. Ihme ei ollut kalojen saaminen sinänsä, vaan se, että Jeesus kykeni neuvomaan, minne heidän pitäisi heittää verkkonsa.

7."Se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti" - vain Johannes kutsuu näin itseään. Hän ei milloinkaan voinut lakata ihmettelemästä sitä, että Jeesus rakasti häntäkin. Hän uskoi ensimmäisenä Jeesuksen nousseen kuolleista (20:8), ja hän oli nyt ensimmäinen, joka tunsi Herransa. Sekä hän että Pietari käyttäytyivät kummallekin luonteenomaisella tavalla. Johannes näki ja tunsi Herran. Pietari ryhtyi heti tekoihin ja heittäytyi veteen. He kalastivat ilman päällysvaatteita. Nyt Pietari heitti vaippansa ylleen kunnioituksesta ylösnoussutta Jeesusta kohtaan. Hän halusi heti päästä Jeesuksen luo.

8.He vetivät täysinäistä kalaverkkoa veneensä perässä, ja sen tähden maihin pääsy kävi hitaasti. Pietari unohti työn, kalat, verkon ja veneen innossaan päästä Jeesuksen luo (vrt. 4:28).

9.Emme tiedä, mistä Jeesus oli saanut kalan tai miten hän oli sytyttänyt tulen. Siihen liittyy jälleen ihme. 6:11 esittää, mitä tällä rannalla oli aikaisemmin tapahtunut. "Hiillos", hiilivalkea, on sama sana kuin 18:18:ssa. Muistiko Pietari aikaisemman hiilloksen? Vielä kerran hän joutui koetukselle (jj. 15-18), mutta aivan toisella tavalla kuin edellisellä kerralla.

10.Jeesus oli opettanut heille onnistumisen salaisuuden olevan siinä, että he tottelivat hänen sanojaan. He "saivat" nämä kalat kahdessa mielessä, koska Jeesus huolehti siitä, että ne menivät heidän verkkoonsa.

11.Jeesuksen kohtaaminen täytti Pietarin ilolla ja voimalla. Joko hän veti verkon yksin maihin tai johti tätä toimenpidettä. Verkon pysyminen ehjänä oli heidän käsityksensä mukaan uusi ihme. Johannes ei unohtanut, että kalojen lukumäärä oli 153. Tälle luvulle on annettu vertauskuvallisia arvoja. Eräs selitys on, että siihen aikaan tunnettiin 153 kalalajia. Näin luvusta tulisi todiste, että kaikki kansat oli koottava Jumalan valtakuntaan.

12.Ylösnousemisensa jälkeenkin Jeesus halusi aterioida ystäviensä seurassa. He kaikki olivat varmoja hänestä, mutta he kokivat pyhää pelkoa hänen läheisyydessään. Kenelläkään heistä ei ollut tarvetta puhua.

13.Kuten usein ennenkin, Jeesus toimi luonnollisesti isäntänä. Ei sanota suoraan hänen syöneen heidän kanssaan tällä kertaa, mutta se oli todennäköistä. Tiedämme hänen joka tapauksessa syöneen ylösnousemuksensa jälkeen (Luuk 24:43).

14.Tätä ennen Jeesus oli ilmestynyt jo ainakin kuusi kertaa, mutta tämä oli kolmas kerta erityisesti opetuslapsille. Toiset kaksi mainitaan 20:19,26:ssa. Viisi ilmestymistä tapahtui ylösnousemuspäivänä ja kuudes viikkoa myöhemmin. Kalansaalisihme on ainoa, jonka Jeesuksen tiedetään suorittaneen ylösnousemuksensa jälkeen. Se liittyy selvästi lähetyskäskyyn ja osoittaa, että opetuslapset voivat menestyä ihmisten kalastajina vain tottelemalla Jeesuksen sanoja.

15.Kuva kalastajasta vaihtuu nyt kuvaksi paimenesta, ja samalla opetuslasten tehtäväkenttään luetaan myös niiden hoitaminen, jotka he ovat saaneet voittaa Jumalan valtakuntaan. Jeesus teki Pietarille yksinkertaisen ja samalla tutkivan kysymyksen. Se oli yksinkertainen, sillä se koski vain sydämen asennetta Jeesukseen, mutta myös tutkiva, sillä Pietari ymmärsi kysyjän tietävän hänestä kaiken. Jeesus valitsi voimakkaan sanan "agapaè", jota Ut:ssa käytetään erityisesti Jumalan rakkaudesta. Pietari vastasi yleisemmällä sanalla "fileè" 'pitää rakkaana'. Pietarihan oli luvannut, että vaikka kaikki muut jättäisivät Jeesuksen, hän ei sitä tekisi (Mark 14:29). Kieltämisensä jälkeen hän ei enää ollut yhtä varma itsestään. Pietarin uskon vahvistaminen kuvataan jakeissa 15-17.

16.Jeesus toisti kysymyksensä, mutta siinä on nyt muutamia eroja. Hän ei uudistanut sanoja »enemmän kuin nämä», ja sanojen »ruoki minun karitsoitani» sijasta hän sanoi nyt »kaitse minun lampaitani». Kysymyksen kertaamisen tarkoitus oli epäilemättä herätellä Pietaria. Hän oli luvannut seistä lujana, vaikka muut pettäisivät, mutta nyt Jeesus kysyi, rakastiko hän ylipäänsä Mestariaan.

17.Kysymys esitettiin kolmannen kerran, mutta nyt Jeesus laskeutui Pietarin tasolle ja käytti sanaa "fileè". Tällä kertaa Pietari sai kehotuksen ruokkia lampaita. Pietari tuli murheelliseksi, kun kysymys uusiutui kolmannen kerran, mutta tämä murhe oli hänelle hyväksi. Kysymyksiä niin kuin kieltojakin oli kolme. Eikä ole aivan merkityksetöntä, että Jeesus puhutteli häntä nimellä "Simon, Johanneksen poika" eikä Pietari, 'kallio'. Pietari oli saanut tuntea ja huomata heikkoutensa. Mutta hän tiesi enemmän. Hän tiesi Jeesuksen tuntevan hänen sydämensä, hänen halunsa rakastaa. Hän oli langennut, mutta hänen uskonsa ei ollut rauennut tyhjään. Jeesus tiesi sen (Luuk 22:32), ja Pietari oli selvillä siitä. Hänen masennuksensa ei johtanut epätoivoon, vaan hengelliseen kasvamiseen.

18.Pietari oli langennut, mutta armosta hänen kutsumuksensa uudistettiin, ja hän sai kauan palvella Jeesusta. Nyt hän sai tietää, millainen kuolema häntä odottaisi palvelustehtävänsä päättyessä. Jeesus ei puhunut maallisista eduista, mutta hän lupasi Pietarille pitkän elämän. Ehkä tämä lupaus herätti hänessä turvallisuudentunteen, kun hän pian sen jälkeen joutui ahdistuksiin (Apt 12:6). Hän tiesi, ettei kukaan voisi riistää hänen henkeään niin kauan kuin hän oli vielä nuori!

19.Pietari sai "kirkastaa" Jumalaa elämällään ja kuolemallaan. "Minkäkaltaisella kuolemalla" osoittaa, että edellinen jae tarkoitti ristiinnaulitsemista. Ei tässä eikä missään muuallakaan Raamatussa kerrota yksityiskohtia Pietarin kuolemasta, mutta perimätiedon mukaan hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin. Hän pyysi surmaajiaan naulitsemaan hänet siten, sillä hän piti itseään arvottomana kuolemaan samalla tavalla kuin hänen rakas Mestarinsa. "Seuraa minua" oli Pietarille uudistettu kutsu, jolla oli syvä hengellinen merkitys.

20.Tässä varmistutaan uudelleen siitä, että »se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti», oli Johannes itse. Viittaus ehtoollissalin tapahtumiin (13:23-25) vahvistaa asian.

21.On hyvä, että Jeesuksen opetuslapset huolehtivat toisistaan. Mutta joskus on vaarallista katsoa toisiin. Huolehtiminen, joka on lähinnä uteliaisuutta, vahingoittaa enemmän kuin hyödyttää. Pietarin huolenpito Johanneksesta saattoi olla vilpitöntä. Hän oli juuri kuullut edessään olevasta marttyyrikuolemasta. Niissä olosuhteissa hän ajatteli, miten kävisi ystäville, erityisesti Johannekselle, joka oli ollut Pietarille suureksi avuksi Jeesuksen kuoleman jälkeisenä raskaana aikana. (ks. 20:2:n selitys.)

22.Lempeästi Jeesus ojensi opetuslastaan. Hän oli antanut Pietarille uuden kutsun seuraajakseen. Johannes oli jo tällä tiellä. Pietari sai turvallisesti jättää hänen tulevaisuutensa Jeesuksen käsiin. Liioiteltu huolehtiminen voi olla puutteellisen uskon ilmaus. Jo aikaisemmin Jeesus oli puhunut Johanneksen tulevaisuudesta (Mark 10:39).

23.Oli lähtenyt liikkeelle huhu, että Johannes ei koskaan kuolisi. Ehkä arveltiin, että hänet temmattaisiin ylös niin kuin Elia ja Eenok Vt:ssa. Johanneksesta oli tärkeätä kertoa, ettei Jeesus ollut milloinkaan sanonut sellaista. Jae osoittaa, miten helposti virheellinen perimätieto voi syntyä. Ihmiset eivät olleet ottaneet huomioon pikku sanaa »jos», ja koko erheellinen käsitys lähti siitä liikkeelle. Tästä väärästä huhusta oli tullut yleinen ja julkinen.

Päätössanat

24.Tämä on juhlallinen selitys evankeliumin kirjoittajasta, mutta Johannes noudattaa tavanomaista nöyrää tapaansa ja jättää nimensä mainitsematta. Hän puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Missään muussa kohdassa Johannes ei puhu itsestään monikossa. Siksi on mitä todennäköisintä, että sanat »me tiedämme» tarkoittavat muitakin. Luultavasti Johanneksen vaikutusalueen Efeson johtavat kristityt menivät näin takuuseen siitä, että se mitä Johannes oli kirjoittanut oli totta.

25.Johannes päättää kirjoituksensa, mutta aihe ei ole vielä loppuun käsitelty. Kaikki, mitä Jeesus teki, olisi ollut sen arvoista, että se olisi kannattanut kirjoittaa, mutta Kristuksen pelastustyön rajattomuuden takia nuo kirjoitukset eivät mahtuisi rajalliseen maailmaan. Pelkästään hänen hyvistä teoistaan Johannesta kohtaan olisi tullut kokonainen kirjasto. Täten rakkauden apostoli päättää kirjoituksensa kunnianosoitukseen Jeesukselle. 

Sivun alkuun                                         Yksi nimi -sivulle