Luku 11
Lasarus kuolee
*********************************************************************************************************
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 10:42-11:57)
Lasaruksen herättäminen
1.Lasaruksen herättäminen kuolleista on viimeinen ja suurin tunnusteko, jonka Jeesus teki ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Se valmisti opetuslapsia pääsiäisen kokemuksiin. Lasarus mainitaan vain tässä ja seuraavassa luvussa. Hänen kahdesta sisarestaan kerrotaan myös Luuk 10:38-42. Nimi on muunnos heprean nimestä Eleasar, joka kuvaavaa kyllä merkitsee 'Jumala on auttaja'. Tapahtumapaikka on Jerusalemin lähellä oleva Betania erotukseksi siitä Betaniasta, jota tarkoitettiin 10:40:ssä. Martta oli oletettavasti sisarista vanhempi, mutta Johannes mainitsee Marian ensin.
2.Maria oli tullut kuuluisaksi Jeesukselle osoittamansa rakkauden teon johdosta. Sen piti tulla tunnetuksi kaikkialla maailmassa (Mark 14:9), niin kuin on tullutkin. Johannes kertoo tapauksesta seuraavan luvun alussa.
3.Jeesus oli aina tervetullut tähän Betanian kotiin. Hädän hetkellä oli luonnollista, että sisaret lähettivät sanan Jeesukselle. Itse he pysyttelivät potilaan luona. Varmasti he tiesivät yhtä hyvin kuin opetuslapsetkin (j. 8), että Juudeassa Jeesusta uhkasivat vaarat. Mutta he olivat myös vakuuttuneita siitä, että hänellä oli aina omat keinonsa.
4.Tämän viimeisen Johanneksen kertoman ihmeen tarkoitus on sama kuin ensimmäisenkin (2:11): sen piti kirkastaa Jumalan Poikaa. Jeesuksen sanat olivat uskon koetus. Hän ei sanonut, ettei Lasarus kuolisi. Hänhän kuoli. Hän ilmoitti vain, ettei sairauden lopullinen tulos olisi kuolema.
5.Kaikkien kolmen mainitseminen tässä korostaa sitä, että Jeesus rakasti heitä jokaista juuri sellaisena kuin he olivat. Jeesus rakastaa myös sitä nimeltä mainitsematonta, josta ei kerrota mitään. »Se, joka on sinulle rakas» sanottiin kauniisti Lasaruksesta jakeessa 3.
6.Jakeista 17 ja 39 saatavien tietojen perusteella kuoleman on täytynyt tapahtua suunnilleen samaan aikaan, kun Jeesus sai viestin. Lasaruksen sairaus oli yksi vaihe siinä tapahtumasarjassa, joka johti Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen (jj. 45-53). Yhteys jakeeseen 5 on merkillinen. Vaikka hän rakasti heitä, hän viipyi kaksi päivää siinä paikassa. Matkaan kului yksi päivä. Mahdollisesti hän halusi yhdistää tähän tunnustekoon saman aikamäärän, jonka hän itse lepäsi haudassa.
7.Hän ei sanonut »Betaniaan» vaan »Juudeaan», jossa toisin kuin Pereassa häntä kohtaan oltiin vihamielisiä (10:39-40). Tällä matkalla Juudeaan, jossa Jeesus sitten ristiinnaulittiin, hän saapui paikkaan, jossa viipyi pääsiäiseen saakka.
8.Opetuslapset pelkäsivät ja yrittivät neuvoa Jeesusta luopumaan ajatuksesta. He olivat ymmärtäneet, miten määrätietoista Jeesuksen vastustus oli. Äsken osoittaa, että tapaus oli heillä tuoreessa muistissa. Heidän tarvitsi vain kuulla nimi Juudea ruvetakseen estelemään.
9.Jeesus viittasi Jumalan taloudessa vallitsevaan yleiseen periaatteeseen. Niin kauan kuin hänen työpäivänsä kestää, voimme turvallisesti jatkaa. Jeesus tiesi aikansa olevan rajoitettu, mutta kukaan ei voinut koskea häneen ennen kuin hänen hetkensä oli tullut. Nyt tuo hetki lähestyi, eikä hän väistynyt vaikeuksien ja kärsimyksen tieltä.
10.Jeesuksessa ei ollut pimeyttä. Hän tiesi, että oli vielä päivä. Mutta hän tiesi myös kärsimyksensä yön lähenevän. Tässä vakavassa tilanteessa hän varoitti opetuslapsia luopumasta hänen seurastaan. Jos he seuraisivat häntä, heidän ei tarvitsisi vaeltaa pimeydessä.
11.Jeesus sulki Lasaruksen edelleen yhteyteensä ja opetuslapsipiiriin käyttämällä hänestä nimitystä "ystävämme". Näin hän teki siitä huolimatta, että tiesi Lasaruksen jo kuolleen. Jeesus opettaa meille tässä kristityn toivosta, josta on tullut olennainen kristillisen opin kohta. Ruumiillinen kuolema ei katkaise sitä yhteyttä, joka meillä on Kristuksessa. Rabbiinien kirjoituksetkin puhuvat kuolemasta unena, ja ilmaisu esiintyy usein Ut:ssa (Matt 27:52; Apt 7:60; 13:36; 1 Tess 4:13-15).
12.On ilmeistä, että opetuslapset yrittivät keksiä mitä tahansa syitä välttyäkseen menemästä Juudeaan. Niinpä he halusivat nähdä Lasaruksen nukkumisen merkkinä tervehtymisestä. Ehkä he olivat myös käsittäneet väärin Jeesuksen sanat jakeessa 4, ettei sairaus olisi kuolemaksi.
13.Johannes lisää kertomukseensa selventävän huomautuksen, kuten hän usein tekee. Opetuslapset olivat ymmärtäneet Jeesuksen väärin.
14.Koska opetuslapset eivät ymmärtäneet hänen sanojensa merkitystä, hän katsoi välttämättömäksi puhua suoraan. Sanansaattajat tiesivät Lasaruksen vain sairastavan. Nyt Jeesus sanoi selvästi: »Lasarus kuoli.» Hän osoitti siten yliluonnollisen tietämisensä.
15.Nyt hän iloitsi siitä, että useita päiviä kuoleman jälkeen suoritettuna tunnusteko tuli esiin paljon selvempänä. Jeesus halusi mennä "hänen tykönsä", eikä häntä surevien sisarten luo.
16.Jakeessa 11 Jeesus sanoi »minä menen». Jakeessa 15 hän laajensi aikeensa kehotukseksi "menkäämme". Tässä ehdotukseen yhtyi Tuomas. Tuomas harvoin puhui koko joukon puolesta. Nyt hän oli vakuuttunut siitä, että matka Juudeaan merkitsisi kuolemaa ei ainoastaan Jeesukselle vaan heillekin. Näin epäilijä sai ehdottaa, että he valitsisivat mieluummin kuoleman Jeesuksen kanssa kuin elämän ilman häntä. Tuomas samoin kuin Didymus, joka on kreikkaa, merkitsee 'kaksonen'.
17.Hautaaminen oli tapana suorittaa välittömästi kuoleman jälkeen. Vanhan juutalaisen käsityksen mukaan sielu viipyi haudan läheisyydessä kolmen päivän ajan toivoen voivansa palata ruumiiseen. Neljäntenä päivänä, kun lahoaminen oli lähtenyt käyntiin, se jätti ruumiin ikuisiksi ajoiksi. Raamattu ei anna mitään tukea tällaiselle uskomukselle. Mutta ihmiset olivat sen vallassa, ja se saattaa olla yksi syy siihen, että Jeesus ei halunnut tulla ennen kuin "neljä päivää" oli kulunut ja kaikki toivo mennyttä.
18.Betanian ja Jerusalemin lyhyt välimatka - vajaat 3 km - selittää sen, että niin paljon juutalaisia oli paikalla lohduttamassa sisaruksia heidän surussaan. Tämä selittää myös opetuslasten pelon. Nyt Jeesus oli käytännöllisesti katsoen tullut Jerusalemiin ja maallisen elämänsä varsinaiseen huippukohtaan.
19.Suruaika kesti yleensä viikon. Kun puhutaan "juutalaisista" tähän tapaan, kysymys on useimmiten Jeesuksen vastustajista. Varsinaisen hautauksen tapahtuessa surevat tavallisesti jätettiin yksin surunsa kanssa. Heille ei puhuttu mitään. Mutta usein heidän luonaan viivyttiin jonkin aikaa jälkeenpäin.
20.Sisarukset olivat aivan erilaiset. Vrt. Luuk 10:38-42. Toimelias Martta kiiruhti heti Jeesusta vastaan kuullessaan hänen olevan tulossa. Hiljainen Maria istui kotona. Todennäköisesti Martta unohti ilmoittaa hänelle asiasta tehden sen vasta myöhemmin (j. 28).
21.Oliko Martan äänessä kiihtynyt sävy? Paljastavatko hänen sanansa ärtymystä ja pettymystä? Vai ovatko ne täynnä uskoa ja rakkautta? Tiesikö hän ehkä Lasaruksen kuolleen jo ennen kuin sanansaattaja oli ennättänyt Jeesuksen luo? Raamatun lukijat ovat ymmärtäneet hänen suhtautumisensa eri tavoin. Hän tiesi Jeesuksen parantaneen monia ja että hänellä olisi ollut valta parantaa myös Lasarus, jos hän vain olisi ollut paikalla.
22.Edellisen jakeen kohdalla esitettyihin kysymyksiin saa osittain vastauksen tässä. Martta ei jäänyt pohtimaan, miten olisi voinut käydä. Hän tiesi, ettei ollut mitään syytä vaipua epätoivoon, kun Jeesus oli lähellä. Nytkin, kun kaikki toivo oli mennyt, hän uskoi. Usko kurottautuu sitä kohti, mihin se itse asiassa ei voi tarttua.
Martan käyttämä sana "anoa (aiteè)" kuvaa sitä, kun alainen rukoilee ylempiarvoista, esim. ihmiset Jumalaa (Matt 7:7), lapset vanhempiaan (Matt 7:9-10), alamaiset kuningastaan (Apt 12:20). Jeesus käytti sanaa ihmisten rukouksesta (esim. 14:13; 15:16; 16:23), mutta ei milloinkaan omastaan. Verbi sisältää vivahteen 'kerjätä'.
23.Jeesus käänsi Martan ajatukset ylösnousemukseen, mutta ei sanonut heti, että Lasarus nousisi välittömästi kuolleista. Mutta pian Jeesus antoi »Siionin murheellisten päähän ... juhlapäähineen tuhkan sijaan» (Jes 61:3).
24.Hartaana juutalaisena Martta uskoi ylösnousemukseen. Mutta se oli niin kaukana edessäpäin. Se ei lohduttanut näin surun keskellä.
25.Jeesus vastasi Martan lohduttomuuteen julistamalla, että hän itse on ylösnousemus, hän itse on elämä. Tämä on yksi voimakkaimmista Jeesuksen jättämistä "Minä olen" -lauseista. Hän liitti ylösnousemuksen suoraan nykyhetkeen. Eikä hän vain anna ylösnousemusta ja elämää, vaan hän itse on niitä molempia. Eikä hän sanonut, että se, joka on kuollut uskossa, on tuleva jälleen eläväksi. Sellainen henkilö "elää" jatkuvasti huolimatta ulkoisista kuoleman merkeistä.
26.Iankaikkinen elämä on kristinuskon suuria totuuksia. Jeesus ei puhunut ruumiillisesta kuolemasta. Uskovankin osaksi se tulee, mutta kuolema on menettänyt merkityksensä Kristuksessa olevalle. Jeesuksen sanat kävivät yli kaiken ymmärryksen. Hän veti iankaikkisuuden ja taivaan alas maan päälle ja tähän aikaan, ja hänen täytyi kysyä Martalta, uskoiko tämä.
27.Martta vastasi Jeesukselle myöntävästi siinä määrin kuin pystyi. Hän sanoi uskovansa, että Jeesus oli luvattu Messias. Mutta hän epäili, oliko tällä uskolla niin suunnaton voima, että se joka uskoi oli kuoleman saavuttamattomissa. Lasaruksen herättämisen ja Jeesuksen ylösnousemuksen kautta tämä usko tuli täydelliseksi ja sen kohde oli Messias, joka ei ollut ainoastaan tullut maailmaan, vaan myös kuollut, noussut ylös ja palannut Isän luo.
28.Jeesuksen ja Martan välinen keskustelu oli saanut ihmeellisen päätöksen. Nyt oli Marian aika päästä Jeesuksen luo. Vaikuttaa siltä, että Jeesus pyysi Marttaa hakemaan hänet. Martta kutsui hänet "salaa", kaikessa hiljaisuudessa, ettei suuri ihmisjoukko häiritsisi hänen keskusteluaan opettajan kanssa. On merkille pantavaa, että nainen sanoi häntä opettajaksi. Rabbiinit kieltäytyivät opettamasta naisia, mutta Jeesuksella oli kokonaan toinen näkemys.
29.Maria ei viivytellyt. Kun kysymys oli Jeesuksen luo tulemisesta, hän oli yhtä innokas kuin sisarensakin (j. 20). Hänen kiiruhtamisensa osoittaa, miten hän oli kaivannut Jeesusta.
30.Vaikuttaa siltä, kuin Jeesus olisi varta vasten jäänyt kylän ulkopuolelle saadakseen puhua kaikessa rauhassa sisarten kanssa osaaottavien ihmisten häiritsemättä. Ehkä hän myös halusi olla Lasaruksen haudan läheisyydessä, senhän piti olla kylän ulkopuolella.
31.Marian perässä tuleva ihmisjoukko tarkoitti varmasti hyvää. Mutta Marialla oli vain yksi toive, saada olla kahden Jeesuksen kanssa. He luulivat Marian lähteneen "itkemään (klaiè)". Sana merkitsee 'valittamista', kovaäänistä surun ilmaisua. Jeesuksen itkusta (j. 35) käytetään toista sanaa "(dakryè)".
32.Maria lausui samat sanat kuin Martta (j. 21). Miten usein sisaret olivatkaan näiden raskaiden päivien kuluessa sanoneet toisilleen: »Jos hän vain olisi ollut täällä ... !» Molemmat sisaret olivat väärässä ajatellessaan, että Jeesus olisi riippuvainen paikasta voidakseen toimia. Maria tunsi aina kuuluvansa Jeesuksen jalkojen juureen. Luuk 10:39:ssä kerrotaan hänen istuneen hänen jalkojensa juuressa ja kuunnelleen hänen puhettaan. Tässä hän polvistui Jeesuksen eteen, joka voi lohduttaa kaikessa murheessa. Joh 12:3:ssa Maria valmistaa Jeesuksen hänen hautaamistaan varten.
33.Maria ei pystynyt sanomaan enempää. Hänen surunsa oli niin suuri. Sana, joka on käännetty "joutui syvän liikutuksen valtaan (embrimaomai)" esiintyy tämän kohdan ja jakeen 38 lisäksi vain Matt 9:30:ssä; Mark 1:43:ssa ja 14:5:ssä. Viimeksimainituissa kohdissa se tarkoittaa vakavaa, ankaraa puhetta, nuhdetta, varoitusta, suuttumusta. Jos Jeesuksen tunteeseen tässä liittyy vihaa, niin se kohdistuu kuolemaa vastaan.
34.Jeesus tiesi kenenkään ilmoittamatta Lasaruksen kuolleen. Nyt hän kysyi, mihin he olivat hänet panneet! Kysymyksellään hän pyysi heitä tulemaan mukaan haudalle.
35."Itkeä. (dakryè)", vuodattaa kyyneliä. Sana esiintyy vain tässä koko Ut:ssa. Hän ei itkenyt ääneen, vaan vuodatti hiljaa kyyneliä.
36.Juutalaisten huomautus hänen kyynelistään sisälsi tahattoman totuuden. Hän rakasti Lasarusta. Mutta hänen kyyneleensä puhuvat enemmänkin, Hän tuntee yhdessä koko ihmiskunnan kanssa sen hädän. Mutta hän ei itkenyt voimattomana.
37.Jotkut asettivat hänen surunsa aitouden kyseenalaiseksi. He muistivat sokeana syntyneen (9:1 ss.). Jeesuksen olisi pitänyt pystyä estämään kuolema. Kukaan ei osannut odottaa, että hän herättäisi Lasaruksen kuolleista.
38.Tässä on sama sanonta kuin jakeessa 33. Juuri lausutut, epäilyä ilmaisevat sanat olivat varmasti yksi siihen vaikuttaneista syistä. Hautana oli luola, kuten tavallista, ja se suljettiin suurella kivellä.
39.Ei ollut epäilystäkään siitä, että Lasarus oli kuollut. Talmud kielsi haudan avaamisen sen jälkeen, kun kivi oli vieritetty paikalleen. Pelättiin kuolleesta saastumista. Niinpä ei myöskään saanut mennä n. 10 metriä lähemmäksi hautaa. Tästä syystä haudat kalkittiin valkeiksi, niin että ne oli helppo huomata ja kiertää sopivan matkan päästä (Matt 23:27). Juutalaisten hautaamistapa ei estänyt ruumiin lahoamista. Hyvänhajuisilla voiteilla voideltu ruumis vain kiedottiin tuoksuvien yrttien kanssa käärinliinoihin.
40.Martta piti kiven siirtämistä tarpeettomana. Kaikki toivo oli joka tapauksessa mennyt. Ruumiin lahoaminen oli alkanut. Mutta Jeesus vastasi hänen epäuskoonsa lempeällä nuhteella. Hän muistutti Marttaa antamastaan lupauksesta. Ilmeisesti heidän tavatessaan Betanian ulkopuolella Jeesus oli luvannut Martalle, että tämä saisi nähdä Jumalan kirkkauden. Ks. jj. 25-26. Nämä Jeesuksen sanat rohkaisevat meitäkin aina uskomaan, että Jeesus ei milloinkaan petä.
41.Jeesuksen on täytynyt toimia suunnattoman arvovaltaisena, koska kukaan ei enää vastustanut kiven pois ottamista. Hän oli rukoillut jo aikaisemmin. Nyt oli kiittämisen vuoro. Hän oli varma vastauksesta (j. 4). Hänen kiitoksensa oli osoitus hänen yhteydestään Isään.
42.Jumalan toiminta vahvistaisi Isän ja Pojan välisen syvällisen yhteyden. Jeesus oli omasta puolestaan täysin tietoinen tästä yhteydestä, mutta kansan tähden hän lausui kiitoksensa. Se ei merkitse sitä, että hänen Isälle lausumansa sanat olisi osoitettu kansalle. Hän puhui todella Jumalan kanssa. Mutta he kuulivat kiitoksen ja ymmärsivät, ettei hän tehnyt mitään omasta voimastaan. Kiittämällä teosta, joka ei ollut vielä tapahtunut, hän todisti, että hän ja Isä olivat yhtä.
43.Mikä hetki! Jeesuksen ei tarvinnut huutaa kovalla äänellä siksi, että Lasarus ei olisi muuten kuullut. Mutta kansan edessä hän ei halunnut näyttää henkienmanaajalta, joka supisee ja mumisee (Jes 8:19). Kuolleista herättämisen voima ei piillyt äänen voimakkuudessa. Hän todisti olevansa ylösnousemus ja elämä (j. 25).
44.Tapahtuman jännitys kohoaa. Yksityiskohtaisten havaintojen runsaus osoittaa kertojan olevan silminnäkijä. Egyptiläisen tavan mukaan vainajan kumpikin jalka käärittiin erikseen. Sen tähden käärinliinoissa oleva kykeni nousemaan ja kävelemään. Mutta hän ei pystynyt irrottautumaan itse liinoista. Johannes ei kerro, miten sisaret ja muut läsnäolijat suhtautuivat tapahtumaan. Aavistelemme vaikuttavan hiljaisuuden syntyneen. Jeesus oli ilmoittanut Jumalan kirkkauden.
45.Pelkästään Marian mainitsemiseen saattaa olla sama syy kuin jakeessa 1. Hän tuli tunnetuksi 12:3:ssa kerrotun tekonsa johdosta ja häntä kunnioitettiin ensimmäisten kristittyjen keskuudessa. "Nähdä" verbistä "theaomai", 'katsella tarkkaavaisesti, ihailla, harkita tarkkaan'. Vrt. 1:14. Kuten aina, ihme herätti erilaisia arviointeja. "Useat" uskoivat. "Muutamat" (ks. seuraava jae) tulivat vihamielisiksi.
46.Juutalaisten jakautuminen oli nyt lopullinen. 9:22:n valossa voi päätellä näiden menneen syyttämään Jeesusta uskonnollisten johtajien luo. Luultavasti he kertoivat tapahtuneesta osoittaakseen, miten välttämätöntä oli ryhtyä nopeasti tehokkaisiin toimiin Jeesusta vastaan.
Päätös Jeesuksen surmaamisesta
47.Merkillinen neuvoston kokous! Ylipapit olivat saddukeuksia. Fariseukset ja saddukeukset olivat hyvin etäällä toisistaan sekä yhteiskunnalliselta asemaltaan että uskonnollisissa kysymyksissä. He olivat toistensa katkeria vihollisia. Kaikista uskonnollisista ristiriidoistaan huolimatta he olivat yhtä epäuskossaan. Kaifaan lopullista lausuntoa lukuunottamatta heidän puheitaan ei ole kirjoitettu muistiin, mutta kokouksessa vallitsi varmasti sekava tunnelma. Lasaruksen kuolema vaikutti ratkaisevasti kansan käsitykseen Jeesuksesta.
48.He taistelivat säilyttääkseen valta-asemansa kansan keskuudessa. He menettivät sen, minkä puolesta he taistelivat ja kärsivät sitä paitsi iankaikkisen tappion. He eivät pelänneet sitä, että Jeesus ryhtyisi salajuoneen roomalaisten kanssa ja kukistaisi näiden avulla juutalaisten johtajat, vaan he pelkäsivät hänen herättävän kansassa uskoa (intomielisiä Messias-liikkeitä jne.), jolloin roomalaiset ehkä katsoisivat aiheelliseksi puuttua asioihin ja palauttaa järjestyksen. Kenties he suorastaan syyttäisivät neuvosmiehiä epäjärjestyksestä!
49.Valerius Gratus erotti virasta Hannaan, jonka vävy Joosef Kaifas oli. Kaifas oli ylimmäisenä pappina vuosina 18-36 jKr. Kun sanotaan hänen olleen ylimmäinen pappi "sinä vuonna", se ei tarkoita että ylipappi olisi valittu joka vuosi. Se kertoo vain sen, että juuri sinä merkittävänä vuonna, jolloin Jeesus kuoli, Kaifas oli tämän korkean viran haltijana. Kaikkien ilmaistua neuvottomuutensa Kaifas korotti äänensä. Hänen alkusanansa ovat tyrmistyttävät. Yhdellä ainoalla lauseella hän sanoi kaikille aikaisemmille puhujille, etteivät he ymmärtäneet mitään.
50.Kaifas lausui ennustuksen rististä ja sovituskuolemasta, mutta sellaiseksi hän ei sitä tarkoittanut. Hän puhui säälimättömästi ja oli valmis tekemään pahaa hyvän asian nimissä. Oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys eivät merkinneet mitään, kun hänen etunsa ja puolueen etu olivat kysymyksessä. Koska Kaifas oli ylimmäinen pappi, hänen sanansa painoi paljon kokouksessa. Enemmänkin: virka-asemansa tähden hän oli Jumalan antamien profetioiden välittäjä (j. 51). Niinpä hänen sanansa ymmärrettiin profeetallisiksi ensinnäkin neuvostossa, joka näki tässä selvän ohjeen ryhtyä toimiin Jeesusta vastaan, mutta sen jälkeen myös Johannes (ja kaikki kristityt) ovat ymmärtäneet ne profeetallisena selityksenä, miksi Jumala toimi näin Poikansa kautta.
51.Ylimmäisenä pappina Kaifaan piti lausua se suuri totuus, että Jeesus kuolisi kansan edestä. Tietämättään ja tarkoittamattaan hän ilmaisi Jumalan tahdon. Ihmeellisesti hän tulkitsee Jeesuksen kuoleman merkityksen, vaikka hän ajattelee aivan päinvastaista.
52.Tämä on evankelistan huomautus. Ei vain valittu kansa pelastuisi. Johanneksella oli maailmanlaajuinen näky.
Ne, jotka kootaan, yhdistetään yhdeksi. Vrt. 10:16. Synti hajaannuttaa ihmiset. Pelastus Kristuksessa tuo heidät yhteen. Sekä juutalaiset että pakanat ovat mukana tässä yhteydessä.
53.Se, mikä jo kauan oli ollut tavoitteena (ks. 5:18), tuli nyt päätetyksi. Kaifaan sanat muodostivat käännekohdan. Yksikään uskonnollisista johtajista ei enää ollut epävarma päämäärästä. Kysymys oli vain oikean ajankohdan löytämisestä. Mutta oli vielä noin kaksi kuukautta siihen, kun Jeesuksen hetki tuli.
54.Viimeisen kerran Jeesus poistui Jerusalemista. Yksikään vihollinen ei ollut pelottanut häntä ottamaan ainuttakaan askelta. Vrt. Luuk 13:31-32. Mutta nyt hänen piti puhua opetuslapsilleen ylösnousemukseen ja elämään liittyvistä asioista samaan aikaan, kun Jerusalemissa suunniteltiin hänen surmaamistaan. Efraimissa, josta autiomaa alkoi, hän oli turvassa. Efraim on luultavasti sama kuin 2 Aik 13:19:ssa mainittu Efron. Se sijaitsi 25 km Jerusalemista koilliseen. Paikka oli korkealla ja sieltä oli näköala Jordanin laaksoon.
55.Juutalaisia alkoi kokoontua Jerusalemiin useita viikkoja ennen pääsiäistä. Erilaiset puhdistusmenot veivät aikaa. Laissa ei ole suoranaista käskyä, että pääsiäiseksi pitäisi puhdistautua, mutta useissa Vt:n kohdissa kansaa käsketään puhdistautumaan pyhien toimitusten yhteydessä (1 Moos 35:2; 2 Moos 19:10-11). Tämän uskottiin ilman muuta koskevan myös pääsiäisjuhlaa (2 Aik 30:17).
56.Kolme vuotta aikaisemmin Jeesus oli astunut esiin pääsiäisjuhlan aikana ja puhdistanut temppelin (2:14 ss). Nyt kaikkien juhlille tulijoiden mielenkiinto kohdistui häneen. Vrt. 7:11. Tulisiko hän? Sekä ne, jotka uskoivat (j. 45) että ne, jotka halusivat hänen kuolemaansa (j. 53), etsivät häntä. Mutta kaikki tiesivät häneen kohdistuneen vastustuksen yltyneen, ja he epäilivät vahvasti, ettei hän tulisi.
57.Jeesus oli jo alustavasti tuomittu kuolemaan (j. 53). Nyt hänet myös etsintäkuulutettiin julkisesti. Ylipapit olivat vastuussa tästä määräyksestä, ja heillä oli fariseusten voimakas tuki puolellaan. Jälleen kerran näkyy heidän hämmennyksensä. He eivät löytäneet häntä. Vasta kun yksi hänen omistaan kavalsi hänet, he pystyivät ottamaan hänet kiinni. Mutta silloin hänen hetkensä olikin tullut.