Luku 20

Jeesuksen ylösnousemus

Hauta on tyhjä!

(Matt. 28:1-10; Mark. 16:1-8; Luuk. 24:1-12)

Varhain viikon ensimmäisenä päivänä, kun oli vielä pimeä, Magdalan Maria tuli haudalle ja näki, että kivi oli otettu pois hautakammion suulta.

2. Niin hän lähti juosten Simon Pietarin ja sen toisen opetuslapsen luo, jota Jeesus erityisesti rakasti, ja sanoi heille: "Herra on otettu pois haudasta, emmekä tiedä, minne hänet on pantu."

3. Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi tulivat ulos ja lähtivät haudalle.

4. He juoksivat yhdessä, mutta se toinen opetuslapsi juoksi nopeammin kuin Pietari ja tuli haudalle ensimmäisenä.

5. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle.

6. Simon Pietari tuli hänen perässään ja astui sisälle hautakammioon. Hän katseli siellä olevia käärinliinoja

7. ja hikiliinaa, joka oli ollut Jeesuksen pään ympärillä. Se ei ollut yhdessä käärinliinojen kanssa vaan käärittynä erillään, toisessa paikassa.

8. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä tullut haudalle, astui sisälle, ja hän näki ja uskoi.

9. He eivät näet vielä olleet ymmärtäneet Raamatusta sitä, että Jeesuksen piti nousta kuolleista.

10. Niin opetuslapset palasivat omiensa luo.

11. Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle

(Mark. 16:9-11)

Mutta Maria seisoi hautakammion ulkopuolella ja itki. Itkiessään hän kurkisti hautakammioon

12. ja näki kaksi valkopukuista enkeliä istumassa siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, toisen pääpuolessa ja toisen jalkopäässä.

13. Nämä kysyivät häneltä: "Nainen, mitä itket?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu."

14. Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen siinä seisomassa mutta ei tiennyt, että se oli Jeesus.

15. Jeesus sanoi hänelle: "Nainen, mitä itket? Ketä etsit?"  Maria luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, sano minulle, minne olet pannut hänet, niin minä haen hänet."

16. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria!"  Maria kääntyi ja sanoi heprean kielellä: "Rabbuuni!" - se tarkoittaa: opettaja.

17. Jeesus sanoi hänelle: "Älä koske minuun. Minä en ole vielä mennyt ylös Isän luo. Mutta mene veljieni luo ja sano heille, että minä menen ylös minun Isäni ja teidän Isänne luo, minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo." 

18. Magdalan Maria meni ilmoittamaan opetuslapsille: "Minä olen nähnyt Herran!" Ja hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

19. Jeesus ilmestyy opetuslapsille

(Matt. 28:16-20; Mark. 16:12-20; Luuk. 24:36-49)

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Silloin Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: "Rauha teille!" 

20. Sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran.

21. Jeesus sanoi heille taas: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät." 

22. Näin sanottuaan hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: "Ottakaa vastaan Pyhä Henki.

23. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." 

24. Jeesus ja Tuomas

Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymokseksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli.

25. Niin toiset opetuslapset sanoivat Tuomaalle: "Me olemme nähneet Herran." Mutta hän vastasi heille: "Jos en näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani naulanjälkiin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."

26. Kahdeksan päivän kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas sisällä, ja Tuomas oli heidän kanssaan. Ovet olivat lukittuina, mutta Jeesus tuli ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 

27. Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni. Ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni. Älä ole epäuskoinen vaan uskova!" 

28. Tuomas sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

29. Jeesus vastasi: "Koska näit minut, sinä uskot. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." 

30. Tämän evankeliumin tarkoitus

Paljon muitakin tunnustekoja, joista ei ole kirjoitettu tässä kirjassa, Jeesus teki opetuslastensa nähden.

31. Mutta nämä on kirjoitettu, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimessään.

***********************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 19:42-20:31)

Tyhjä hauta

1.Kukaan ei ollut näkemässä Jeesuksen ylösnousemusta, mutta monet näkivät hänet ylösnousseena. Synoptikot kertovat, että naiset menivät varhain aamulla katsomaan hautaa ja voitelemaan Jeesuksen ruumista. Maria Magdaleena, joka oli saanut niin suuren avun Jeesukselta (Mark 16:9) ja joka rakasti häntä, ei malttanut odottaa toisia, vaan tuli haudalle, kun oli vielä pimeä. Kivi, suuri kooltaan (Mark 16:4), oli lukittu Pilatuksen sinetillä, jota kukaan ei saanut rikkoa.

2.Maria pelästyi. Hän ei ryhtynyt tutkimaan asiaa, vaan ryntäsi nopeasti tiehensä ja riensi Pietarin ja Johanneksen luo. Emme tiedä, missä he majailivat. Siitä, että nämä kaksi olivat yhdessä, voidaan päätellä Johanneksen ottaneen Pietarin luokseen hänen syvän lankeemuksensa jälkeen. Sekä Jeesuksen äiti, Maria, että Pietari löysivät turvapaikan rakkauden apostolin luota. "Se toinen opetuslapsi" on yksi Johanneksen itsestään käyttämistä nimityksistä.

3.He lähtivät välittömästi haudalle. He halusivat saada selville, oliko Jeesuksen ruumis poissa. Mariahan ei ollut käynyt sisällä haudassa, ja he tahtoivat nyt tutkia asian. Luuk 24:12:ssa sanotaan vain Pietarin menneen haudalle, mutta Johannes kertoo myös olleensa mukana.

4.Heidän juoksemisestaan voi päätellä, että he olivat innokkaita. Monet uskovat Johanneksen juosseen nopeammin siksi, että hän oli Pietaria nuorempi. He eivät tienneet, mitä heidän olisi pitänyt ajatella Marian kertomuksesta. Tuliko heidän mieleensä, että Jeesus oli monta kertaa sanonut nousevansa ylös?

5.Johannes itse sanoo, ettei hän mennyt heti sisälle hautaan. Hän antoi Pietarin mennä ensin. Mutta kumartuessaan katsomaan hän näki enemmän kuin Maria oli nähnyt.

6.Pietari, toiminnan mies, meni suoraan sisälle. Sana "näki" ei ole tässä sama, jota käytettiin Marian näkemisestä j. 1 ja Johanneksesta j. 5. Marian ja Johanneksen näkeminen on ilmaistu sanalla "blepè", joka tarkoittaa yleisluontoista näkemistä. Tässä käytetty sana on "theèreè", joka merkitsee 'nähdä, tutkia, tarkastella'. Pietari näki, "miten" käärinliinat olivat siellä. Johanneksesta käytetään jakeessa 8 sanaa "eidon", joka tarkoittaa aina näkemällä ymmärtämistä. Pietari näki käärinliinojen olevan siinä asennossa, missä ne olivat olleet Jeesuksen ruumiin ympärillä, ja niiden poimuissa olivat vielä yrtit tallella. Mitään ei ollut kääritty auki. Voiteet olivat jäykistäneet ne ruumiin muotoon, vaikka vainaja ei enää ollut niiden sisällä. Jeesuksen ruumis oli kulkenut käärinliinojen läpi yliluonnollisella tavalla, vrt. j. 19.

7.Sen ajan hautoja tutkittaessa on saatu selville, että päätä ei kiedottu samoihin liinoihin kuin muu ruumis. "Kokoonkäärittynä (entylissè)" on sana, joka osoittaa päähän kiedotun hikiliinan olleen eri paikassa kuin missä Joosef ja Nikodeemus olivat sen käärineet Jeesuksen pään ympärille.

8."Näki" tarkoittaa, että Johannes ymmärsi, mitä oli tapahtunut (j. 6). Mihinkään ei ollut koskettu haudassa. Kysymys ei voinut olla haudan häpäisemisestä. Eivät edes rakastavat kädet olleet voineet koskettaa Joosefin ja Nikodeemuksen sinne asettamaa ruumista. Johannes "näki ja uskoi". Johannes näyttää itsekin ihmetelleen, että kesti niin kauan ennen kuin hän uskoi lupaukset ylösnousemuksesta. Kukaan ei ollut vielä nähnyt ylösnoussutta Jeesusta. Tyhjän haudan todistus oli synnyttänyt hänessä uskon.

9.Tähän saakka apostolit eivät olleet ymmärtäneet Raamatun lukuisia todistuksia ylösnousemuksen välttämättömyydestä ihmiskunnan pelastumiseksi.

10.He olivat omin silmin nähneet, että Maria oli puhunut totta. Mestarin ruumis oli poissa. Opetuslapset eivät jääneet tyhjän haudan luo, vaan menivät »kotiinsa», majapaikkaan, jossa he Jerusalemissa asuivat. Olivatko he vakuuttuneita siitä, että ihmeistä suurin oli tapahtunut?

11.Maria jäi haudalle. Nyt hän oli yksin. Jakeissa 12-13 hän oli enkelien kanssa ja jakeissa 14-17 Jeesuksen kanssa. Kivi oli poissa, mutta Maria ei ymmärtänyt, mitä se merkitsi. Ei myöskään näytä siltä, että Johannes ja Pietari olisivat kertoneet hänelle, mitä he olivat todenneet. Vaikka Maria ei ymmärtänytkään tapahtunutta, hän ei voinut lähteä haudalta. Hän vain itki, kunnes teki niin kuin toisetkin, ryhtyi tutkimaan asiaa lähemmin . Rakkaus Jeesukseen oli syynä hänen itkuunsa, mutta hän itki sitä, minkä olisi pitänyt olla hänen suurin ilonaiheensa. Jos Jeesuksen ruumis olisi ollut siellä, hänellä olisi todella ollut syytä itkeä.

12.Sana "näki" on sama kuin jakeessa 6 käytetty. Enkelit olivat ilmoittaneet ennalta Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymästä. Enkelit julistivat paimenille, että Jeesus oli syntynyt, ja enkelit palvelivat Jeesusta hänen kiusaustensa jälkeen. Enkeli vahvisti häntä myös Getsemanessa. Ja nyt enkelit olivat haudalla hänen noustuaan kuolleista. Pietari ja Johannes eivät nähneet näitä enkeleitä. He näyttäytyvät ja katoavat aina Jumalan tahdon mukaan. "Valkeissa vaatteissa", oikeastaan tässä sanotaan vain 'valkeissa'.

13.Maria puhui Jeesuksesta henkilökohtaiseen sävyyn. "Minun Herrani", hän sanoi. Marialle hän oli edelleenkin kuollut, mutta hän oli uskollinen kuolemassakin. Hän luuli, että Jeesuksen ruumis oli viety pois, mutta sanoi häntä vieläkin Herrakseen. Enkelienkään näkeminen ei tyydyttänyt häntä, eikä hän vaikuta sen enempää pelästyneeltä kuin hämmästyneeltäkään. Enkelien kysymys oli täynnä lohdutusta. Heidän ei tarvinnut vastata Marian sanoihin, sillä paikalle tuli Jeesus itse.

14.Emme tiedä, miksi Maria kääntyi. Kuuliko hän askeleita, vai vaistosiko hän, että siellä oli joku? Vai huomasiko hän enkeleistä, että joku oli hänen takanaan? Voimme olla varmoja siitä, etteivät enkelit olleet välinpitämättömiä ylösnousseen Vapahtajan edessä! Maria ei tuntenut Jeesusta hänen kirkastetussa ruumiissaan. Ks. Mark 16:12.

15.Jeesus teki saman kysymyksen kuin enkelitkin. Hän ikään kuin halusi muistuttaa, oliko Maria varma, että oli oikein olla epätoivoinen tyhjän haudan äärellä. Maria oli kyllä uskollinen ja täynnä rakkautta, mutta hän oli unohtanut, mitä Mestari oli sanonut kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Jeesus tiesi kaiken, mutta Marian tähden hän kysyi. Puutarhuri oli ainoa, jonka Maria saattoi kuvitella olevan siellä siihen aikaan päivästä.

16.Nimi voidaan lausua niin, että kaikki muistot tulvahtavat esiin, ja näin Jeesus juuri teki. Hän sanoi vain "Maria", mutta se riitti. Marian kääntyminen uudelleen (ks. j. 14) osoittaa hänen kääntäneen selkänsä häntä puhutelleelle tuntemattomalle miehelle. "Rabbuuni" vastaa arameassa kreikan sanaa "didaskalos", 'opettaja, mestari'. Rabbi merkitsee oikeastaan 'herrani', ja rabbuuni on tästä voimakkaampi muoto. Nämä kaksi heidän lausumaansa sanaa, »Maria» ja »rabbuuni», ilmaisevat, että Jeesus on noussut kuolleista ja että Maria on nähnyt hänet.

17.Jeesus ei antanut Marian tarttua häneen. Tätä merkitsee alkukielen sana "koskea". Hetkeä myöhemmin hän salli muiden naisten syleillä hänen jalkojaan (Matt 28:9). Viikkoa myöhemmin oli Tuomaalla tilaisuus koskettaa häntä (Joh 20:27). Syy, miksi Maria ei saanut tarttua häneen, oli, ettei Jeesus ollut vielä mennyt Isän luo. Kiellon tarkoitus näyttää olleen, että Marian pitäisi nyt totuttautua riippumattomuuteen Jeesuksen ruumiillisesta läheisyydestä. Pian hänen pitäisi uskoa häneen voimatta koskettaa häntä.

18.Maria otti nöyrästi vastaan Jeesuksen sanat, ja hyvänä opetuslapsena hän totteli Mestariaan. Hän vei muille opetuslapsille viestin, että Jeesus oli elossa. Jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt haudalta, Jeesus ilmestyi toisille naisille, Matt 28:9.

Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen

19.Johannes ei kerro kaikkea, mitä sinä päivänä tapahtui. Hän vaikenee kokonaan Jeesuksen ilmestymisestä muille naisille, Pietarille ja Emmauksen tien kulkijoille. Koolla oli vain kymmenen opetuslasta, sillä Tuomas ei ollut paikalla (j. 24), mutta Luuk 24:33-36: mukaan siellä oli muitakin, »ne, jotka olivat heidän kanssansa». Opetuslasten pelko oli toki luonnollinen. Sama vihamielisyys, joka oli vienyt Jeesuksen ristille, saattaisi kohdistua heihinkin. Ja sittenkin, miten aiheeton heidän pelkonsa olikaan! Jeesuksen suurena päivänä, jolloin hän oli voittanut kuoleman, hänen lähimmät miehensä istuivat lukittujen ovien takana heikkoja ihmisiä peläten! Vaikka ovia ei ollut avattu, Jeesus seisoi yhtäkkiä heidän keskellään. Ylösnousemuksessa hän sai »hengellisen ruumiin» Paavalin sanojen mukaan 1 Kor 15:44.

20.Jeesus esitteli itsensä näyttämällä Golgatalla saamansa merkit. Naulojen ja keihään tekemät haavat olivat vielä nähtävissä. Ne haavat hän otti mukaansa (Ilm 5:6). Opetuslapset saivat myös koskettaa häntä (Luuk 24:39).

"Nähdessään", tässä on käytetty samaa verbiä kuin jakeessa 8. He näkivät, ymmärsivät ja iloitsivat. Kun Jeesus tuli, hän täytti jäähyväispuheessaan antamansa lupaukset rauhasta (14:27) ja ilosta (15:11).

21.Tämä on Johanneksen syvällinen toisinto lähetyskäskystä. Se oli ylösnousseen Jeesuksen sanoma opetuslapsille. Koko maailman piti saada tietää sovituksesta Jumalan kanssa. Nämä sanat kertaavat jaetta 17:18. Jakeessa on käytetty kahta eri "lähettää"-sanaa, "apostellè" ja "pempè". Edellinen kuvaa sitä, että henkilö on erotettu tiettyyn tehtävään, kun taas jälkimmäistä sanaa käytetään aina henkilöstä, joka on jonkun toisen sanansaattaja. Isä oli siirtänyt kaiken vallan Pojalle, joka lähetti opetuslapset sanansaattajikseen.

22.Jeesuksen teko oli sekä profeetallinen että vertauskuvallinen. Juuri noina päivinä Jeesus yhdisti lähetyskäskyyn lupauksen Pyhän Hengen vuodattamisesta. He saisivat tehtäväänsä voiman korkeudesta (Luuk 24:49).

23.Jeesus tuli kantamaan ja ottamaan pois maailman synnin (1:29). Nyt hän antoi apostoleille synninpäästön vallan. Jeesuksen opetuslapsi ei voi puhdistaa ketään synnistä. Mutta niin kuin Vt m aikana pappi saattoi julistaa pitalisen puhtaaksi, Jeesuksen opetuslapsi voi julistaa syntiselle puhdistuksen ja anteeksiantamuksen. Kun seurakunta elää Jeesuksen tahdon mukaan, päästöavainta käytetään usein. Joutuessaan joskus kohtaamaan kovaa paatumusta kristitty voi saada vaikean tehtävän käyttää sitomisen valtaa.

24.Tämä kertomus Tuomaasta on vain Johanneksella. Ei tiedetä, miksi Tuomas ei ollut paikalla.

25.Luultavasti he kertoivat tämän heti Jeesuksen ilmestymisen jälkeen. Tämä oli ennenkuulumaton uutinen Tuomaalle. Hän kieltäytyi uskomasta näitä ystäviään ja veljiään, jotka hän niin hyvin tunsi.

26."Kahdeksan päivää" on tavallinen viikkoa tarkoittava sanonta. Tämäkin tapahtui sunnuntaina. Jeesus palasi heidän luoksensa ja toivotti rauhaa. He olivat "huoneessa". He eivät varmastikaan siihen aikaan uskaltaneet kokoontua ulkosalla Jerusalemissa eivätkä sen lähistöllä. Edellisellä kerralla mukana olleet kymmenen opetuslasta olivat iloinneet koko viikon, kun taas Tuomas oli käynyt uskon ja epäuskon taistelua. Ulkonaiset olosuhteet olivat samat kuin edellisellä kerralla (j. 19), mutta nyt Tuomaskin oli mukana.

27.Jeesuksen Tuomaalle lausumissa sanoissa on lempeää nuhdetta, mutta ennen kaikkea rakkautta. Jeesuksen haavat olivat vielä avoimet, ja kyljessä olevan haavan täytyi olla suuri, koska hän puhui käden pistämisestä siihen. Vai halusiko Jeesus lähinnä toistaa Tuomaan sanat, j. 25, jotka hän oli kuullut, vaikkei silloin ollutkaan näkyvänä heidän keskellään?

28.Tuomaan sanat kertovat yllättyneisyydestä, ilosta, uskosta ja palvonnasta. Näillä sanoilla epäilijä tunnusti Jeesuksen jumaluuden. Sanan "minun" käyttäminen osoittaa, että hän todella uskoi. Hänellä oli ollut vaikeammat epäilykset kuin toisilla. Nyt hän osoitti myös suurempaa uskoa kuin he. Ei sanota, koskiko Tuomas Jeesuksen haavoja. Nyt hän jo uskoi koskettamattakin. Vrt. 1 Joh 1:1.

29.Jeesuksen sanoihin sisältyi sekä varoitus, nuhde että vakava kehotus. Olisi ollut parempi, jos Tuomas olisi uskonut viikkoa aikaisemmin, kun hänen veljensä todistivat hänelle. Hän ei ollut vielä ymmärtänyt Jumalan valtakunnan yleistä periaatetta: uskoa näkemättä.

Evankeliumin tarkoitus

30.Johanneksen kuvaamat tunnusteot ovat vain pieni valikoima kaikesta siitä, mitä Jeesus teki. Muut evankelistat ovat kertoneet monista ihmeistä ja tunnusteoista, joita Johannes ei mainitse.

31.Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen nimenomainen tarkoitus oli, että sen lukijat näkisivät ja ymmärtäisivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja syntisten Vapahtaja, ja että he saisivat häneen uskomalla iankaikkisen elämän. Vrt. 1:12. Näin pitäisi tapahtua, jotta sekä Jeesuksen aikalaiset että jälkimaailma voisivat todeta historiallisen Jeesuksen ja kristillisen seurakunnan Kristuksen olevan sama henkilö. "Elämä" on iankaikkinen elämä, joka niin usein mainitaan tässä evankeliumissa. Se voidaan kokea vain Jeesuksen Kristuksen nimen voimasta, hänen, joka on Jumalan Poika. "Nimi" tarkoittaa tässä, kuten usein muuallakin, koko sitä ilmoitusta, joka meillä on Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Vaikuttaa siltä, kuin Johannes olisi aikonut päättää kirjansa tähän. Nämä kaksi jaetta muodostaisivat luonnolliset loppusanat hänen evankeliumilleen. Mutta ennen kirjansa julkaisemista hän kirjoitti vielä luvussa 21 olevan päätösosan.