Luku 19

Pilatus ruoskittaa Jeesuksen 1-3 ja koettaa päästää hänet irti, mutta tuomitsee kuitenkin hänet lopulta 4-16. Jeesus ristiinnaulitaan 17-24; hän uskoo äitinsä Johannekselle 25-27 ja antaa henkensä 28-30; hänen kylkensä lävistetään 31-37, ja hänet haudataan 38-42.
1Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet. 2Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan 3ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas"; ja he antoivat hänelle korvapuusteja.
4Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä". 5Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!" 6Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä". 7Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi". 8Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä enemmän 9ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei hänelle vastannut. 10Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?" 11Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi." 12Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan". 13Kun Pilatus kuuli nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata. 14Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!" 15Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".
(V. 16-30 vert. Matt. 27:31-50. Mark. 15:20-37. Luuk. 23:26-46.)
16Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.
17 Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi. 18Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle. 19Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". 20Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. 21Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas'." 22Pilatus vastasi: "Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin".
23Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu. 24Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen:
 
"He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni
ja heittivät minun puvustani arpaa".
 
Ja sotamiehet tekivät niin.
25Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. 26Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!" 27Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.
28 Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano". 29Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. 30Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 Koska silloin oli valmistuspäivä, niin — etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri — juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. 32Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. 33Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, 34vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
35Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. 36Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako". 37Ja vielä sanoo toinen kirjoitus:
 
"He luovat katseensa häneen,
jonka he ovat lävistäneet".
(V. 38-42 vert. Matt. 27:57-60. Mark. 15:42-46. Luuk. 23:50-53.)
 
38 Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. 39Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. 40Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. 41Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu. 42Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

*****************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 19:1-37)

1.Pilatus tiesi Jeesuksen olevan syytön, mutta hän ei halunnut olla oikeudenmukainen ja vapauttaa häntä. Jeesusta oli jo pahoinpidelty ja pilkattu kahdesti, ensin Kaifaan luona (Luuk 22:63) ja sitten Herodeksen edessä (Luuk 23:11). "Ruoskia" on kauhistuttava sana. Näin kohdeltiin häntä, joka oli tehnyt vain hyvää.

2.Inhimillisellä julmuudella ei ole rajoja. Pian kuolevaa vankia voitiin huoletta herjata ja häväistä. Jeesus kantoi piikkikruunua, jotta me saisimme kerran kirkkauden kruunun. Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta, mutta hänet kruunattiin kirouksen tunnuksella (1 Moos 3:18).

3.Tervehdyskin oli pilkkaa. He matkivat sitä tervehdystä, jolla Rooman keisarille osoitettiin kunnioitusta - ave imperator. Käytöksellään he eivät halunneet ivata vain Jeesusta, vaan koko Juudan kansaa. He pitivät häntä juutalaisten Messias-toivon edustajana. "Antaa korvapuusteja (rapisma)", voi tarkoittaa lyömistä joko kepillä tai kädellä. Sana ilmentää enemmänkin häpäisemistä kuin pahoinpitelyä.

4.Sotilaat menivät niin pitkälle kuin Pilatus salli. Nyt hän lähti palatsista ja palasi juutalaisten luo. Pilatus kulki edellä, ja Jeesus vietiin hänen jäljessään ulos. Hän sanoi Jeesuksen olevan vaaraton henkilö, joka ei vaatinut itselleen valtakuntaa eikä valtaa tässä maailmassa. Kurituksen hän oli ansainnut, mutta ei sentään kuolemaa, arveli Pilatus. Kolme kertaa Johannes mainitsee Pilatuksen sanoneen, ettei havainnut Jeesusta mihinkään rikokseen syylliseksi. Vrt. 18:38 ja 19:6.

5.»Katso ihmistä!» Sanoihin saattaa sisältyä sekä sääliä että halveksuntaa. Katsokaa ihmistä, jota te syytätte halusta päästä kuninkaaksi! Jos hänen sanoissaan oli sääliä, hän tahtoi saada heidät ymmärtämään, että hänen jo antamansa kuritus oli täysin riittävä. Jeesuksen tässä kokema häväistys oli osa ristin kärsimystä ja nöyryytystä, ja hän kesti sen rajattoman kärsivällisenä (Hebr 12:2). Pilatus epäonnistui täydellisesti pyrkimyksessään. Ehkä hän sääli Jeesusta, mutta hän ei tiennyt seisovansa historian suurimman hahmon edessä, Ihmisen Pojan, joka oli samalla Jumalan Poika.

6.Pilatus ei päässyt asiassa eteenpäin. Jeesuksen vihamiehet eivät taipuneet, mikäli maaherran tarkoitus oli herättää sääliä. He halusivat hänelle vain kuolemaa. Sana "ristiinnaulitse" sisälsi vaatimuksen, että Jeesus tuomittaisiin kuolemaan roomalaisen tavan mukaan. Pilatuksen vastauksessa on ärtymystä ja kärsimättömyyttä. Hän ikään kuin pyysi, etteivät he vaivaisi häntä enää. Hän ei havainnut Jeesuksessa mitään syytä, joten he saisivat itse rangaista häntä.

7.Juutalaiset ryhtyivät uudelleen syyttämään Jeesusta. Poliittinen syyte oli epäonnistunut. Pilatus ei halunnut tuomita Jeesusta kuolemaan hänen kuninkuudestaan. Siksi he syyttivät nyt häntä jumalanpilkasta ja heidän oman lakinsa rikkomisesta. Pilatuksen sanoihin, että heidän pitäisi itse ristiinnaulita hänet, he eivät suhtautuneet vakavasti. He tiesivät, ettei heillä ollut siihen laillista oikeutta. Heidän tarkoittamansa laki on 3 Moos 24:16. Tässä ei kuitenkaan sanota mitään ristiinnaulitsemisesta. Siinä puhutaan kivittämisestä, mutta siitä he eivät maininneet mitään Pilatukselle.

8.Pilatus hätääntyi yhä enemmän. Ajatus, että tämä rauhallinen ja lempeä vanki voisi olla yliluonnollinen olento, vapisutti taikauskoista roomalaista. Jospa hänen edessään oli joku jumala? Sanat "vielä enemmän" osoittavat hänen pelänneen koko ajan. Hänen pelkoaan lisäsivät varmasti myös seuraukset, joita oikeudenkäynti saattaisi aiheuttaa kansan keskellä.

9.Tilanne oli niin vakava, ettei Pilatus halunnut sanoa mielipidettään, ennen kuin oli puhunut uudelleen vangin kanssa. »Mistä sinä olet?» merkitsee oikeastaan: »Kuka sinä olet?» Pilatus tarkoitti, oliko hän taivaasta tullut vai maallinen olento. Oliko hän jumala vai ei? Hän halusi tietää sen nyt, heidän ollessaan kahden, voidakseen ratkaista asian. Tähän saakka Jeesus oli vastannut maaherran kysymyksiin. Nyt hän vaikeni, niin kuin hän oli aikaisemmin vaiennut ylimmäisen papin edessä (Matt 26:63). Syy oli varmasti Pilatuksessa. Hän ei ansainnut vastausta, ja siksi hän ei sitä saanut. Hän oli saanut tilaisuutensa ja käyttänyt sen väärin.

10.Pilatus muistutti omasta arvovallastaan. Hän oli tottunut siihen, että vangit nöyristelivät hänen edessään ja suostuivat mihin hyvänsä päästäkseen rangaistuksesta tai saadakseen mahdollisimman lievän tuomion. Jeesuksen vaikenemista hän ei voinut ymmärtää. Pilatuksella oli ehkä myös tunne, että vaikenemiseen sisältyi nuhde. Tosin hän oli mahtava herra ja suuren Rooman valtakunnan edustaja, mutta hän oli myös kansanjoukon orja. Hän puhui vallastaan, mutta hän tiesi itsekin, miten peloissaan hän oli ja kyvytön tekemään itsenäisiä päätöksiä.

11.Jeesuksen vastaus ilmensi todellista arvovaltaa. Hän puhui rauhallisesti ja arvokkaasti. Hän muistutti roomalaiselle, miten vähän tämä tiesi käsiteltävästä asiasta, ja sanoi kavaltajan syyllisyyden olevan suuremman kuin Pilatuksen. Nämä olivat Jeesuksen viimeiset sanat oikeudenkäynnin aikana. "Joka jätti minut" on tulkittu eri tavoin. Toiset uskovat sanojen tarkoittavan Juudasta, toiset ylipappi Kaifasta. Todennäköisimmin Jeesus ajatteli ylipappien edustamaa koko Juudan kansaa. Sanat osoittavat, että syntejä on eri suuruisia. Kaikki eivät ole yhtä syntisiä, vaikka kaikki ovat tehneet syntiä. Pilatus seisoi tässä keisarin edustajana, ja hän oli saanut valtansa sekä keisarilta että Jumalalta. Hänen piti toteuttaa tehtävässään kummankin tahtoa.

12.Pilatus oli koko ajan toivonut voivansa päästää Jeesuksen vapaaksi. Nyt hän "koetti" tehdä sen mahdolliseksi. Johannes ei mainitse, mitä keinoja hän yritti, mutta ilmeisesti hän jätti Jeesuksen palatsiin ja palasi ulos vedoten kansaan. Mutta Pilatuksen päättäväisyys heikkeni heidän syyttäessään häntä uskottomuudesta keisarille.

13."Nämä sanat" tarkoittavat juutalaisten viittausta keisariin. Kun Pilatusta painostettiin näin voimakkaasti, hän tunsi tilanteen toivottomaksi. Hänen oli suostuttava juutalaisten vaatimukseen. Jälleen hän toi Jeesuksen heidän eteensä ja istuutui itse korokkeelle, joka oli pystytetty "Litostrotonille" eli "Gabbatalle" palatsin eteen. Edellinen nimi on kreikkaa ja tarkoittaa 'kivetty paikka'. Jälkimmäinen nimi on arameaa ja merkinnee 'kukkula'.

14.Tässä on kysymys pääsiäisaterian valmistuksesta. "Valmistuspäivä" on pääsiäisviikolla suurta sapattia edeltävä päivä. Vrt. Mark 15:42. Kaikilla juutalaisilla juhlilla oli »aattonsa» eli valmistuspäivänsä. Markus sanoo 15:25:ssä, että oli noin kolmas hetki, kello yhdeksän aamupäivällä, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Jos Johannes olisi noudattanut roomalaista ajanlaskua, Pilatus olisi sanonut Jeesusta kuninkaaksi jo kello kuusi aamulla. Ottaen huomioon, mitä kaikkea oli tapahtunut jo aikaisemmin aamulla, olisi ollut outoa, jos ristiinnaulitseminen olisi suoritettu niin varhain. Markuksen ja Johanneksen kertomusten näennäiselle ristiriitaisuudelle on olemassa selitys. Juutalaiset jakoivat päivän kaksitoista tuntia neljään jaksoon. Kello kuuden ja yhdeksän välistä aikaa aamulla sanottiin kolmanneksi hetkeksi. Yhdeksästä kahteentoista oli kuudes hetki. Eri sanonnoillaan sekä Johannes että Markus voivat sanoa ristiinnaulitsemisen tapahtuneen kello yhdeksän tienoilla. "Noin (hèsei)" ei tarkoita täsmälleen vaan suunnilleen kuudetta hetkeä.

15.Nytkään Pilatuksen vetoomuksella ei ollut hänen toivomaansa vaikutusta. Juutalaiset päinvastoin ärtyivät kuullessaan hänen sanovan Jeesusta heidän kuninkaakseen. He esittivät vaatimuksensa uudelleen, nyt entistä kiihkeämmin. Ylipappien vastaus osoittaa heidän edustaneen langennutta ja sokeaa kansakuntaa. He, jotka kerran olivat tunnustaneet, että Herra, heidän Jumalansa, oli kuningas, myöntyivät nyt pakanakeisarin alaisuuteen. Matt 27:24:n mukaan Pilatus juutalaisen tavan mukaisesti pesi nyt kätensä osoittaakseen viattomuutensa.

16.Oikeudenkäynti päättyi tähän. Pilatus oli esittänyt viimeisen vetoomuksensa. Vielä tämänkin kerran juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen. Vrt. Luuk 23:24. Jeesus luovutettiin nyt muodollisesti Rooman valtiovallan edustajille. Heillä oli lupa ristiinnaulita hänet. Pilatuksen omat roomalaiset sotilaat toimeenpanivat teloituksen.

Ristiinnaulitseminen

17.Roomalaisilla oli tapana pakottaa ristiinnaulittavat rikolliset kantamaan itse ristinsä teloituspaikalle. Vain Johannes mainitsee Jeesuksen kantaneen itse ristiään. Muut evankelistat mainitsevat tässä yhteydessä Simon Kyreneläisen. Jeesus kantoi itse ristiä lähdettäessä Gabbatalta; Simon joutui ottamaan sen Jeesuksen väsyttyä. Roomalaisilla oli oikeus pakottaa toinen kantajaksi. Via Dolorosa, tuskien tie, johti luultavasti paikalle, jossa nyt on Pyhän haudan kirkko. Jotkut uskovat sen johtaneen enemmän oikealle, Damaskon portista nk. Gordonin Golgatalle. Vaikka tämä jälkimmäinen paikka vaikuttaa kokonaisuutena aidommalta, tosiasiat puoltavat kuitenkin sitä käsitystä, että Pyhän haudan kirkko on historiallisista syistä todennäköisesti oikea. Nykyisen Pyhän haudan kirkon rakennutti tälle paikalle jo 300-luvulla keisarinna Helena. Tuskin paikasta olisi erehdytty niin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Perimätietoa varmasti vaalittiin. Tällainen oli tapa. Tosin roomalaiset olivat häpäisseet haudan täyttämällä sen maalla ja rakentamalla sen päälle Afroditen temppelin. Kun se purettiin keisarinna Helenan käskystä, löydettiin Kristuksen hauta. Tätä taustaa vasten Gordonin Golgata näyttää myöhemmältä ajalta peräisin olevalta ajatusrakennelmalta, sehän perustuu englantilaisen everstin Charles G. Gordonin näkemykseen.

18.Sekä Jeesuksen kädet että jalat naulittiin kiinni (Ps 22:17), ja sen jälkeen risti pystytettiin maahan kaivettuun kuoppaan. Kuolema ristillä oli hidas ja tuskallinen. Ristiinnaulittu saattoi elää kaksi tai kolmekin vuorokautta. "He" tarkoittaa roomalaisia sotilaita, jotka panivat teloituksen täytäntöön. Toiset kaksi, jotka ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa, olivat pahantekijöitä. Tällä haluttiin julkisesti osoittaa, ettei Jeesus ollut pahimpia rikollisia parempi. Jes 53:12 toteutui.

19.Tavan mukaan ristiin kiinnitettiin taulu, josta ilmeni tuomitun rikos. Vain Johannes sanoo nimenomaan Pilatuksen itse toimittaneen kirjoituksen Jeesuksen yläpuolelle. Todennäköisesti Pilatus halusi loukata tällä tekstillä juutalaisia, mutta hänen vaikuttimistaan riippumatta tekstin sisällön määräsi Jumala itse.

20.Johannes oli tapahtuman silminnäkijä. Hänen kuvauksensa on yksityiskohtainen. Hän pani merkille, että monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, joka oli laadittu juutalaisten kielellä, hepreaksi, maailmankielellä, kreikaksi, ja Rooman maailmanvaltiaiden kielellä, latinaksi. Tekstin sanamuodon esiintyminen kaikissa evankeliumeissa hiukan erilaisena voi johtua siitä, että se oli erilainen eri kielillä.

21.Juutalaisten uskonnollisia johtajia kirjoitus luonnollisesti ärsytti. He tunsivat siihen sisältyvän ivan eivätkä pitäneet siitä, että juutalaisten ilmoitettiin näin ristiinnaulinneen kuninkaansa, nyt kun ihmisiä oli tullut kaikkialta maailmasta viettämään pääsiäisjuhlaa.

22.Juutalaiset olivat ärsyttäneet Pilatusta, kun eivät halunneet suostua hänen ehdottamiinsa sovitteluratkaisuihin oikeudenkäynnin kuluessa. Tähän päällekirjoitukseen saattoi kätkeytyä kosto. He olivat painostaneet hänet tuomitsemaan viattoman ja vanhurskaan miehen. Nyt hän ei taipunut vähääkään pitemmälle. Maaherran päättäväinen asenne näyttää ihmetyttäneen juutalaisten johtajia. He eivät olleet aikaisemmin huomanneet hänessä sellaista piirrettä. Mutta Pilatus toimi aivan oikein. Ylipapit itse olivat syyttäneet Jeesusta siitä, että hän sanoi olevansa juutalaisten kuningas. Tämän syytteen perusteella Pilatus oli hänet tuominnut. Syyttäjät saivat nyt vastata asiasta.

23.Sotilaat olivat suorittaneet verisen tehtävänsä, ja nyt he tapansa ja oikeutensa mukaan jakoivat ristiinnaulitun vaatteet keskenään. Kaikki neljä evankelistaa mainitsevat tästä, mutta Johannes kertoo enemmän yksityiskohtia. Ilmeisesti hän oli ainoa, joka uskalsi tulla niin lähelle, että näki tapahtumien jokaisen yksityiskohdan.

24.Sotilaat tiesivät, ettei ristillä riippuja enää tarvitsisi vaatteita. Sitä vastoin he eivät tienneet, että sekä jakamalla vaatteet että heittämällä niistä arpaa he toteuttivat pienintä yksityiskohtaa myöten Ps 22:19:ssä olevan ennustuksen. Tämä olikin heidän käyttäytymisessään tärkeintä. Kun ensimmäinen Aadam oli langennut syntiin ja hänet ajettiin pois paratiisista, Jumala antoi hänelle vaatteet, joilla hän sai kätkeä alastomuutensa. Kun viimeinen Aadam kuoli meidän syntiemme vuoksi ja tuli kiroukseksi meidän puolestamme, hänet riisuttiin.

25.Raakojen sotilaiden vastakohtana olivat nämä naiset, jotka halusivat olla viimeiseen asti lähellä Jeesusta. Rakkaus on väkevä kuin kuolema. He osoittivat suurta rohkeutta. Kaikkein pisimpään Jeesuksen ristin luona viipyivät naiset, ja naiset olivat ensimmäisinä hänen haudallaan. Marian Simeonilta temppelissä kuulemat sanat (Luuk 2:35) toteutuivat nyt täydellisemmin kuin koskaan ennen.

26.Johanneskin oli ristin luona, mutta kuten tavallista hän ei mainitse itseään nimeltä. Ei edes tuskan kauheimpana hetkenä Jeesus unohtanut rakkaitaan. Hän oli rukoillut surmaajiensa puolesta. Hän oli vastannut parannusta tekevän ryövärin rukoukseen. Nyt hän kohdisti huomion äitiinsä. Hän ohitti omat veljensä, jotka eivät olleet halunneet uskoa häneen Messiaana, ja uskoi hänet Johanneksen huostaan. Tämä oli luultavasti hänen opetuslapsistaan ainoa, jolla oli rohkeutta seistä ristin juurella naisten kanssa. Joosef oli nähtävästi jo kuollut. Muutoin Maria ei olisi tarvinnut huoltajaa.

27.Johannes sai tässä suuren luottamustehtävän. "Kotiinsa" on oikeastaan epämääräinen sanonta, joka merkitsee 'omiinsa'. Mikään ei viittaa siihen, että Johanneksella olisi ollut oma koti Jerusalemissa. Hänen kotinsa on täytynyt olla Galileassa. Johannes vei Marian mukanaan Golgatan kaamealta näyttämöltä. Jakeiden 27 ja 28 ilmoittamien tapahtumien välillä kului useita tunteja. Maria mainitaan enää yhden kerran tämän jälkeen Ut:ssa, Apt 1:14:ssa. Perimätieto kertoo hänen muuttaneen Johanneksen mukana Efesoon.

28.Jeesuksen järjestettyä äitinsä tulevaisuuden hänellä ei ollut enää mitään maallisia huolenaiheita. Golgatan ylle laskeutui synkkä pimeys. Se kesti kolme tuntia. Pimeyden laskeuduttua Jeesus huusi tuskaisena: »Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?» (Matt 27:46). Sitä Johannes ei ehkä ollut kuulemassa. Juuri ennen pimeyden hälvenemistä Jeesus huusi: »Minun on jano.» Jano oli ristiinnaulittujen vaivoista vaikeimpia. Tämän huudon kuuluessa Johannes oli jälleen Golgatalla. Seitsemästä ristillä lausumastaan lauseesta Jeesus sanoi kolme ennen pimeyden tuloa ja neljä sen aikana ja jälkeen. Jeesus "tiesi". Hän kuoli vapaaehtoisesti (10:18). Mitään ei tapahtunut sattumalta hänen elämässään.

29.Tämä juoma oli hapanta viiniä "(oksos)", joka oli roomalaisten sotilaiden tavanomainen juoma. "He" tarkoittaa vartiossa olleita sotilaita, jotka antoivat hänelle omaa juomaansa. Se oli vain janontunnetta sammuttavaa. Tämä sama juoma mainitaan Matt 27:48:ssa. Sitä huumaavaa tai kipuja lievittävää juomaa, jota hänelle tarjottiin Matt 27:34:n mukaan, hän kieltäytyi ottamasta. Hän halusi kärsiä ja kuolla täysin tajuissaan.

30."Se on täytetty" on kreikaksi yksi ainoa sana, "tetelestai" sanasta "teleè", 'saattaa päätökseen'. Yksinkertaisesti, arvokkaasti ja selityksittä Johannes kuvaa tapahtumia. Nyt oli sovitustyö, pelastustyö täytetty. Jumalan tahto oli toteutunut. Vt:n ennustukset Messiaan ensimmäisestä tulemisesta olivat täyttyneet. Jeesus oli suorittanut tehtävänsä päätökseen, ja nyt hän luovutti itsensä kuolemalle.

31.Mooseksen lain mukaan ruumiit oli otettava alas ennen auringonlaskua, 5 Moos 21:22-23. Juutalaisten johtajat, jotka olivat painostaneet Pilatusta ristiinnaulituttamaan Jeesuksen, vaativat nyt ruumiiden alas ottamista. Ei ollut harvinaista, että ristiinnaulitun rikollisen kuolemaa joudutettiin murskaamalla hänen sääriluunsa, jolloin jaloilla ponnistamalla ei enää voinut estää tukehtumista. Alkavaa sapattia sanottiin "suureksi", koska se osui samaksi päiväksi pääsiäisen kanssa. Sen tähden oli kaksinkertainen syy ruumiiden ottamiseen ristiltä ennen auringonlaskua, jolloin sapatti alkoi.

32.Pilatus suostui juutalaisten pyyntöön, ja sotilaat rikkoivat heti kummankin rikollisen sääriluut. Ei tiedetä, miksi he aloittivat ryöväreistä. Näkivätkö he heti, että Jeesus oli kuollut? Vai pelkäsivätkö he lähestyä häntä kaiken sen jälkeen, mitä olivat nähneet ja kuulleet hänestä? Sekään ryöväri, joka oli juuri ottanut vastaan Jeesuksen armon, ei säästynyt tältä julmalta käsittelyltä, mutta hänen henkensä siirtyi samana päivänä paratiisiin.

33.Tämä on ensimmäinen todiste siitä, että Jeesus oli kuollut. Sotilaat "näkivät" sen. He olivat tottuneita teloituksiin eivätkä erehtyneet tällaisessa asiassa. Jeesus kuoli oltuaan ristillä kuusi tuntia. Jeesuksen vastustajat eivät voineet sanoa, ettei hän olisi kuollut ristillä. Roomalaiset sotilaat olivat sen todistajia, että sinä päivänä keskimmäisellä ristillä riippui kuollut mies.

34.Tässä on toinen todiste siitä, että Jeesus oli todella kuollut. Yksi sotilaista halusi varmistua siitä ja työnsi keihäänsä hänen kylkeensä, jolloin siitä vuoti verta ja vettä, mikä osoitti hänen sydämensä haljenneen. Hän oli kuollut.

35.Sanonta ei voi viitata kehenkään muuhun kuin Johannekseen itseensä. Hän kertoo asiasta, jonka hän on nähnyt omin silmin eikä vain kuullut toisilta. Voidaan kysyä, tarkoittaako hän sanalla "se" vain vettä ja verta, vai kaikkea ristillä tapahtunutta. Seuraava jae valaisee asiaa.

36.Johannes näki profeetallisten sanojen täyttyvän silmiensä edessä. Messiaan luita ei lyöty rikki, 2 Moos 12:46 ja Ps 34:21.

37.Mutta heidän piti lävistää hänet, Sak 12:10. Tätä yksityiskohtaista kirjoitusten täyttymistä Johannes piti hyvin tärkeänä. Sakarjan sana kävi toteen, mutta vain osittain. Eivät vain roomalaiset sotilaat luoneet katsettaan häneen, jonka olivat lävistäneet. Sama on myös profetia Israelin tulevasta kääntymyksestä. Vaikka keihään varressa oli roomalainen sotamies, juutalaiset varsinaisesti olivat koko tapahtuman alullepanijat.

Jeesuksen hautaaminen

38.Kaikki neljä evankelistaa kertovat yksityiskohtaisesti Jeesuksen hautaamisesta. Kaikki neljä sanovat myös Joosef Arimatialaisen ottaneen päävastuun tästä tehtävästä. Hän oli rikas mies (Matt 27:57). Hän odotti Jumalan valtakuntaa (Mark 15:43). Hän oli neuvoston jäsen ja hyvä ja hurskas mies (Luuk 23:50). Johannes sanoo hänen olleen Jeesuksen salainen opetuslapsi. Joosefista kerrotaan vain Jeesuksen hautauksen yhteydessä. Arimatia oli kaupunki Juudeassa, todennäköisesti sama kuin Ramataim, profeetta Samuelin syntymäkaupunki. Joosef kunnioitti Jeesusta, kun tämän omat apostolit jättivät hänet. Hän osoitti suurempaa rohkeutta ja rakkautta kuin Jeesuksen läheisimmät ystävät. Hän tunnusti hänet hetkellä, jolloin tällaiseen tekoon liittyi suuri vaara. Ja koska Jeesus oli kuollut, ei ollut mitään toivoa, että hän voisi puolestaan tehdä jotakin Joosefin hyväksi. Pilatus näyttää olleen kiitollinen Joosefin pyynnöstä saada huolehtia Jeesuksen ruumiista. Joosef halusi järjestää Jeesukselle kunniallisen hautauksen.

39.Tässä tapaamme vielä erään hallitusmiehen, toisen salaisen opetuslapsen. Kukaan muu evankelista ei mainitse Nikodeemusta. Johanneksella on hänestä kolme kertomusta, 3:1 ss. ja 7:50 ss., josta jo näkyy Nikodeemuksen rohkeus. Nyt hän ilmaisi entistä selvemmin käsityksensä Jeesuksesta.

40.Kuolleita ei pantu arkkuihin. Heidät kiedottiin käärinliinoihin, joihin pantiin mirhaa ja aloeta, mutta ei egyptiläiseen tapaan balsamoitu. Liinavaatteen osti Joosef (Mark 15:46). Nikodeemus lahjoitti hyväntuoksuiset yrtit, j. 39. Alennustilansa aikana Jeesus oli kaksi kertaa rikas, synnyttyään saadessaan tietäjien lahjat ja kuoltuaan rikkaiden miesten haudatessa hänet. Jakeen loppuosan tieto osoittaa, ettei Johannes kirjoittanut yksinomaan juutalaisille.

41.Hauta kuului Joosefille (Matt 27:60). Jeesuksella ei ollut kotia, jota hän olisi voinut sanoa omakseen, ja hänet haudattiin toisen omistamaan hautaan. Ensimmäinen Aadam lankesi syntiin puutarhassa. Toinen Aadam voitti puutarhassa.

42.Näillä kahdella ystävyksellä oli vähän aikaa, sillä Jeesus kuoli kello kolme ja kuudelta päivä oli ohi. Tuon lyhyen ajan kuluessa heidän piti neuvotella Pilatuksen kanssa ja järjestää kaikki muu. Näyttää sattumalta, että Jeesus sai juuri sen haudan, mutta Jes 53:9:n piti täyttyä. Vrt. 2 Aik 16:14. 

Sivun alkuun                                                    Luku 20