Luku 15

Viinipuu ja oksat

"Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.

2. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii(30), ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän.

3. Te olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut.

4. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

5. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.

6. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois kuin oksa - ja se kuivettuu. Kuivat oksat kootaan yhteen, heitetään tuleen ja poltetaan.

7. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se tapahtuu teille.

8. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee ilmi(31), että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne minun opetuslapsiani.

9. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.

10. Jos pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

11. Olen puhunut teille näistä asioista, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

12. Tämä on minun käskyni: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.

13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta.

14. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.

15. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.

16. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille, mitä sitten anottekin häneltä minun nimessäni.

17. Sen käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne." 

18. Maailma vihaa opetuslapsia

"Jos maailma vihaa teitä, tietäkää, että se on vihannut minua ennen teitä.

19. Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi omaansa. Mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma vihaa teitä.

20. Muistakaa, mitä sanoin teille: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin. Jos he ovat noudattaneet minun sanaani, he noudattavat myös teidän sanaanne.

21. Tämän kaiken he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.

22. Ellen minä olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä. Mutta nyt he eivät voi mitenkään puolustella syntiään.

23. Joka vihaa minua, vihaa myös minun Isääni.

24. Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan sellaisia tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä. Nyt he ovat nähneet minun tekoni ja kuitenkin vihaavat sekä minua että minun Isääni.

25. Mutta sen sanan pitää toteutua, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat syyttä vihanneet minua.'

26. Kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän luota, niin hän, Totuuden Henki, joka lähtee Isän luota, todistaa minusta.

27. Myös te todistatte, olettehan olleet minun kanssani alusta asti."

**********************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 14:31-15:27)

Viinipuu

1.Oli pääsiäinen. Oli täysikuu. Opetuslapset olivat luultavasti lähteneet yläsalista ja kaupungista ja olivat matkalla alas Kidronin laaksoon (18:1). Kaikkialla he näkivät viiniköynnöksiä. Jeesus alkoi jälleen puhua. Hänen vertauksensa viinipuusta muistuttaa suuresti vertausta Jes 5:1-7:ssä. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole vertauksesta vaan samaistamisesta: "»Minä olen" totinen viinipuu.» Tämä lause sisältää Uuden testamentin opetuksen seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Uskovat ovat hänen jäseniään. Jeesus ei sanonut olevansa viinipuun juuri ja uskovien sen oksia. Hän sanoi olevansa viinipuu: juuri, runko ja oksat. Samanaikaisesti uskovat ovat sen oksia. Häneen uskovat ovat siinä määrin yhtä hänen kanssaan kuin oksat kuuluvat puuhun tai jäsenet ruumiiseen.

2.Tässä kuvataan viinitarhurin tehtävää. Hedelmättömät oksat hän karsii pois. Mutta ennen kaikkea hän huolehtii siitä, että hedelmää kantavat oksat tulevat vieläkin tuottoisammiksi. Ne, joista saadaan hedelmää, puhdistetaan, mikä kuvaa kasvamista pyhityksessä. Hedelmästä puhuvat myös Gal 5:22; Matt 3:8-10; Room 1:13; Ef 5:9; Fil 1:11; Hebr 12:11.

3.Yksi oksa oli juuri leikattu pois - Juudas. Nämä yksitoista olivat puhtaat siksi, että he uskoivat Kristuksen sanaan (13:10), ja he tuottivat hedelmää niin kauan kuin hänen sanansa sai vaikuttaa heissä (j. 7). Vrt. 1 Joh 2:24.

4."Pysyä" on koko kappaleen avainsana. Kristuksessa pysyminen ei ole mitään sellaista, mihin opetuslasten pitäisi omin voimin ponnistella. Kaikki on armoa alusta loppuun, mutta olemme itse vastuussa »pysymisestä» (j. 7 ja 9). Meitä varoitetaan irrottautumasta hänestä. Kristuksessa pysyminen merkitsee tietoisen yhteyden ylläpitämistä häneen. Ks. 14:20 ja 23.

5.Rungossa pysyminen saa aikaan hedelmää. Jakeet 1 ja 2 toistuvat tässä. Puhutaan »runsaammasta» ja »paljosta» hedelmästä (j. 8). Tämä on opetuslasten valitsemisen varsinainen tarkoitus (j. 16). Oksa on täysin riippuvainen yhteydestään runkoon. Mahlan välityksellä se saa elämän ja kyvyn tuottaa hedelmää. Mutta vaikka tässä viinipuusta olisikin huonoja oksia, se ei merkitse sitä, että itse puu olisi huono.

6.Yhteytensä Kristukseen katkaissut kuivuu kelvottomaksi oksaksi, ja hän on oman menettelynsä vuoksi menettänyt oikeutensa elää. Jeesus puhui tässä viimeisestä tuomiosta, joka on niin varma että hän puhui siitä ikään kuin se olisi jo tapahtunut. Kristitty, joka ei pysy Kristuksessa, saa saman kohtalon kuin hedelmätön oksa.

7.Hänessä pysyminen tarkoittaa, että olemme yhtä hänen kanssaan. Niinpä rukouksemme ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, eikä mikään estä rukousvastauksen saamista. Isä kuulee Pojan rukoukset (11:42), ja hän kuulee opetuslapsen rukouksen sen tähden, että tämä on Kristuksessa. Silloin opetuslapsi voi rukoilla mitä tahtoo, koska hänen tahtonsa on yhtäpitävä Kristuksen tahdon kanssa. Kristuksessa olemisella on suunnaton merkitys. Siitä seuraa, että rukous on tehokasta (j. 7), että hedelmää syntyy (j. 8) ja että uskova saa täydellisen ilon (j. 11). Jeesus odotti aina saavansa vastauksen rukouksiinsa, ja puhuessaan opetuslapsilleen rukouksesta hän opetti heitä uskomaan saavansa juuri sitä, mitä he pyysivät.

8.Tässä Jeesus sanoo, että hänen kuulijoidensa pitäisi "olla" opetuslapsia ja samalla kertaa "tulla" sellaisiksi! Käsite 'opetuslapseus' sisältää aina ajatuksen, että jotakin puuttuu. Täysin oppinut ei enää ole opetuslapsi. Kristitty "on" jotakin Jumalan armosta. Mutta hän on myös opetuslapsena "tulossa" joksikin. Jeesus kirkasti Isää teoillaan. Myös opetuslasten hedelmän tuottaminen kirkastaisi Jumalaa. Vrt. Matt 5:16. "Siinä" korostaa, että Kristuksessa pysyminen johtaa hedelmän tuottamiseen.

9.Tässä tarkoitettu rakkaus on puhdasta, pyhää, kokosydämistä, syvää, henkilökohtaista ja kestävää. Vrt. 17:23-24. Opetuslapset elivät Jeesuksen rakkauden ilmapiirissä. He eivät kokeneet sitä vain hetkittäin. He saattoivat iloita siitä aina. Mutta riippui heidän tahdostaan, halusivatko he pysyä siinä. Siksi Jeesus kehotti näin.

10.Tässä ei ole kysymys heidän rakkaudestaan häneen niin kuin 14:15:ssä. Tämä tarkoittaa Jeesuksen rakkautta heitä kohtaan, itsensä uhraavaa "agape"-rakkautta. Kuuliaisuus ja rakkaus kuuluvat aina yhteen. Toinen on toisen edellytys.

11.Myös rakkaus ja ilo kulkevat käsi kädessä. "Minun iloni" on sanonta, joka on arvoltaan ja sisällöltään sama kuin minun rauhani (14:27). Rakkaus, ilo, rauha jne. ovat Hengen hedelmiä (Gal 5:22). Jeesuksen antama ilo ja rauha ovat täysin erilaisia kuin ne, joita maailma väittää antavansa. Hänen ilonsa perustuu rauhaan Jumalan kanssa, eikä se pakene surun ja ahdistusten tullessa.

"Tämä" viittaa kaikkeen, mitä edellä on sanottu hedelmän tuottamisesta. Tämän opetuksen tarkoitus on, että opetuslapset saisivat iloita. Hedelmän tuottaminen Jumalalle ei ole rasite, se on etuoikeus. Opetuslapset saisivat juoda samasta ilon maljasta, josta Jeesus joi. Hänen ilon aiheensa oli Isän tahdon tekeminen. Se olisi myös heidän ilonsa.

Rakkaus ja viha

12.Jos vain pysymme Kristuksessa, hänen sanassaan ja rakkaudessaan, voimme rakastaa toisiamme, niin kuin hän tahtoo. Jeesus ei anna meille yksityiskohtaista ohjesääntöä, miten meidän tulisi elää. Hän antaa vain yhden käskyn. Riittää, jos elämme sen mukaisesti.

13.Room 5:7-8n mukaan Jeesuksen rakkaus meni vielä pitemmälle. Hän ei kuollut vain ystäviensä edestä, vaan vihamiesten ja jumalattomienkin puolesta.

14.Jeesuksen ystävyys merkitsee hänen käskyjensä noudattamista (14:15-21). Kysymys ei siis ole tasavertaisesta ystävyydestä. Ystävä ei tavallisesti anna käskyjä. Mutta meidän taivaallinen ystävämme on kokonaan muuta, vrt. j. 10.

15.Orjat saattoivat joskus päästä korkeisiin virkoihin jopa kuninkaan hovissa, ja he voivat olla läheisissä ja luottamuksellisissa väleissä isäntiensä kanssa, mutta se ei muuttanut heidän suhdettaan. Heillä ei myöhemminkään ollut oikeutta itseensä omistajiensa edessä. Kun Jeesus ei enää kutsu opetuslapsiaan palvelijoiksi, "dçloi" 'orjiksi', se ei tarkoita sitä, ettei hän enää odottaisi heiltä kuuliaisuutta. Mutta orja tottelee tietyn pakotteen alaisena ja jonkin verran pelkoa tuntien. Näin eivät opetuslapset tee. He ovat Jeesuksen ystäviä, jotka tottelevat vapaasta tahdostaan ja iloiten (j. 14).

16.Tavallisesti opetuslapset valitsivat opettajansa, mutta niin ei ollut tässä tapauksessa. Ystävykset valitsevat yleensä toisensa, mutta tässä valinta oli yksipuolinen. Heidän kutsumuksensa ja asettamisensa oli ainutkertainen. Jeesus oli heidät valinnut. Hän ei ottanut valinnassaan huomioon vain sitä, mitä he olivat olleet. Hän tiesi myös sen, mitä heistä tulisi. Ja kun heidän elämänsä kantoi kuuliaisuuden tuottamaa hedelmää, ei ollut mitään estettä heidän saada mitä rukoilivat.

17.Opetuslasten keskinäinen rakkaus oli sen rakkauden luonnollinen seuraus, jota he kukin olivat saaneet Jeesukselta. Hänen rakkautensa on lähde - meidän rakkautemme on hedelmä. Kuuliaisuus mestaria kohtaan näkyy keskinäisessä rakkaudessa (j. 12 ja 13:34).

18.Opetuslapsiin kohdistuva viha perustuu Kristukseen kohdistuvaan vihaan. Se oli luonnollinen seuraus heidän suhteestaan häneen. Vainon tullen heidän pitäisi muistaa olevansa hyvässä seurassa. Jeesuksen veljet olivat maailmasta ja sen tähden maailma ei voinut heitä vihata (7:7). Mutta Kristuksen totteleminen tuo mukanaan maailman vihan.

19.Jos he muistuttaisivat olemukseltaan ja luonnoltaan maailmaa, maailma hyväksyisi heidät. Mutta he eivät ole "maailmasta". "Omaansa" kuvaa sitä, mikä on sopusoinnussa maailmallisten ihanteiden kanssa. Kristuksessa pysyminen on toisaalta hedelmän tuottamisen ja rikkaan rukouselämän salaisuus. Toisaalta se merkitsee sitä, että asetumme sellaiseen suhteeseen maailmaan nähden, että se on meitä vastaan. Mutta tähän vastustukseen kätkeytyy lupauksia (Matt 5:11; 1 Piet 4:14).

20.Jeesus valmisti heitä siihen vainoon, jota he tulisivat kohtaamaan. Se ei olisi riippuvainen heidän erehdyksistään. On paljon esimerkkejä siitä, että kävi niin kuin Jeesus sanoi. Katso 1 Kor 4:12; 2 Kor 4:9 ja 2 Tim 3:12, ja ajattele Apostolien teoissa olevia lukuisia esimerkkejä. Vrt. 13:16 ja Matt 10:24-25.

21.Vainon syy on heidän uskollisuutensa Jeesusta kohtaan. Opetuslapsia ei vihata heidän itsensä, vaan Kristuksen vuoksi. "Minun nimeni" eli Jumalan nimi ilmaisee Vt:ssa Jumalan olemusta. Ut:ssa sitä käytetään samalla tavalla Jeesuksesta. Ks. myös 1 Joh 2:12 ja Ilm 2:3.

22.Maailman viha ei ole millään puolustettavissa. Tietämättömyys ei ole pätevä syy Jeesuksen sanojen välinpitämättömälle ohittamiselle tai halveksimiselle. Jeesuksen tekojen olisi pitänyt saada heidät vakuuttuneiksi (j. 24). He sulkivat silmänsä ja korvansa totuudelta ja valolta. He eivät tunteneet Jumalaa, joka oli ilmoittanut itsensä Kristuksessa, eivätkä välittäneet oppia tuntemaan häntä.

23.Syy, miksi Kristukseen kohdistuva viha kohdistuu myös Jumalaan, on se, että Jumala on ilmoittanut itsensä Kristuksen sanoissa ja teoissa. Korostus on sanoilla "minua" ja "minun Isääni". Joka ottaa vastaan Jeesuksen, ottaa vastaan Isän (13:20).

24.Ihmeteot oli tehty kuuliaisena Isän käskylle ja hänen kirkkautensa ilmoittamiseksi (9:3). Jeesus oli ilmoittanut itsensä sekä sanoin että teoin (Luuk 24:19).

25.Lainaus on Ps 69:5:stä Septuagintan mukaan. Jeesuksen sydän oli täynnä rakkautta. Hän ei koskaan tehnyt mitään muuta kuin hyvää. Mutta Jumala oli tiennyt ennalta, että hänen puhtautensa paljastaisi heidän saastaisuutensa, hänen pyhyytensä toisi esiin heidän epäpyhyytensä ja hänen vanhurskautensa heidän vääryytensä. Hän oli profeettojensa kautta ennustanut heidän vihansa. Tässä pyhät kirjoitukset kävivät toteen.

Puolustajan tehtävä

26.Puolustaja auttaisi heitä vihan keskellä. Puolustaja on jumalallinen asianajaja, jonka Isä antaa vastauksena Pojan rukoukseen (14:26). Kun Kristus otettiin pois maan päältä, Henki jatkoi todistamista hänestä.

27.Opetuslapsetkin kykenivät todistamaan, sillä he olivat olleet kauan Jeesuksen yhteydessä. Ihminen voi todistaa, jos hän tietää kyseisestä asiasta. Opetuslapset todistaisivat siitä, mitä he olivat nähneet ja kuulleet ja mistä Pyhä Henki heitä muistutti. Todistajan tehtävässä he olivat suuresti riippuvaisia Pyhästä Hengestä (Apt 1:8; 4:31,33; 5:32).