Luku 19

Silloin Pilatus ruoskitti Jeesuksen.

2. Sotilaat väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuranpunaisen viitan.

3. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" ja löivät häntä kasvoihin.

4. Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: "Katsokaa, minä tuon hänet ulos, jotta tietäisitte, etten löydä hänestä mitään syytä."

5. Niin Jeesus tuli ulos orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään. Pilatus sanoi heille: "Katso, ihminen!"

6. Kun ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, he huusivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Mutta Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänestä mitään syytä."

7. Juutalaiset vastasivat: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen on kuoltava, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi."

8. Kun Pilatus kuuli tämän, hän pelkäsi vielä enemmän.

9. Hän meni taas sisälle palatsiin ja kysyi Jeesukselta: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei vastannut hänelle.

10. Niin Pilatus sanoi Jeesukselle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta vapauttaa ja valta ristiinnaulita sinut?"

11. Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi sen synti on suurempi, joka luovutti minut sinulle." 

12. Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet vapaaksi. Mutta juutalaiset huusivat: "Jos vapautat hänet, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan."

13. Kun Pilatus kuuli nämä sanat, hän vei Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelle, paikkaan, jonka nimi on Kivipiha, hepreaksi Gabbata.

14. Oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes tunti. Pilatus sanoi juutalaisille: "Katsokaa, teidän kuninkaanne!"

15. Mutta he huusivat: "Vie pois! Vie pois! Ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Pitäisikö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta vaan keisari."

16. Silloin Pilatus luovutti hänet heille ristiinnaulittavaksi, ja sotilaat veivät Jeesuksen mukanaan.

17. Jeesus ristiinnaulitaan

(Matt. 27:32-44; Mark. 15:21-32; Luuk. 23:26-43)

Kantaen itse ristiään hän kulki niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan heprean kielellä Golgataksi.

18. Siellä hänet ristiinnaulittiin ja kaksi muuta hänen kanssaan, yksi kummallekin puolelle ja Jeesus heidän keskelleen.

19. Pilatus laati tauluun kirjoituksen ja antoi kiinnittää sen ristiin. Siihen oli kirjoitettu sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas."

20. Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Kirjoitus oli hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi.

21. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'"

22. Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."

23. Kun sotilaat olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan. Mutta kun se oli saumaton, kauttaaltaan yhtenäiseksi kudottu ylhäältä alas asti,

24. he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä vaan heitetään arpaa, kuka sen saa." Näin tapahtui, jotta toteutuisi tämä Raamatun sana:

        "He jakoivat keskenään minun vaatteeni ja heittivät puvustani arpaa."

Juuri näin sotilaat tekivät.

25. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Kloopaksen vaimo, ja Magdalan Maria.

26. Kun Jeesus näki äitinsä ja tämän vierellä sen opetuslapsen, jota Jeesus rakasti, hän sanoi äidilleen: "Nainen, katso, poikasi!" 

27. Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!"  Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.

28. Jeesus antaa henkensä

(Matt. 27:45-56; Mark. 15:33-41; Luuk. 23:44-49)

Tämän jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo täytetty, hän sanoi, jotta Raamatun sana toteutuisi: "Minun on jano." 

29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat sienen hapanviiniin, panivat sen iisoppiruo'on päähän ja ojensivat hänen huulilleen.

30. Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: "Se on täytetty!"  Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

31. Jeesuksen kylki lävistetään

Silloin oli sapatin valmistuspäivä. Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi - ja tuo sapatinpäivä oli erityisen suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

32. Niinpä sotilaat tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta mieheltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa.

33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen kohdalle ja näkivät, että hän oli jo kuollut, he eivät rikkoneet hänen sääriluitaan.

34. Yksi sotilaista kuitenkin lävisti keihäällä hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä.

35. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, että tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää puhuvansa totta.

36. Tämä tapahtui, jotta toteutuisi Raamatun sana: "Älköön häneltä luuta rikottako."

37. Toinen raamatunkohta taas sanoo: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."

38. Jeesus haudataan

(Matt. 27:57-61; Mark. 15:42-47; Luuk. 23:50-56)

Sen jälkeen arimatialainen Joosef, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin, ja Pilatus suostui siihen. Niinpä Joosef tuli ja otti ruumiin alas.

39. Paikalle tuli myös Nikodemos, mies, joka oli tullut ensi kerran Jeesuksen luo yöllä. Hän toi mirhan ja aaloen seosta noin sata naulaa(33).

40. He ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttivoiteiden kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana haudata.

41. Lähellä paikkaa, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha ja puutarhassa uusi hautakammio, johon ei ollut pantu vielä ketään.

42. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten sapatin valmistuspäivä ja se hautakammio oli lähellä.

*****************************************************************************************************************

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 19:1-37)

1.Pilatus tiesi Jeesuksen olevan syytön, mutta hän ei halunnut olla oikeudenmukainen ja vapauttaa häntä. Jeesusta oli jo pahoinpidelty ja pilkattu kahdesti, ensin Kaifaan luona (Luuk 22:63) ja sitten Herodeksen edessä (Luuk 23:11). "Ruoskia" on kauhistuttava sana. Näin kohdeltiin häntä, joka oli tehnyt vain hyvää.

2.Inhimillisellä julmuudella ei ole rajoja. Pian kuolevaa vankia voitiin huoletta herjata ja häväistä. Jeesus kantoi piikkikruunua, jotta me saisimme kerran kirkkauden kruunun. Hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta, mutta hänet kruunattiin kirouksen tunnuksella (1 Moos 3:18).

3.Tervehdyskin oli pilkkaa. He matkivat sitä tervehdystä, jolla Rooman keisarille osoitettiin kunnioitusta - ave imperator. Käytöksellään he eivät halunneet ivata vain Jeesusta, vaan koko Juudan kansaa. He pitivät häntä juutalaisten Messias-toivon edustajana. "Antaa korvapuusteja (rapisma)", voi tarkoittaa lyömistä joko kepillä tai kädellä. Sana ilmentää enemmänkin häpäisemistä kuin pahoinpitelyä.

4.Sotilaat menivät niin pitkälle kuin Pilatus salli. Nyt hän lähti palatsista ja palasi juutalaisten luo. Pilatus kulki edellä, ja Jeesus vietiin hänen jäljessään ulos. Hän sanoi Jeesuksen olevan vaaraton henkilö, joka ei vaatinut itselleen valtakuntaa eikä valtaa tässä maailmassa. Kurituksen hän oli ansainnut, mutta ei sentään kuolemaa, arveli Pilatus. Kolme kertaa Johannes mainitsee Pilatuksen sanoneen, ettei havainnut Jeesusta mihinkään rikokseen syylliseksi. Vrt. 18:38 ja 19:6.

5.»Katso ihmistä!» Sanoihin saattaa sisältyä sekä sääliä että halveksuntaa. Katsokaa ihmistä, jota te syytätte halusta päästä kuninkaaksi! Jos hänen sanoissaan oli sääliä, hän tahtoi saada heidät ymmärtämään, että hänen jo antamansa kuritus oli täysin riittävä. Jeesuksen tässä kokema häväistys oli osa ristin kärsimystä ja nöyryytystä, ja hän kesti sen rajattoman kärsivällisenä (Hebr 12:2). Pilatus epäonnistui täydellisesti pyrkimyksessään. Ehkä hän sääli Jeesusta, mutta hän ei tiennyt seisovansa historian suurimman hahmon edessä, Ihmisen Pojan, joka oli samalla Jumalan Poika.

6.Pilatus ei päässyt asiassa eteenpäin. Jeesuksen vihamiehet eivät taipuneet, mikäli maaherran tarkoitus oli herättää sääliä. He halusivat hänelle vain kuolemaa. Sana "ristiinnaulitse" sisälsi vaatimuksen, että Jeesus tuomittaisiin kuolemaan roomalaisen tavan mukaan. Pilatuksen vastauksessa on ärtymystä ja kärsimättömyyttä. Hän ikään kuin pyysi, etteivät he vaivaisi häntä enää. Hän ei havainnut Jeesuksessa mitään syytä, joten he saisivat itse rangaista häntä.

7.Juutalaiset ryhtyivät uudelleen syyttämään Jeesusta. Poliittinen syyte oli epäonnistunut. Pilatus ei halunnut tuomita Jeesusta kuolemaan hänen kuninkuudestaan. Siksi he syyttivät nyt häntä jumalanpilkasta ja heidän oman lakinsa rikkomisesta. Pilatuksen sanoihin, että heidän pitäisi itse ristiinnaulita hänet, he eivät suhtautuneet vakavasti. He tiesivät, ettei heillä ollut siihen laillista oikeutta. Heidän tarkoittamansa laki on 3 Moos 24:16. Tässä ei kuitenkaan sanota mitään ristiinnaulitsemisesta. Siinä puhutaan kivittämisestä, mutta siitä he eivät maininneet mitään Pilatukselle.

8.Pilatus hätääntyi yhä enemmän. Ajatus, että tämä rauhallinen ja lempeä vanki voisi olla yliluonnollinen olento, vapisutti taikauskoista roomalaista. Jospa hänen edessään oli joku jumala? Sanat "vielä enemmän" osoittavat hänen pelänneen koko ajan. Hänen pelkoaan lisäsivät varmasti myös seuraukset, joita oikeudenkäynti saattaisi aiheuttaa kansan keskellä.

9.Tilanne oli niin vakava, ettei Pilatus halunnut sanoa mielipidettään, ennen kuin oli puhunut uudelleen vangin kanssa. »Mistä sinä olet?» merkitsee oikeastaan: »Kuka sinä olet?» Pilatus tarkoitti, oliko hän taivaasta tullut vai maallinen olento. Oliko hän jumala vai ei? Hän halusi tietää sen nyt, heidän ollessaan kahden, voidakseen ratkaista asian. Tähän saakka Jeesus oli vastannut maaherran kysymyksiin. Nyt hän vaikeni, niin kuin hän oli aikaisemmin vaiennut ylimmäisen papin edessä (Matt 26:63). Syy oli varmasti Pilatuksessa. Hän ei ansainnut vastausta, ja siksi hän ei sitä saanut. Hän oli saanut tilaisuutensa ja käyttänyt sen väärin.

10.Pilatus muistutti omasta arvovallastaan. Hän oli tottunut siihen, että vangit nöyristelivät hänen edessään ja suostuivat mihin hyvänsä päästäkseen rangaistuksesta tai saadakseen mahdollisimman lievän tuomion. Jeesuksen vaikenemista hän ei voinut ymmärtää. Pilatuksella oli ehkä myös tunne, että vaikenemiseen sisältyi nuhde. Tosin hän oli mahtava herra ja suuren Rooman valtakunnan edustaja, mutta hän oli myös kansanjoukon orja. Hän puhui vallastaan, mutta hän tiesi itsekin, miten peloissaan hän oli ja kyvytön tekemään itsenäisiä päätöksiä.

11.Jeesuksen vastaus ilmensi todellista arvovaltaa. Hän puhui rauhallisesti ja arvokkaasti. Hän muistutti roomalaiselle, miten vähän tämä tiesi käsiteltävästä asiasta, ja sanoi kavaltajan syyllisyyden olevan suuremman kuin Pilatuksen. Nämä olivat Jeesuksen viimeiset sanat oikeudenkäynnin aikana. "Joka jätti minut" on tulkittu eri tavoin. Toiset uskovat sanojen tarkoittavan Juudasta, toiset ylipappi Kaifasta. Todennäköisimmin Jeesus ajatteli ylipappien edustamaa koko Juudan kansaa. Sanat osoittavat, että syntejä on eri suuruisia. Kaikki eivät ole yhtä syntisiä, vaikka kaikki ovat tehneet syntiä. Pilatus seisoi tässä keisarin edustajana, ja hän oli saanut valtansa sekä keisarilta että Jumalalta. Hänen piti toteuttaa tehtävässään kummankin tahtoa.

12.Pilatus oli koko ajan toivonut voivansa päästää Jeesuksen vapaaksi. Nyt hän "koetti" tehdä sen mahdolliseksi. Johannes ei mainitse, mitä keinoja hän yritti, mutta ilmeisesti hän jätti Jeesuksen palatsiin ja palasi ulos vedoten kansaan. Mutta Pilatuksen päättäväisyys heikkeni heidän syyttäessään häntä uskottomuudesta keisarille.

13."Nämä sanat" tarkoittavat juutalaisten viittausta keisariin. Kun Pilatusta painostettiin näin voimakkaasti, hän tunsi tilanteen toivottomaksi. Hänen oli suostuttava juutalaisten vaatimukseen. Jälleen hän toi Jeesuksen heidän eteensä ja istuutui itse korokkeelle, joka oli pystytetty "Litostrotonille" eli "Gabbatalle" palatsin eteen. Edellinen nimi on kreikkaa ja tarkoittaa 'kivetty paikka'. Jälkimmäinen nimi on arameaa ja merkinnee 'kukkula'.

14.Tässä on kysymys pääsiäisaterian valmistuksesta. "Valmistuspäivä" on pääsiäisviikolla suurta sapattia edeltävä päivä. Vrt. Mark 15:42. Kaikilla juutalaisilla juhlilla oli »aattonsa» eli valmistuspäivänsä. Markus sanoo 15:25:ssä, että oli noin kolmas hetki, kello yhdeksän aamupäivällä, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Jos Johannes olisi noudattanut roomalaista ajanlaskua, Pilatus olisi sanonut Jeesusta kuninkaaksi jo kello kuusi aamulla. Ottaen huomioon, mitä kaikkea oli tapahtunut jo aikaisemmin aamulla, olisi ollut outoa, jos ristiinnaulitseminen olisi suoritettu niin varhain. Markuksen ja Johanneksen kertomusten näennäiselle ristiriitaisuudelle on olemassa selitys. Juutalaiset jakoivat päivän kaksitoista tuntia neljään jaksoon. Kello kuuden ja yhdeksän välistä aikaa aamulla sanottiin kolmanneksi hetkeksi. Yhdeksästä kahteentoista oli kuudes hetki. Eri sanonnoillaan sekä Johannes että Markus voivat sanoa ristiinnaulitsemisen tapahtuneen kello yhdeksän tienoilla. "Noin (hèsei)" ei tarkoita täsmälleen vaan suunnilleen kuudetta hetkeä.

15.Nytkään Pilatuksen vetoomuksella ei ollut hänen toivomaansa vaikutusta. Juutalaiset päinvastoin ärtyivät kuullessaan hänen sanovan Jeesusta heidän kuninkaakseen. He esittivät vaatimuksensa uudelleen, nyt entistä kiihkeämmin. Ylipappien vastaus osoittaa heidän edustaneen langennutta ja sokeaa kansakuntaa. He, jotka kerran olivat tunnustaneet, että Herra, heidän Jumalansa, oli kuningas, myöntyivät nyt pakanakeisarin alaisuuteen. Matt 27:24:n mukaan Pilatus juutalaisen tavan mukaisesti pesi nyt kätensä osoittaakseen viattomuutensa.

16.Oikeudenkäynti päättyi tähän. Pilatus oli esittänyt viimeisen vetoomuksensa. Vielä tämänkin kerran juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen. Vrt. Luuk 23:24. Jeesus luovutettiin nyt muodollisesti Rooman valtiovallan edustajille. Heillä oli lupa ristiinnaulita hänet. Pilatuksen omat roomalaiset sotilaat toimeenpanivat teloituksen.

Ristiinnaulitseminen

17.Roomalaisilla oli tapana pakottaa ristiinnaulittavat rikolliset kantamaan itse ristinsä teloituspaikalle. Vain Johannes mainitsee Jeesuksen kantaneen itse ristiään. Muut evankelistat mainitsevat tässä yhteydessä Simon Kyreneläisen. Jeesus kantoi itse ristiä lähdettäessä Gabbatalta; Simon joutui ottamaan sen Jeesuksen väsyttyä. Roomalaisilla oli oikeus pakottaa toinen kantajaksi. Via Dolorosa, tuskien tie, johti luultavasti paikalle, jossa nyt on Pyhän haudan kirkko. Jotkut uskovat sen johtaneen enemmän oikealle, Damaskon portista nk. Gordonin Golgatalle. Vaikka tämä jälkimmäinen paikka vaikuttaa kokonaisuutena aidommalta, tosiasiat puoltavat kuitenkin sitä käsitystä, että Pyhän haudan kirkko on historiallisista syistä todennäköisesti oikea. Nykyisen Pyhän haudan kirkon rakennutti tälle paikalle jo 300-luvulla keisarinna Helena. Tuskin paikasta olisi erehdytty niin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Perimätietoa varmasti vaalittiin. Tällainen oli tapa. Tosin roomalaiset olivat häpäisseet haudan täyttämällä sen maalla ja rakentamalla sen päälle Afroditen temppelin. Kun se purettiin keisarinna Helenan käskystä, löydettiin Kristuksen hauta. Tätä taustaa vasten Gordonin Golgata näyttää myöhemmältä ajalta peräisin olevalta ajatusrakennelmalta, sehän perustuu englantilaisen everstin Charles G. Gordonin näkemykseen.

18.Sekä Jeesuksen kädet että jalat naulittiin kiinni (Ps 22:17), ja sen jälkeen risti pystytettiin maahan kaivettuun kuoppaan. Kuolema ristillä oli hidas ja tuskallinen. Ristiinnaulittu saattoi elää kaksi tai kolmekin vuorokautta. "He" tarkoittaa roomalaisia sotilaita, jotka panivat teloituksen täytäntöön. Toiset kaksi, jotka ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa, olivat pahantekijöitä. Tällä haluttiin julkisesti osoittaa, ettei Jeesus ollut pahimpia rikollisia parempi. Jes 53:12 toteutui.

19.Tavan mukaan ristiin kiinnitettiin taulu, josta ilmeni tuomitun rikos. Vain Johannes sanoo nimenomaan Pilatuksen itse toimittaneen kirjoituksen Jeesuksen yläpuolelle. Todennäköisesti Pilatus halusi loukata tällä tekstillä juutalaisia, mutta hänen vaikuttimistaan riippumatta tekstin sisällön määräsi Jumala itse.

20.Johannes oli tapahtuman silminnäkijä. Hänen kuvauksensa on yksityiskohtainen. Hän pani merkille, että monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, joka oli laadittu juutalaisten kielellä, hepreaksi, maailmankielellä, kreikaksi, ja Rooman maailmanvaltiaiden kielellä, latinaksi. Tekstin sanamuodon esiintyminen kaikissa evankeliumeissa hiukan erilaisena voi johtua siitä, että se oli erilainen eri kielillä.

21.Juutalaisten uskonnollisia johtajia kirjoitus luonnollisesti ärsytti. He tunsivat siihen sisältyvän ivan eivätkä pitäneet siitä, että juutalaisten ilmoitettiin näin ristiinnaulinneen kuninkaansa, nyt kun ihmisiä oli tullut kaikkialta maailmasta viettämään pääsiäisjuhlaa.

22.Juutalaiset olivat ärsyttäneet Pilatusta, kun eivät halunneet suostua hänen ehdottamiinsa sovitteluratkaisuihin oikeudenkäynnin kuluessa. Tähän päällekirjoitukseen saattoi kätkeytyä kosto. He olivat painostaneet hänet tuomitsemaan viattoman ja vanhurskaan miehen. Nyt hän ei taipunut vähääkään pitemmälle. Maaherran päättäväinen asenne näyttää ihmetyttäneen juutalaisten johtajia. He eivät olleet aikaisemmin huomanneet hänessä sellaista piirrettä. Mutta Pilatus toimi aivan oikein. Ylipapit itse olivat syyttäneet Jeesusta siitä, että hän sanoi olevansa juutalaisten kuningas. Tämän syytteen perusteella Pilatus oli hänet tuominnut. Syyttäjät saivat nyt vastata asiasta.

23.Sotilaat olivat suorittaneet verisen tehtävänsä, ja nyt he tapansa ja oikeutensa mukaan jakoivat ristiinnaulitun vaatteet keskenään. Kaikki neljä evankelistaa mainitsevat tästä, mutta Johannes kertoo enemmän yksityiskohtia. Ilmeisesti hän oli ainoa, joka uskalsi tulla niin lähelle, että näki tapahtumien jokaisen yksityiskohdan.

24.Sotilaat tiesivät, ettei ristillä riippuja enää tarvitsisi vaatteita. Sitä vastoin he eivät tienneet, että sekä jakamalla vaatteet että heittämällä niistä arpaa he toteuttivat pienintä yksityiskohtaa myöten Ps 22:19:ssä olevan ennustuksen. Tämä olikin heidän käyttäytymisessään tärkeintä. Kun ensimmäinen Aadam oli langennut syntiin ja hänet ajettiin pois paratiisista, Jumala antoi hänelle vaatteet, joilla hän sai kätkeä alastomuutensa. Kun viimeinen Aadam kuoli meidän syntiemme vuoksi ja tuli kiroukseksi meidän puolestamme, hänet riisuttiin.

25.Raakojen sotilaiden vastakohtana olivat nämä naiset, jotka halusivat olla viimeiseen asti lähellä Jeesusta. Rakkaus on väkevä kuin kuolema. He osoittivat suurta rohkeutta. Kaikkein pisimpään Jeesuksen ristin luona viipyivät naiset, ja naiset olivat ensimmäisinä hänen haudallaan. Marian Simeonilta temppelissä kuulemat sanat (Luuk 2:35) toteutuivat nyt täydellisemmin kuin koskaan ennen.

26.Johanneskin oli ristin luona, mutta kuten tavallista hän ei mainitse itseään nimeltä. Ei edes tuskan kauheimpana hetkenä Jeesus unohtanut rakkaitaan. Hän oli rukoillut surmaajiensa puolesta. Hän oli vastannut parannusta tekevän ryövärin rukoukseen. Nyt hän kohdisti huomion äitiinsä. Hän ohitti omat veljensä, jotka eivät olleet halunneet uskoa häneen Messiaana, ja uskoi hänet Johanneksen huostaan. Tämä oli luultavasti hänen opetuslapsistaan ainoa, jolla oli rohkeutta seistä ristin juurella naisten kanssa. Joosef oli nähtävästi jo kuollut. Muutoin Maria ei olisi tarvinnut huoltajaa.

27.Johannes sai tässä suuren luottamustehtävän. "Kotiinsa" on oikeastaan epämääräinen sanonta, joka merkitsee 'omiinsa'. Mikään ei viittaa siihen, että Johanneksella olisi ollut oma koti Jerusalemissa. Hänen kotinsa on täytynyt olla Galileassa. Johannes vei Marian mukanaan Golgatan kaamealta näyttämöltä. Jakeiden 27 ja 28 ilmoittamien tapahtumien välillä kului useita tunteja. Maria mainitaan enää yhden kerran tämän jälkeen Ut:ssa, Apt 1:14:ssa. Perimätieto kertoo hänen muuttaneen Johanneksen mukana Efesoon.

28.Jeesuksen järjestettyä äitinsä tulevaisuuden hänellä ei ollut enää mitään maallisia huolenaiheita. Golgatan ylle laskeutui synkkä pimeys. Se kesti kolme tuntia. Pimeyden laskeuduttua Jeesus huusi tuskaisena: »Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?» (Matt 27:46). Sitä Johannes ei ehkä ollut kuulemassa. Juuri ennen pimeyden hälvenemistä Jeesus huusi: »Minun on jano.» Jano oli ristiinnaulittujen vaivoista vaikeimpia. Tämän huudon kuuluessa Johannes oli jälleen Golgatalla. Seitsemästä ristillä lausumastaan lauseesta Jeesus sanoi kolme ennen pimeyden tuloa ja neljä sen aikana ja jälkeen. Jeesus "tiesi". Hän kuoli vapaaehtoisesti (10:18). Mitään ei tapahtunut sattumalta hänen elämässään.

29.Tämä juoma oli hapanta viiniä "(oksos)", joka oli roomalaisten sotilaiden tavanomainen juoma. "He" tarkoittaa vartiossa olleita sotilaita, jotka antoivat hänelle omaa juomaansa. Se oli vain janontunnetta sammuttavaa. Tämä sama juoma mainitaan Matt 27:48:ssa. Sitä huumaavaa tai kipuja lievittävää juomaa, jota hänelle tarjottiin Matt 27:34:n mukaan, hän kieltäytyi ottamasta. Hän halusi kärsiä ja kuolla täysin tajuissaan.

30."Se on täytetty" on kreikaksi yksi ainoa sana, "tetelestai" sanasta "teleè", 'saattaa päätökseen'. Yksinkertaisesti, arvokkaasti ja selityksittä Johannes kuvaa tapahtumia. Nyt oli sovitustyö, pelastustyö täytetty. Jumalan tahto oli toteutunut. Vt:n ennustukset Messiaan ensimmäisestä tulemisesta olivat täyttyneet. Jeesus oli suorittanut tehtävänsä päätökseen, ja nyt hän luovutti itsensä kuolemalle.

31.Mooseksen lain mukaan ruumiit oli otettava alas ennen auringonlaskua, 5 Moos 21:22-23. Juutalaisten johtajat, jotka olivat painostaneet Pilatusta ristiinnaulituttamaan Jeesuksen, vaativat nyt ruumiiden alas ottamista. Ei ollut harvinaista, että ristiinnaulitun rikollisen kuolemaa joudutettiin murskaamalla hänen sääriluunsa, jolloin jaloilla ponnistamalla ei enää voinut estää tukehtumista. Alkavaa sapattia sanottiin "suureksi", koska se osui samaksi päiväksi pääsiäisen kanssa. Sen tähden oli kaksinkertainen syy ruumiiden ottamiseen ristiltä ennen auringonlaskua, jolloin sapatti alkoi.

32.Pilatus suostui juutalaisten pyyntöön, ja sotilaat rikkoivat heti kummankin rikollisen sääriluut. Ei tiedetä, miksi he aloittivat ryöväreistä. Näkivätkö he heti, että Jeesus oli kuollut? Vai pelkäsivätkö he lähestyä häntä kaiken sen jälkeen, mitä olivat nähneet ja kuulleet hänestä? Sekään ryöväri, joka oli juuri ottanut vastaan Jeesuksen armon, ei säästynyt tältä julmalta käsittelyltä, mutta hänen henkensä siirtyi samana päivänä paratiisiin.

33.Tämä on ensimmäinen todiste siitä, että Jeesus oli kuollut. Sotilaat "näkivät" sen. He olivat tottuneita teloituksiin eivätkä erehtyneet tällaisessa asiassa. Jeesus kuoli oltuaan ristillä kuusi tuntia. Jeesuksen vastustajat eivät voineet sanoa, ettei hän olisi kuollut ristillä. Roomalaiset sotilaat olivat sen todistajia, että sinä päivänä keskimmäisellä ristillä riippui kuollut mies.

34.Tässä on toinen todiste siitä, että Jeesus oli todella kuollut. Yksi sotilaista halusi varmistua siitä ja työnsi keihäänsä hänen kylkeensä, jolloin siitä vuoti verta ja vettä, mikä osoitti hänen sydämensä haljenneen. Hän oli kuollut.

35.Sanonta ei voi viitata kehenkään muuhun kuin Johannekseen itseensä. Hän kertoo asiasta, jonka hän on nähnyt omin silmin eikä vain kuullut toisilta. Voidaan kysyä, tarkoittaako hän sanalla "se" vain vettä ja verta, vai kaikkea ristillä tapahtunutta. Seuraava jae valaisee asiaa.

36.Johannes näki profeetallisten sanojen täyttyvän silmiensä edessä. Messiaan luita ei lyöty rikki, 2 Moos 12:46 ja Ps 34:21.

37.Mutta heidän piti lävistää hänet, Sak 12:10. Tätä yksityiskohtaista kirjoitusten täyttymistä Johannes piti hyvin tärkeänä. Sakarjan sana kävi toteen, mutta vain osittain. Eivät vain roomalaiset sotilaat luoneet katsettaan häneen, jonka olivat lävistäneet. Sama on myös profetia Israelin tulevasta kääntymyksestä. Vaikka keihään varressa oli roomalainen sotamies, juutalaiset varsinaisesti olivat koko tapahtuman alullepanijat.

Jeesuksen hautaaminen

38.Kaikki neljä evankelistaa kertovat yksityiskohtaisesti Jeesuksen hautaamisesta. Kaikki neljä sanovat myös Joosef Arimatialaisen ottaneen päävastuun tästä tehtävästä. Hän oli rikas mies (Matt 27:57). Hän odotti Jumalan valtakuntaa (Mark 15:43). Hän oli neuvoston jäsen ja hyvä ja hurskas mies (Luuk 23:50). Johannes sanoo hänen olleen Jeesuksen salainen opetuslapsi. Joosefista kerrotaan vain Jeesuksen hautauksen yhteydessä. Arimatia oli kaupunki Juudeassa, todennäköisesti sama kuin Ramataim, profeetta Samuelin syntymäkaupunki. Joosef kunnioitti Jeesusta, kun tämän omat apostolit jättivät hänet. Hän osoitti suurempaa rohkeutta ja rakkautta kuin Jeesuksen läheisimmät ystävät. Hän tunnusti hänet hetkellä, jolloin tällaiseen tekoon liittyi suuri vaara. Ja koska Jeesus oli kuollut, ei ollut mitään toivoa, että hän voisi puolestaan tehdä jotakin Joosefin hyväksi. Pilatus näyttää olleen kiitollinen Joosefin pyynnöstä saada huolehtia Jeesuksen ruumiista. Joosef halusi järjestää Jeesukselle kunniallisen hautauksen.

39.Tässä tapaamme vielä erään hallitusmiehen, toisen salaisen opetuslapsen. Kukaan muu evankelista ei mainitse Nikodeemusta. Johanneksella on hänestä kolme kertomusta, 3:1 ss. ja 7:50 ss., josta jo näkyy Nikodeemuksen rohkeus. Nyt hän ilmaisi entistä selvemmin käsityksensä Jeesuksesta.

40.Kuolleita ei pantu arkkuihin. Heidät kiedottiin käärinliinoihin, joihin pantiin mirhaa ja aloeta, mutta ei egyptiläiseen tapaan balsamoitu. Liinavaatteen osti Joosef (Mark 15:46). Nikodeemus lahjoitti hyväntuoksuiset yrtit, j. 39. Alennustilansa aikana Jeesus oli kaksi kertaa rikas, synnyttyään saadessaan tietäjien lahjat ja kuoltuaan rikkaiden miesten haudatessa hänet. Jakeen loppuosan tieto osoittaa, ettei Johannes kirjoittanut yksinomaan juutalaisille.

41.Hauta kuului Joosefille (Matt 27:60). Jeesuksella ei ollut kotia, jota hän olisi voinut sanoa omakseen, ja hänet haudattiin toisen omistamaan hautaan. Ensimmäinen Aadam lankesi syntiin puutarhassa. Toinen Aadam voitti puutarhassa.

42.Näillä kahdella ystävyksellä oli vähän aikaa, sillä Jeesus kuoli kello kolme ja kuudelta päivä oli ohi. Tuon lyhyen ajan kuluessa heidän piti neuvotella Pilatuksen kanssa ja järjestää kaikki muu. Näyttää sattumalta, että Jeesus sai juuri sen haudan, mutta Jes 53:9:n piti täyttyä. Vrt. 2 Aik 16:14.