Luku 20

Jeesuksen ylösnousemus

Hauta on tyhjä!

Maria Magdaleena, Pietari ja Johannes käyvät Jeesuksen haudalla 1-10. Ylösnoussut Jeesus ilmestyy Maria Magdaleenalle 11-18 sekä opetuslapsilleen Tuomaan poissa ollessa 19-23 ja Tuomaan läsnä ollessa 24-29. Tämän evankeliumikirjan tarkoitus 30, 31.
(V. 1-18 vert. Matt. 28:1-10. Mark. 16:1-11. Luuk. 24:1-12.)
1Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. 2Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet". 3Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle. 4Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle. 5Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. 6Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä 7ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä. 8Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi. 9Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva. 10Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.
11Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan 12ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut. 13Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet". 14Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus. 15Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet". 16Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja. 17Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö". 18Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut.
(V. 19-23 vert. Mark. 16:14. Luuk. 24:36-40.)
19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" 20Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. 21Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." 22Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. 23Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
24Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. 25Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko". 26Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen". 28Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" 29Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; 31mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

***********************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 19:42-20:31)

Tyhjä hauta

1.Kukaan ei ollut näkemässä Jeesuksen ylösnousemusta, mutta monet näkivät hänet ylösnousseena. Synoptikot kertovat, että naiset menivät varhain aamulla katsomaan hautaa ja voitelemaan Jeesuksen ruumista. Maria Magdaleena, joka oli saanut niin suuren avun Jeesukselta (Mark 16:9) ja joka rakasti häntä, ei malttanut odottaa toisia, vaan tuli haudalle, kun oli vielä pimeä. Kivi, suuri kooltaan (Mark 16:4), oli lukittu Pilatuksen sinetillä, jota kukaan ei saanut rikkoa.

2.Maria pelästyi. Hän ei ryhtynyt tutkimaan asiaa, vaan ryntäsi nopeasti tiehensä ja riensi Pietarin ja Johanneksen luo. Emme tiedä, missä he majailivat. Siitä, että nämä kaksi olivat yhdessä, voidaan päätellä Johanneksen ottaneen Pietarin luokseen hänen syvän lankeemuksensa jälkeen. Sekä Jeesuksen äiti, Maria, että Pietari löysivät turvapaikan rakkauden apostolin luota. "Se toinen opetuslapsi" on yksi Johanneksen itsestään käyttämistä nimityksistä.

3.He lähtivät välittömästi haudalle. He halusivat saada selville, oliko Jeesuksen ruumis poissa. Mariahan ei ollut käynyt sisällä haudassa, ja he tahtoivat nyt tutkia asian. Luuk 24:12:ssa sanotaan vain Pietarin menneen haudalle, mutta Johannes kertoo myös olleensa mukana.

4.Heidän juoksemisestaan voi päätellä, että he olivat innokkaita. Monet uskovat Johanneksen juosseen nopeammin siksi, että hän oli Pietaria nuorempi. He eivät tienneet, mitä heidän olisi pitänyt ajatella Marian kertomuksesta. Tuliko heidän mieleensä, että Jeesus oli monta kertaa sanonut nousevansa ylös?

5.Johannes itse sanoo, ettei hän mennyt heti sisälle hautaan. Hän antoi Pietarin mennä ensin. Mutta kumartuessaan katsomaan hän näki enemmän kuin Maria oli nähnyt.

6.Pietari, toiminnan mies, meni suoraan sisälle. Sana "näki" ei ole tässä sama, jota käytettiin Marian näkemisestä j. 1 ja Johanneksesta j. 5. Marian ja Johanneksen näkeminen on ilmaistu sanalla "blepè", joka tarkoittaa yleisluontoista näkemistä. Tässä käytetty sana on "theèreè", joka merkitsee 'nähdä, tutkia, tarkastella'. Pietari näki, "miten" käärinliinat olivat siellä. Johanneksesta käytetään jakeessa 8 sanaa "eidon", joka tarkoittaa aina näkemällä ymmärtämistä. Pietari näki käärinliinojen olevan siinä asennossa, missä ne olivat olleet Jeesuksen ruumiin ympärillä, ja niiden poimuissa olivat vielä yrtit tallella. Mitään ei ollut kääritty auki. Voiteet olivat jäykistäneet ne ruumiin muotoon, vaikka vainaja ei enää ollut niiden sisällä. Jeesuksen ruumis oli kulkenut käärinliinojen läpi yliluonnollisella tavalla, vrt. j. 19.

7.Sen ajan hautoja tutkittaessa on saatu selville, että päätä ei kiedottu samoihin liinoihin kuin muu ruumis. "Kokoonkäärittynä (entylissè)" on sana, joka osoittaa päähän kiedotun hikiliinan olleen eri paikassa kuin missä Joosef ja Nikodeemus olivat sen käärineet Jeesuksen pään ympärille.

8."Näki" tarkoittaa, että Johannes ymmärsi, mitä oli tapahtunut (j. 6). Mihinkään ei ollut koskettu haudassa. Kysymys ei voinut olla haudan häpäisemisestä. Eivät edes rakastavat kädet olleet voineet koskettaa Joosefin ja Nikodeemuksen sinne asettamaa ruumista. Johannes "näki ja uskoi". Johannes näyttää itsekin ihmetelleen, että kesti niin kauan ennen kuin hän uskoi lupaukset ylösnousemuksesta. Kukaan ei ollut vielä nähnyt ylösnoussutta Jeesusta. Tyhjän haudan todistus oli synnyttänyt hänessä uskon.

9.Tähän saakka apostolit eivät olleet ymmärtäneet Raamatun lukuisia todistuksia ylösnousemuksen välttämättömyydestä ihmiskunnan pelastumiseksi.

10.He olivat omin silmin nähneet, että Maria oli puhunut totta. Mestarin ruumis oli poissa. Opetuslapset eivät jääneet tyhjän haudan luo, vaan menivät »kotiinsa», majapaikkaan, jossa he Jerusalemissa asuivat. Olivatko he vakuuttuneita siitä, että ihmeistä suurin oli tapahtunut?

11.Maria jäi haudalle. Nyt hän oli yksin. Jakeissa 12-13 hän oli enkelien kanssa ja jakeissa 14-17 Jeesuksen kanssa. Kivi oli poissa, mutta Maria ei ymmärtänyt, mitä se merkitsi. Ei myöskään näytä siltä, että Johannes ja Pietari olisivat kertoneet hänelle, mitä he olivat todenneet. Vaikka Maria ei ymmärtänytkään tapahtunutta, hän ei voinut lähteä haudalta. Hän vain itki, kunnes teki niin kuin toisetkin, ryhtyi tutkimaan asiaa lähemmin . Rakkaus Jeesukseen oli syynä hänen itkuunsa, mutta hän itki sitä, minkä olisi pitänyt olla hänen suurin ilonaiheensa. Jos Jeesuksen ruumis olisi ollut siellä, hänellä olisi todella ollut syytä itkeä.

12.Sana "näki" on sama kuin jakeessa 6 käytetty. Enkelit olivat ilmoittaneet ennalta Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymästä. Enkelit julistivat paimenille, että Jeesus oli syntynyt, ja enkelit palvelivat Jeesusta hänen kiusaustensa jälkeen. Enkeli vahvisti häntä myös Getsemanessa. Ja nyt enkelit olivat haudalla hänen noustuaan kuolleista. Pietari ja Johannes eivät nähneet näitä enkeleitä. He näyttäytyvät ja katoavat aina Jumalan tahdon mukaan. "Valkeissa vaatteissa", oikeastaan tässä sanotaan vain 'valkeissa'.

13.Maria puhui Jeesuksesta henkilökohtaiseen sävyyn. "Minun Herrani", hän sanoi. Marialle hän oli edelleenkin kuollut, mutta hän oli uskollinen kuolemassakin. Hän luuli, että Jeesuksen ruumis oli viety pois, mutta sanoi häntä vieläkin Herrakseen. Enkelienkään näkeminen ei tyydyttänyt häntä, eikä hän vaikuta sen enempää pelästyneeltä kuin hämmästyneeltäkään. Enkelien kysymys oli täynnä lohdutusta. Heidän ei tarvinnut vastata Marian sanoihin, sillä paikalle tuli Jeesus itse.

14.Emme tiedä, miksi Maria kääntyi. Kuuliko hän askeleita, vai vaistosiko hän, että siellä oli joku? Vai huomasiko hän enkeleistä, että joku oli hänen takanaan? Voimme olla varmoja siitä, etteivät enkelit olleet välinpitämättömiä ylösnousseen Vapahtajan edessä! Maria ei tuntenut Jeesusta hänen kirkastetussa ruumiissaan. Ks. Mark 16:12.

15.Jeesus teki saman kysymyksen kuin enkelitkin. Hän ikään kuin halusi muistuttaa, oliko Maria varma, että oli oikein olla epätoivoinen tyhjän haudan äärellä. Maria oli kyllä uskollinen ja täynnä rakkautta, mutta hän oli unohtanut, mitä Mestari oli sanonut kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Jeesus tiesi kaiken, mutta Marian tähden hän kysyi. Puutarhuri oli ainoa, jonka Maria saattoi kuvitella olevan siellä siihen aikaan päivästä.

16.Nimi voidaan lausua niin, että kaikki muistot tulvahtavat esiin, ja näin Jeesus juuri teki. Hän sanoi vain "Maria", mutta se riitti. Marian kääntyminen uudelleen (ks. j. 14) osoittaa hänen kääntäneen selkänsä häntä puhutelleelle tuntemattomalle miehelle. "Rabbuuni" vastaa arameassa kreikan sanaa "didaskalos", 'opettaja, mestari'. Rabbi merkitsee oikeastaan 'herrani', ja rabbuuni on tästä voimakkaampi muoto. Nämä kaksi heidän lausumaansa sanaa, »Maria» ja »rabbuuni», ilmaisevat, että Jeesus on noussut kuolleista ja että Maria on nähnyt hänet.

17.Jeesus ei antanut Marian tarttua häneen. Tätä merkitsee alkukielen sana "koskea". Hetkeä myöhemmin hän salli muiden naisten syleillä hänen jalkojaan (Matt 28:9). Viikkoa myöhemmin oli Tuomaalla tilaisuus koskettaa häntä (Joh 20:27). Syy, miksi Maria ei saanut tarttua häneen, oli, ettei Jeesus ollut vielä mennyt Isän luo. Kiellon tarkoitus näyttää olleen, että Marian pitäisi nyt totuttautua riippumattomuuteen Jeesuksen ruumiillisesta läheisyydestä. Pian hänen pitäisi uskoa häneen voimatta koskettaa häntä.

18.Maria otti nöyrästi vastaan Jeesuksen sanat, ja hyvänä opetuslapsena hän totteli Mestariaan. Hän vei muille opetuslapsille viestin, että Jeesus oli elossa. Jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt haudalta, Jeesus ilmestyi toisille naisille, Matt 28:9.

Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen

19.Johannes ei kerro kaikkea, mitä sinä päivänä tapahtui. Hän vaikenee kokonaan Jeesuksen ilmestymisestä muille naisille, Pietarille ja Emmauksen tien kulkijoille. Koolla oli vain kymmenen opetuslasta, sillä Tuomas ei ollut paikalla (j. 24), mutta Luuk 24:33-36: mukaan siellä oli muitakin, »ne, jotka olivat heidän kanssansa». Opetuslasten pelko oli toki luonnollinen. Sama vihamielisyys, joka oli vienyt Jeesuksen ristille, saattaisi kohdistua heihinkin. Ja sittenkin, miten aiheeton heidän pelkonsa olikaan! Jeesuksen suurena päivänä, jolloin hän oli voittanut kuoleman, hänen lähimmät miehensä istuivat lukittujen ovien takana heikkoja ihmisiä peläten! Vaikka ovia ei ollut avattu, Jeesus seisoi yhtäkkiä heidän keskellään. Ylösnousemuksessa hän sai »hengellisen ruumiin» Paavalin sanojen mukaan 1 Kor 15:44.

20.Jeesus esitteli itsensä näyttämällä Golgatalla saamansa merkit. Naulojen ja keihään tekemät haavat olivat vielä nähtävissä. Ne haavat hän otti mukaansa (Ilm 5:6). Opetuslapset saivat myös koskettaa häntä (Luuk 24:39).

"Nähdessään", tässä on käytetty samaa verbiä kuin jakeessa 8. He näkivät, ymmärsivät ja iloitsivat. Kun Jeesus tuli, hän täytti jäähyväispuheessaan antamansa lupaukset rauhasta (14:27) ja ilosta (15:11).

21.Tämä on Johanneksen syvällinen toisinto lähetyskäskystä. Se oli ylösnousseen Jeesuksen sanoma opetuslapsille. Koko maailman piti saada tietää sovituksesta Jumalan kanssa. Nämä sanat kertaavat jaetta 17:18. Jakeessa on käytetty kahta eri "lähettää"-sanaa, "apostellè" ja "pempè". Edellinen kuvaa sitä, että henkilö on erotettu tiettyyn tehtävään, kun taas jälkimmäistä sanaa käytetään aina henkilöstä, joka on jonkun toisen sanansaattaja. Isä oli siirtänyt kaiken vallan Pojalle, joka lähetti opetuslapset sanansaattajikseen.

22.Jeesuksen teko oli sekä profeetallinen että vertauskuvallinen. Juuri noina päivinä Jeesus yhdisti lähetyskäskyyn lupauksen Pyhän Hengen vuodattamisesta. He saisivat tehtäväänsä voiman korkeudesta (Luuk 24:49).

23.Jeesus tuli kantamaan ja ottamaan pois maailman synnin (1:29). Nyt hän antoi apostoleille synninpäästön vallan. Jeesuksen opetuslapsi ei voi puhdistaa ketään synnistä. Mutta niin kuin Vt m aikana pappi saattoi julistaa pitalisen puhtaaksi, Jeesuksen opetuslapsi voi julistaa syntiselle puhdistuksen ja anteeksiantamuksen. Kun seurakunta elää Jeesuksen tahdon mukaan, päästöavainta käytetään usein. Joutuessaan joskus kohtaamaan kovaa paatumusta kristitty voi saada vaikean tehtävän käyttää sitomisen valtaa.

24.Tämä kertomus Tuomaasta on vain Johanneksella. Ei tiedetä, miksi Tuomas ei ollut paikalla.

25.Luultavasti he kertoivat tämän heti Jeesuksen ilmestymisen jälkeen. Tämä oli ennenkuulumaton uutinen Tuomaalle. Hän kieltäytyi uskomasta näitä ystäviään ja veljiään, jotka hän niin hyvin tunsi.

26."Kahdeksan päivää" on tavallinen viikkoa tarkoittava sanonta. Tämäkin tapahtui sunnuntaina. Jeesus palasi heidän luoksensa ja toivotti rauhaa. He olivat "huoneessa". He eivät varmastikaan siihen aikaan uskaltaneet kokoontua ulkosalla Jerusalemissa eivätkä sen lähistöllä. Edellisellä kerralla mukana olleet kymmenen opetuslasta olivat iloinneet koko viikon, kun taas Tuomas oli käynyt uskon ja epäuskon taistelua. Ulkonaiset olosuhteet olivat samat kuin edellisellä kerralla (j. 19), mutta nyt Tuomaskin oli mukana.

27.Jeesuksen Tuomaalle lausumissa sanoissa on lempeää nuhdetta, mutta ennen kaikkea rakkautta. Jeesuksen haavat olivat vielä avoimet, ja kyljessä olevan haavan täytyi olla suuri, koska hän puhui käden pistämisestä siihen. Vai halusiko Jeesus lähinnä toistaa Tuomaan sanat, j. 25, jotka hän oli kuullut, vaikkei silloin ollutkaan näkyvänä heidän keskellään?

28.Tuomaan sanat kertovat yllättyneisyydestä, ilosta, uskosta ja palvonnasta. Näillä sanoilla epäilijä tunnusti Jeesuksen jumaluuden. Sanan "minun" käyttäminen osoittaa, että hän todella uskoi. Hänellä oli ollut vaikeammat epäilykset kuin toisilla. Nyt hän osoitti myös suurempaa uskoa kuin he. Ei sanota, koskiko Tuomas Jeesuksen haavoja. Nyt hän jo uskoi koskettamattakin. Vrt. 1 Joh 1:1.

29.Jeesuksen sanoihin sisältyi sekä varoitus, nuhde että vakava kehotus. Olisi ollut parempi, jos Tuomas olisi uskonut viikkoa aikaisemmin, kun hänen veljensä todistivat hänelle. Hän ei ollut vielä ymmärtänyt Jumalan valtakunnan yleistä periaatetta: uskoa näkemättä.

Evankeliumin tarkoitus

30.Johanneksen kuvaamat tunnusteot ovat vain pieni valikoima kaikesta siitä, mitä Jeesus teki. Muut evankelistat ovat kertoneet monista ihmeistä ja tunnusteoista, joita Johannes ei mainitse.

31.Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen nimenomainen tarkoitus oli, että sen lukijat näkisivät ja ymmärtäisivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja syntisten Vapahtaja, ja että he saisivat häneen uskomalla iankaikkisen elämän. Vrt. 1:12. Näin pitäisi tapahtua, jotta sekä Jeesuksen aikalaiset että jälkimaailma voisivat todeta historiallisen Jeesuksen ja kristillisen seurakunnan Kristuksen olevan sama henkilö. "Elämä" on iankaikkinen elämä, joka niin usein mainitaan tässä evankeliumissa. Se voidaan kokea vain Jeesuksen Kristuksen nimen voimasta, hänen, joka on Jumalan Poika. "Nimi" tarkoittaa tässä, kuten usein muuallakin, koko sitä ilmoitusta, joka meillä on Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Vaikuttaa siltä, kuin Johannes olisi aikonut päättää kirjansa tähän. Nämä kaksi jaetta muodostaisivat luonnolliset loppusanat hänen evankeliumilleen. Mutta ennen kirjansa julkaisemista hän kirjoitti vielä luvussa 21 olevan päätösosan. 

Sivun alkuun                                             Luku 21