Luku 17

Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous

Jeesus rukoilee itsensä 1-5, opetuslastensa 6-19 ja kaikkien uskovien edestä 20-26.
1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; 2koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. 3Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. 4Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. 5Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. 7Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. 9Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun — 10ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun — ja minä olen kirkastettu heissä. 11Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. 12Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. 13Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. 14Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. 15En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. 16He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. 17Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. 18Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; 19ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, 21että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. 22Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä — 23minä heissä, ja sinä minussa — että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. 24Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. 25Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt. 26Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

****************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 16:33-17:26)

Ylimmäispapillinen rukous

1.Jeesuksen jäähyväispuhe opetuslapsille on selvästi erilainen kuin tämä hänen rukouksensa taivaalliselle Isälleen. Siitä, että hän "nosti silmänsä taivasta kohti" voidaan päätellä heidän olleen taivasalla (ks. 14:31). Jälleen hän sanoi hetkensä tulleen, vrt. 12:23 ja 27. Ilman ristiä Jeesus ei olisi voinut tulla kirkastetuksi. Niinpä hän oikeastaan pyysi tässä ristiä itselleen.

2.Kirkastamiseen kuului myös, että Jeesus sai "valtaansa kaiken lihan" (Matt 28:18). Se tarkoittaa hallintavaltaa kaikkien ihmisten yli. Se oli Isän lahja Pojalle, kun tämä tuli ihmiseksi, lihaksi. »Kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle» (Ef 1:22).

3."Iankaikkinen elämä", joka on avautunut Isän ja Pojan kirkastamisen kautta, määritellään tässä Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemiseksi ja yhteydeksi heidän kanssaan. Isä ja Poika ovat olemukseltaan ja voimaltaan yhtä. Lähettäjän ja lähetetyn välillä ei ole ristiriitaa.

4.Jeesus ilmoitti Isän pelastussuunnitelman täyttämällä sen "työn", jonka Isä oli antanut hänen suoritettavakseen. Tämä työ tapahtui kokonaan ihmisten hyväksi, mutta sillä oli myös korkeampi tarkoitus, Jumalan kirkastaminen. Jeesuksen työ tuli täydelliseksi sovituskuolemassa. Jeesus tiesi sen, ja nyt tämä loppuvaihe oli edessä. Jumala oli kirkastettu luomakunnassaan ja teoissaan, mutta vielä enemmän Pojassaan - hänen olemuksessaan (Hebr 1:3), teoissaan (Matt 9:8) ja sanoissaan (Matt 11:25).

5.Jeesus puhui tässä Isän kanssa ennaltaolostaan, eikä hän pyytänyt vain entisen paikkansa saamista takaisin kirkkaudessa hänen luonaan. Ihmiseksi tullessaan hän sai todellisen ihmisluonnon, ja hänen jumalallinen kirkkautensa oli kätketty. Nyt, kun hänen sovitustyönsä oli suoritettu, hän olisi edelleen Ihmisen Poika, mutta saisi jälleen jumalallisen kirkkautensa.

6.Rukoiltuaan omasta puolestaan Jeesus rukoili kaikkien opetuslastensa puolesta (jj. 6-19). Jumala on nimessään tullut meitä niin lähelle, että voimme ottaa hänet vastaan sydämiimme. Jumalan nimi on »Minä olen» (2 Moos 3:14), ja Jeesus on antanut sisällön tälle nimelle. Opetuslapset olivat Jeesuksen työn esikoishedelmää. Myös jakeessa 2 mainitaan, että heidät on annettu Jeesukselle, kuten kaikki muutkin uskovat. Ks. myös 6:37 ja 44.

7.Kaikki opetuslasten aikaisemmin saama tieto saavutti huippunsa siinä, mitä heille nyt selvisi (16:30). He olivat uskoneet jo alusta alkaen, mutta mitä kauemmin he olivat hänen yhteydessään, sitä vakuuttuneemmiksi he tulivat siitä, että kaikki, mitä Jeesuksella oli, oli peräisin Isältä.

8."Sana" ei tässä ole "logos", kuten esipuheessa, vaan "rêma", puhuttu sana. Jeesuksen julistuksessa sekä ajatukset että niitä ilmaisevat sanat ovat kaikki lähtöisin Jumalasta. Jeesuksen puhuessa opetuslapset kuulivat Jumalan oman äänen. Opetuslapset olivat ymmärtäneet, että Jeesus oli lähtenyt Jumalan luota! Mutta heidät täytyi johdattaa uskomaan täydellisesti siihen Jeesukseen, joka on kuoltuaan ja noustuaan kuolleista palannut Jumalan luo. Muutoin heidän uskonsa olisi jäänyt vain puolinaiseksi.

9.Jeesuksen rukous opetuslastensa puolesta ei koskenut vain heitä. Hän rukoili myöhemmin kaikkien niiden puolesta, jotka tulevat uskoon (j. 20). Hän oli rukoillut jopa vastustajiensa (Luuk 23:34) ja pahantekijöiden puolesta (Jes 53:12). Ja meitä kehotetaan rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta (1 Tim 2:1). Tämä erityinen esirukous opetuslasten puolesta, joita Jeesus sanoi omikseen, voidaan ymmärtää niin, että vain hänen omillaan on mahdollisuus ottaa vastaan niitä lahjoja, joita Isä haluaa antaa lapsilleen.

10.Isän ja Pojan täydellinen ykseys on perustana opetuslasten lujalle uskolle, että he kuuluvat Jumalalle. Me kuulumme Jumalalle yhtä läheisesti kuin Isä ja Poika kuuluvat toisilleen. Voimme kaikki sanoa, että se, mitä omistamme, kuuluu Jumalalle. Jeesus saattoi sanoa asian myös kääntäen, että kaikki mikä on Jumalan, on myös hänen. Jakeen viimeistä lausetta on tarkasteltava tämän totuuden valossa. Jeesus tulee kirkastetuksi opetuslasten sydämissä silloin, kun he ovat varmoja siitä, että hän on alkuisin Isästä. Vaikka Jeesus ei sanonut, että Isäkin tulee kirkastetuksi opetuslapsissa, tämä on luonnollinen seuraus siitä, että Jeesus on kirkastettu heissä.

11.Jeesus oli menossa Isän luo. Opetuslapset jäivät sen sijaan tähän maailmaan. Näin heidän välilleen syntyi aivan uusi yhteys. Jeesuksen rukous ilmaisi, että opetuslapset joutuisivat alttiiksi erityisille vaaroille Jeesuksen lähdettyä heidän luotaan. Iankaikkisen Jumalan nimi on »Minä olen». Tämä nimi uskottiin Jeesukselle. Siinä nimessä opetuslapset varjeltuisivat hajaantumiselta, olisivat yhtä, muodostaisivat ykseyden, yhden ruumiin. Ykseyden mallina on kolminaisuus, ja yhteys on mahdotonta ilman elävää uskoa Isään ja Poikaan. Jeesus rukoilee, että he "olisivat yhtä", ei että he tulisivat yhdeksi. Jakeissa 6-10 edellytetään, että he ovat sitä. Emme voi luoda tätä yhteyttä, vain säilyttää sen (Ef 4:3).

12.Tähän saakka Jeesus oli pitänyt heistä huolta, ja hänen oli onnistunut varjella heidät. "Varjella (têreè)", 'vartioida; säilyttää, tallettaa'. Jeesus oli kantanut paljon huolta Juudaksesta. Hän oli tehnyt työtä hänen hyväkseen niin kuin muidenkin juutalaisten hyväksi. Mutta Juudas oli torjunut kaikki pelastuksen tarjoukset. Hänestä sanotaan vakavia asioita (6:70-71; 13:18; Apt 1:16-17,25), mutta emme voi rakentaa tämän jakeen varaan mitään oppia ennaltamääräämisestä kadotukseen. Sen sijaan voidaan pohtia, eikö hän kuitenkin kuulunut siihen joukkoon, joka »Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan» (Apt 2:23) oli myötävaikuttamassa Jeesuksen kuolemaan maailman sovitukseksi ja jonka puolesta Jeesus rukoili ristillä: »Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.» (Luuk 23:34).

13.Jeesus rukoili, että opetuslapsetkin iloitsisivat hänen täytetystä työstään. Heidän edessään oli tehtävä. Siinä tehtävässä he olisivat täynnä samaa iloa, jota Jeesuksen sydän oli täynnä. Heitä vihaavan maailman keskellä (j. 14) he voisivat ammentaa siitä lähteestä. "Täydellisenä (plêroè)", 'täyttää', kuvaa ääriään myöten täytettyä astiaa, josta voi jatkuvasti ammentaa.

14.Hän oli antanut heille sanansa, ja ottamalla vastaan tämän sanan he olivat saaneet osakseen maailman vihan. Tässä taas ei ole sana "rêma", kuten jakeessa 8, vaan "logos", niin kuin 1:1:ssä. Tämä ilmaisu viittaa itse Jumalan olemukseen. Sana oli muuttanut heidän asenteensa ja luontonsa, niin että he olivat Jeesuksen tavoin muukalaisia maailmassa.

15.Heitä oli mahdotonta ottaa pois maailmasta, koska heidän suoritettavanaan oli tärkeä tehtävä. "Paha" voi tarkoittaa joko pahuutta tai henkilöitynyttä pahaa. Ks. 13:2,27. Kaikki paha, mikä tässä maailmassa kohtaa Jeesuksen opetuslapsia, on lähtöisin saatanasta. Opetuslasten taistelu on taistelua »pahuuden henkiolentoja vastaan» (Ef 6:12).

16.Jeesus palaa taas jakeen 14 ajatukseen, joka johti jakeessa 15 olevaan rukoukseen. Opetuslasten erottaminen maailmasta saattoi heidät samaan asemaan, jossa Jeesus oli ollut maallisen elämänsä ajan. He kuuluivat Mestarille, ja siksi he joutuivat elämään samoilla ehdoilla kuin hän. Tästä syystä he saattoivat vaeltaa niin kuin hän ja edustaa häntä tässä maailmassa (1 Joh 2:6).

17.Mitä syvimmällä vakavuudella Jeesus erotti heidät nyt siihen lähetystehtävään, joka heidän oli suoritettava ja rukoili, että taivaallinen Isä tekisi heidät täydellisesti yhdeksi hänen kanssaan, joka on itse totuus ruumiillistuneena. Sana ja totuus liitetään tässä yhteen. »Minun sanani» 8:31 ja "sinun sanasi" tässä ovat sama sana. Se, joka etsii sanasta pelastavaa ja pyhittävää totuutta, havaitsee sen pitävän paikkansa kaikilta osin. "Pyhittää (hagiadzè)" merkitsee 'erottaa Jumalalle, vihkiä, erottaa maailmasta elämään Jumalalle'.

18.Jeesus toteutti Isänsä tehtävää maailmassa oman osuutensa loppuun asti, jolloin hän luovutti sen opetuslapsilleen. Sana "minäkin" puhuu hänen jumalallisesta arvovallastaan. Isä lähetti ja Poika lähetti. Molemmat lähettivät maailmaan, ei vain Juudan kansan keskuuteen.

19.Jeesus vihkiytyi edessään olevaan sovituskuolemaan. Hän ajatteli itsensä antamista ristillä. Hän pyhitti itsensä. Hän erottautui, luovutti itsensä, jotta opetuslapset olisivat pyhitettyjä, puhdistettuja synnin syyllisyydestä ja osallisia Pyhän Hengen pyhittävästä työstä (vrt. 1:29 ja 7:39).

20.Jeesuksen rukouksen näkökulma laajenee. Nyt sanat tarkoittavat koko kristikuntaa, kaikkia, jotka tulevat uskoon. Nämä yksitoista olivat esikoishedelmää, ja hänen työnsä tuottaisi puolestaan satoa.

21.Jakeen 11 ajatukset toistuvat tässä seikkaperäisemmin. Opetuslapset muodostavat ykseyden, ruumiin. Tämä ykseys ei ole ihmissilmin nähtävissä, mutta sen tulee näkyä hengessä ja totuudessa, yhteistyössä ja rinnakkaiselossa kunkin sukupolven opetuslasten aikana ja olosuhteissa. Se vastaa Isän ja Pojan välistä ykseyttä. On mahdotonta muodostaa yhteyttä uskovien kesken, elleivät he löydä yhteyttä Jumalan kanssa Kristuksessa Jeesuksessa.

22.Kaiken uskovien välisen yhteyden toteutumisen edellytyksenä on Pojan kirkkaus. Kysymys on siitä kirkkaudesta, joka Jeesuksella oli ennen maailman luomista ja jonka opetuslapset näkivät hänessä armona ja totuutena (1:14). Kun uskova tulee osalliseksi Kristuksesta, hän on osallinen myös tämän jumalallisesta luonnosta (2 Piet 1:4; 2 Kor 3:18). Yksi Hengen tärkeimmistä tehtävistä on saada Kristuksen muotoa uskoviin.

23."Minä heissä" -uskovat omistavat Jeesuksen kirkkauden. "Sinä minussa" - Poika omisti Isän kirkkauden täällä maailmassa. Täydellinen yhteys Isän, Pojan ja opetuslasten kesken on se hengellinen todellisuus, joka saa maailman uskomaan.

24.Pian Jeesus eroaisi opetuslapsistaan kuoleman kautta, mutta ero olisi vain tilapäinen, koska kuolemalla ei ole häneen valtaa. Hän tahtoo, että kaikki, jotka on hänelle annettu, olisivat hänen luonaan iankaikkisuudessa (1 Joh 3:2). Isä on antanut Pojalle kaikki, jotka uskovat.

25.Jeesuksen oma pyyntö oli oikeudenmukainen, ja hän vetosi Isän vanhurskauteen. Sana "dikaios" (sanasta "dikê)", 'oikea(mielinen), vanhurskas', esiintyy tämän lisäksi Johanneksen evankeliumissa vain 5:30:ssä ja 7:24:ssä, joissa se on käännetty 'oikea'. "Nämä" tarkoittaa ensi kädessä niitä yhtätoista, mutta myös kaikkia Jeesukseen uskovia, kaikkia, jotka ovat ymmärtäneet, kuka Jeesus on.

26.Lopuksi Jeesus rukoili, että opetuslapsilla olisi sama rakkaus, jolla Isä rakastaa Poikaansa. Kun heissä on jumalallinen rakkaus, silloin Jeesus on heissä. Jeesuksen rukouksen huippukohta kuvaa uskon salaisuutta ja sydämen iloa - ykseyttä Jumalan kanssa. 

Sivun alkuun                                                     Luku 18