Luku 14

Tie, totuus ja elämä

Jeesus jatkaa jäähyväispuhettaan: hän ilmoittaa menevänsä valmistamaan heille sijaa Isänsä kodissa 1-4, sanoo olevansa tie Isän tykö ja yhtä Isän kanssa 5-11 ja täyttävänsä heidän rukouksensa, kun rukoilevat hänen nimessään 12-14; lupaa heille Puolustajan Isältä 15-17, sanoo tulevansa jälleen heidän tykönsä 18-20 ja ilmoittavansa itsensä häntä rakastaville 21-24. Hän lupaa antaa heille rauhansa 25-31.
1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. 2Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 3Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. 4Ja mihin minä menen — tien sinne te tiedätte."
5Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" 6Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. 7Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
8Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme". 9Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? 10Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. 11Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, 13ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. 14Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. 16Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, 17totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. 18En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. 19Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. 20Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. 21Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
22Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" 23Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. 24Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. 26Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. 27Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. 28Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi. 29Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu. 30En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. 31Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."

*********************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 13:38-14:31)

Tie, totuus, elämä

1.Jeesus sanoi, ettei opetuslasten tarvitsisi pelätä. Hän menisi pois. Sen hän oli jo aikaisemmin ilmoittanut heille (7:33; 8:14,21; 13:33,36), mutta he eivät saisi hätääntyä. Moni asia teki heidät murheellisiksi, ensinnäkin uusi tilanne: Jeesus lähtisi heidän luotaan. Myös Juudaksen kavallusta ja Pietarin kieltämistä koskevat ennustukset saattoivat synnyttää levottomuutta. Mutta kaikesta huolimatta heillä pitäisi olla sama usko Jeesukseen kuin heillä oli Jumalaan. Usko häneen merkitsi uskoa Jumalaan. Jeesuksen sanat eivät olleet harras toivomus, vaan käsky, ja tämä käsky perustui ehdottoman varmoihin ja kestäviin tosiasioihin.

2.Jeesuksen poislähtö oli välttämätön. Hän lähti valmistamaan opetuslapsille sijaa Isän kodissa. Hän ei eronnut heistä ainaiseksi. He saisivat olla jälleen yhdessä Isän kodissa. Sinne Jeesus valmisti sijaa omilleen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Ilman tätä pelastustyötä kukaan ei voisi päästä Isän kotiin.

3."Otan teidät tyköni (paralambanè)" tarkoittaa myös: otan teidät mukaani. Hän tulee meitä hakemaan (1 Tess 4:16-17).

4.Tie on Jeesus itse (j. 6). Hän oli sanonut tämän heille jo aiemmin (10:7,9,38; 12:26,44,45,49,50). Pietari oli osoittanut, ettei hän tuntenut tietä (13:36), mutta sekä hänen että muiden olisi pitänyt ymmärtää, mistä oli kysymys.

5.Tässä seuraa toinen kysymys. Tuomas sanoi, mitä muut ajattelivat ja minkä Pietari oli jo ilmaissut (13:36-37). Hänen kysymyksensä oli johdonmukainen. Ellei tiedä päämäärää, on selvää, ettei voi tuntea tietäkään. Mutta kaiken sen jälkeen, mitä Jeesus oli sanonut, hänen olisi pitänyt tietää.

6.Samoin kuin Jeesus on ainoa Isän luo johtava ovi (10:9), hän on myös tie hänen luokseen. Tämä on yksi Johanneksen evankeliumin suurista "Minä olen (ego eimi)" -lauseista. Muut ovat 6:48; 8:12; 8:58; 10:9; 10:11; 11:25; 15:1). Jeesus ei vain ilmoita tietä, hän on tie. Hän opetti Jumalan tietä totuudessa (Mark 12:14), hän ohjaa meidän jalkamme rauhan tielle (Luuk 1:79), ja hän on valmistanut uuden ja elävän tien (Hebr 10:20). Kaiken tämän hän on voinut tehdä siksi, että hän itse on tie. Hän on tie Jumalan luota ihmisten keskuuteen ja ihmisten luota Jumalan yhteyteen. Muuta tietä ei ole. Jeesus on myös elävä totuus Jumalasta, se totuus, joka pyhittää, johdattaa ja tekee vapaaksi (8:32; 17:17). Hänellä on elämä itsessänsä (5:26), ja hän on elämän antaja (3:16; 6:33; 10:28; 11:25). Hänellä on iankaikkisen elämän sanat (6:68). Hän tuli, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys (10:10). Juutalaisen uskonnon kolme keskeistä käsitettä - tie, totuus ja elämä - saavat uuden sisältönsä Kristuksessa. Hän on ainoa Vapahtaja, Apt 4:12. Jeesus selitti olevansa tie todelliseen elämään.

7.Jeesus oli todellinen ihminen. Hänet voitiin oppia tuntemaan. Ja se, joka oppi tuntemaan hänet, oppi tuntemaan myös Jumalan, sillä tämä todellinen ihminen oli samanaikaisesti Jumalan Poika ja yhtä Isän kanssa (1:1; 10:30).

Jeesuksen teot

8.Filippus oli Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia (1:43-46). Hän oli arka ja syrjäänvetäytyvä, mutta tuona ratkaisun hetkenä hän sai lausua kaikkien opetuslasten puolesta oikeat sanat. Hän sanoi "meille". Jos he vain saisivat Mooseksen ja muiden Jumalan miesten lailla nähdä Jumalan (2 Moos 24:10-11), heiltä ei puuttuisi mitään. Mutta näille kahdelletoista oli suotu suurempi etuoikeus kuin Vanhan testamentin pyhille.

9.Alusta lähtien Filippus ja muut opetuslapset olivat uskoneet, että Jeesus oli Messias (1:45), mutta vasta vähitellen heille selvisi, mitä tämä merkitsi. Tänä synkkänä yönä he alkoivat ymmärtää, että hän oli todella Jumala ja yhtä Jumalan kanssa.

10.Saman, minkä Jeesus oli aikaisemmin sanonut juutalaisille (5:36; 10:25,37,38), hän toisti tässä ja seuraavassa jakeessa opetuslapsille. Hänen tarkoituksensa oli auttaa heitä ymmärtämään tekojen todistus. Hän puhui siitä vielä myöhemminkin (15:24). Isä ja Poika olivat niin täydellisesti yhtä, että Jeesuksen teot olivat Isän. Asia valkeni opetuslapsille hitaasti. Jeesus johdatti heitä kärsivällisesti eteenpäin.

11.Hänen tekojensa olisi itse asiassa pitänyt jo aikoja sitten saada heidät tästä vakuuttuneiksi. Elleivät hänen persoonansa, hänen elämänsä ja hänen sanansa olleet pystyneet johdattamaan heitä uskoon, niin heidän olisi pitänyt ajatella asiaa järjellään ja nähdä hänen jumalallisuutensa hänen teoissaan. Usko ei perustu kokemukseen, mutta Jeesuksen oman opetuksen mukaan on parempi uskoa tekojen perusteella kuin olla uskomatta lainkaan.

12.Jos he uskoisivat häneen, heidän olisi mahdollista tehdä jopa suurempia tekoja kuin hän oli tehnyt. Hän menisi Isän luo. Sieltä hän lähettäisi Pyhän Hengen (j. 16), joka antaa voiman (Apt 1:8). Hengellisten herätysten historia on kertomusta siitä, miten opetuslapset ovat saaneet korjata sitä, mikä kylvettiin vehnänjyvän pudotessa maahan ja kuollessa (12:24).

13.Jeesuksen nimi edustaa häntä itseään. Jeesuksen nimessä rukoileminen tarkoittaa rukoilemista luottaen yksin häneen, hänen tahtonsa ja Henkensä mukaisesti. Sellainen rukous perustuu uskoon. Se on Jumalan tahdon mukaista ja koituu hänen kunniakseen. Jeesus vastaa tällaiseen rukoukseen Isän oikealta puolelta.

14.Jeesuksen nimessä anominen on aina sopusoinnussa sen kanssa, mitä hän on ilmoittanut itsestään. Jeesuksen nimessä rukoileva ei halua mitään muuta kuin mitä Jeesuskin haluaa. Tässä on selvä kehotus rukoilla Jeesusta, ei yksinomaan Isää.

Lupaus Puolustajasta

15.Rakkaus ja kuuliaisuus kuuluvat yhteen. Kuuliaisuus on todiste rakkauden aitoudesta (j. 21). Kuuliaisuus on rakkauden välttämätön seuraus.

"Minun käskyni", sanoo Jeesus korostaen jumalallista arvovaltaansa.

16.Sanonta "toinen Puolustaja" ilmaisee, että he tunsivat yhden jo ennestään. Hän oli Jeesus itse. Jae korostaa sitä, että Henki on erillinen persoona.

"Puolustaja (paraklêtos)" merkitsee 'auttaja, asianajaja, neuvonantaja, lohduttaja'. Ut:ssa viisi kertaa esiintyvä sana (14:26; 15:26; 16:7 ja 1 Joh 2:1) tulee verbistä "parakaleè", joka merkitsee 'kutsua rinnalleen, huutaa avuksi'. Vastaava latinan sana on "advocatus". Mutta näillä on eroa. Latinan "advocatus" tarkoittaa, että joku puhuu toisen puolesta oikeudessa, mutta tätä merkitystä ei ole kreikan sanalla "paraklêtos". Kreikkalaisen tuomioistuimen edessä syytettynä oleva sai puhua itse puolestaan, mutta hän voi ottaa mukaan ystävän, joka oli moraalisena tukena ja pystyi todistamaan hänen elin tavoistaan tavallisena kansalaisena.

Tämä "toinen Puolustaja", josta Jeesus puhuu, ei ole puolestapuhuja Isän edessä. Sitä tehtävää hoitaa Jeesus itse (1 Joh 2:1). Mutta Henki puhuu meille Isän puolesta. Hän jää luoksemme "iankaikkisesti" ja ilmoittaa uskollisesti Jumalan hyvän tahdon.

17.Maailma ei voi milloinkaan tulla osalliseksi totuuden Hengestä, koska se ei tunne eikä tunnusta häntä, joka on tie, totuus ja elämä (j. 6). Se ei tunnusta Isää eikä Poikaa (1:10; 5:43; 15:21; 16:3). Opetuslasten laita on toisin. He tuntevat Jeesuksen (10:14), ja hän on pysyvä heissä (15:4; 17:23). Näin on myös Hengen laita. Totuuden Henki johdattaa kansansa totuuden valtakuntaan, jossa Kristus Hengellään vaikuttaa.

18.Lohdutuksena oli, että Jeesus tulisi heidän luoksensa jälleen Hengen vuodatuksessa. Henki nimittäin kirkastaa Kristusta. Hän antaa uskoville Jeesuksen siunauksen ja hänen opetuksensa.

Jeesus oli ollut heidän auttajansa ja ystävänsä ja osoittanut heitä kohtaan isällistä huolenpitoa. Hän ei ohjaisi heitä pois siitä olotilasta, johon oli heidät vienyt, se vain alkaisi toimia uudella tavalla.

19.Nähdessään hänet ylösnousseena opetuslapset saivat todisteen siitä, että hän eli. Ja hänen ylösnousemuksensa varmisti heille heidän oman ylösnousemuksensa. Nämä sanat lausuttiin torstain ja perjantain välisenä yönä, ja perjantaina Jeesus oli kuoleva. He jäisivät yksin lyhyeksi ajaksi. He tulisivat saamaan jatkuvia todisteita siitä, että Jeesus eli ja että he elivät hänessä.

20."Sinä päivänä" ei välttämättä viittaa johonkin määrättyyn päivään, vaan se voi tarkoittaa ajanjaksoa. Tässä kerrotaan siitä, mitä tulisi tapahtumaan sekä Jeesuksen ylösnousemuksen yhteydessä että Hengen saapuessa helluntaipäivänä.

21.Mestari odotti opetuslapsilta rakkautta, joka ilmeni kuuliaisuutena. Tämä rakkaus palkittaisiin vielä suuremmalla rakkaudella, ja Kristus ilmoittaisi itsensä heille. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei kertaakaan näyttäytynyt maailmalle, vaan ainoastaan opetuslapsille (Apt 10:41).

22.Tämä oli opetuslasten neljäs kysymys. Yleistä ihmettelyä 16:17:ssä lukuun ottamatta tämä on viimeinen suora henkilökohtainen kysymys. Sen jälkeen he kuuntelivat Mestaria. Juudaksen kysymys oli toki luonnollinen. Eikö Messias ollut koko maailman Messias? Se ei kuitenkaan todista suuresta hengellisestä valosta, vaan muistuttaa asennetta, joka Jeesuksen veljillä oli ollut häntä kohtaan (7:3-4).

23.Jeesuksen vastaus osoittaa, että Messiaan valtakunta on uskon ja rakkauden valtakunta. Kuningas ilmoittaa itsensä niille, jotka uskovat häneen ja rakastavat häntä. Jeesuksen vastauksessa toistuu osapuilleen jakeen 21 sisältö, mutta »käskyn» tilalla on »sana». "Jäädä asumaan" kuvaa hyvin läheistä yhteyttä. Vanhassa liitossa israelilaisten temppelin päätarkoitus oli, että Herra asui kansansa keskellä (2 Moos 25:8; 29:45). Tässä tarkoitettu asumus ei liity mihinkään erityiseen pyhäkköön. Kysymys on Jumalan läsnäolosta jokaisessa Jeesusta rakastavansa, joka elää ylösnousseen Herransa yhteydessä, ensin seurakunnassa, sitten kirkkaudessa.

24.Kuuliaisuutta ei voi olla siellä, missä ei ole rakkautta. Opetuslapset eivät olleet täydellisiä, mutta heidän asenteensa Jeesukseen oli sellainen, että he pystyivät ottamaan vastaan hänen ilmoituksensa itsestään. Maailma ei koskaan voi ottaa vastaan niitä hengellisiä totuuksia, joita ilmoitetaan opetuslapsille. Vrt. j. 15, 21 ja 23.

25.Näissä sanoissa on jäähyväisten tuntua. Niin kauan kuin Jeesus oli heidän luonaan, hänen sanansa eivät tehneet heihin niin voimakasta vaikutusta kuin myöhemmin, kun Henki muistutti heitä kaikesta, mitä hän oli sanonut (j. 26). Sanat voivat näyttää ristiriitaisilta jakeelle 23, jossa hän sanoi tulevansa asumaan heidän luokseen. Mutta vastaisuudessa hän olisi heidän luonaan toisella tavalla.

26.Puolustajan ollessa opetuslasten kanssa hän toistaisi elävästi heille kaikki Jeesuksen puhumat asiat. Niin kuin Kristus tuli Isän nimessä, Henki tulee Kristuksen nimessä. Kristuksen tehtävä oli ilmoittaa Isä. Hengen tehtävä on ilmoittaa Kristus.

27.Kun opetuslapset olivat hengessään hyvin levottomia, Jeesus puhui heille nämä sanat rauhasta. Hänen rauhansa perustus on hän itse, hänen varjeleva voimansa ja hänen halunsa antaa anteeksi. Niin kauan kuin opetuslapsi luottaa häneen, tämä rauha ei väisty hänestä. Rauhanruhtinas (Jes 9:6) antaa rauhan, hän joka sai aikaan rauhan uhraamalla itsensä (Kol 1:20). Maailma ei voi antaa meille rauhaa eikä riistää meiltä Jeesuksen jättämää rauhaa.

28.Jeesuksen lähtö ei millään tavalla merkinnyt sitä, että hän olisi menettänyt voimaansa. Päinvastoin. Se, mikä näytti onnettomuudelta, oli eräs vaihe Jumalan suunnitelmassa. Kun Jeesus sanoi Isän olevan suurempi kuin hän, se ei merkitse, ettei hän olisi olemukseltaan Isän kaltainen (10:30). Mutta Jumalan ja ihmisten välittäjänä Jeesus oli tullut ihmiseksi ja alistunut Isän valtaan.

29.Jeesuksen lähtö teki opetuslapset levottomiksi. He joutuisivat ahtaalle ja heidän uskonsa pantaisiin koetukselle. Mutta pian he muistaisivat Jeesuksen sanat ja huomaisivat, että kaikki tapahtui täsmälleen hänen ennustustensa mukaisesti. Tämä vahvistaisi heidän uskoaan.

30.Jeesus piti tauon. Ei ollut enää aikaa puhua pitempään. Hänen täytyi lopettaa opetuksensa. Nyt alkoivat tapahtumat tiivistyä. Hengessä Jeesus kuuli jo Juudaksen, roomalaisten sotilaiden ja temppelin vartijoiden olevan liikkeellä. Hän tiesi, ketä he edustivat. Elämän Herra oli kohtaava kuoleman ruhtinaan.

31.Kun hetki oli tullut, Jeesus ei tehnyt vastarintaa, vaan antautui auliisti. Viimeiset sanat voivat tarkoittaa, että hän ehdotti pöydästä nousemista. Todennäköisempää on, että hän tarkoitti huoneesta lähtemistä. Lukujen 15-17 tapahtumapaikka on ehkä jossakin temppelialueella. Mahdollista on myös, että Jeesus piti puheensa heidän kävellessään yöllä kohti Getsemanea. Vrt. 17:1. 

Sivun alkuun                                                 Luku 15